Lama-ajan pääministeri tuntee sympatiaa nykyistä hallitusta kohtaan – "Me olemme olleet 15 vuotta taloudellisessa limbossa"

70 vuotta

Maanantaina 70 vuotta täyttävä entinen pääministeri Esko Aho vastaa puhelimeen keskellä kiireistä työpäivää.

Hän on aloittanut aamun valmistelemalla ikääntymisen haasteita käsittelevää konferenssipuhettaan, jonka hän pitää ensi kuussa Etelä-Korean Soulissa. Illemmalla on luvassa UKK-seuran puheenjohtajuuteen liittyvä pitkäaikaisen presidentin kansliapäällikön Jaakko Kalelan tapaaminen Tamminiemessä. 

Pääministerikautensa jälkeen lukuisissa eri konsulttitehtävissä toiminut Aho toimii tätä nykyä hallituksen puheenjohtajana suomalaisten suuryritysten omistamassa China Officessa, joka pyrkii edistämään yritysten liiketoimintamahdollisuuksia Kiinassa. 

Ahon mukaan Kiinan merkitystä maailmantaloudelle kuvastaa se, että vuonna 2000 maailman teollisuustuotannosta viisi prosenttia tuli Kiinasta, ja nyt tuo lukema on jo 30 prosenttia.

− Kiina on ja tulee olemaan merkittävä toimija, joka vaikuttaa Suomeen kahta kautta. Ensinnäkin oma taloudellinen menestyksemme tulee olemaan huomattavalta osin Kiinan varassa. Lisäksi tietysti Kiinan ja EU:n suhde on meille äärimmäisen tärkeä. Kiinasta ei tarvitse pitää, mutta täytyy ymmärtää, että se on iso toimija maailmassa, hän sanoo.

Ahon mukaan yhtenä syynä China Officen perustamisessa oli suomalaisyritysten huoli siitä, mihin suuntaan Kiina on kulkemassa; niiden halu ymmärtää paremmin sen logiikkaa ja toimintatapoja sekä varustautua erilaisten vaihtoehtojen varalle.

Ukrainan sodan aikana Kiinan ja Venäjän suhteet ovat lähentyneet samalla kun länsimaiden suhteet molempiin ovat viilentyneet. Torstaina Kiinan ja Venäjän presidentit Xi Jinping ja Vladimir Putin tapasivat Pekingissä ja vakuuttivat jälleen ”rajatonta kumppanuuttaan”.

Aho näkee, että merkittävin Kiinaa ja Venäjää yhdistävä tekijä on suhtautuminen Yhdysvaltoihin.

− Se näkyy siinä, että vaikka maat eivät historian valossa ole mitään ylimpiä ystäviä, ne ovat löytäneet tietyissä asioissa toisensa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että toisin kuin Venäjä, Kiina on äärettömän suuresti riippuvainen ympäristöstään.

Kiinan ja Yhdysvaltojen nykyistä suhdetta Aho pitää siinä mielessä historiallisena erikoisuutena, että näillä poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti johtavilla valtiolla on myös syvä keskinäinen riippuvuussuhde.

− Kauppa näiden maiden välillä on valtavan suurta. Kiina tarvitsee Yhdysvaltojen markkinoita, ja Yhdysvallat tarvitsee Kiinaa oman taloutensa pyörittämiseksi. Tämä keskinäinen riippuvuus pitää huolen siitä, että vaikka jännitteitä maiden välillä tulisi, niiden on tietyllä tavalla pakko tulla toistensa kanssa toimeen.

Suurimpana avoimena kysymyksenä maiden välillä Aho näkee Taiwanin tilanteen kehittymisen. Hänen mukaansa jännitteiden kasvamiseen pitää varautua.

− Voidaan tietysti spekuloida, mitä Taiwanin kanssa tapahtuu, mutta on vahvoja perusteita uskoa siihen, että sittenkin sotilaallinen yhteenotto on epätodennäköinen.

Ennen China Officeen siirtymistään Aho toimi venäläisen Sberbankin hallituksessa ja sai sen vuoksi osakseen myös runsaasti arvostelua. Hän lopetti tehtävässä Venäjän aloitettua hyökkäyksensä Ukrainaan helmikuussa 2022.

Aho muistuttaa, että hänen toimiessaan pankin johtokunnassa vuosina 2016−2021 olosuhteet olivat nykyiseen verrattuna hyvin erilaiset.

− Totta kai Krimin miehitys oli jo tapahtunut, mutta silloin oli vielä syytä uskoa, että Venäjällä tapahtuisi myös positiivisia asioita. Sberbank oli paikka, jossa niitä yritettiin tosissaan tehdä.

Ahon mukaan Sberbank oli tuolloin monella tapaa modernisti, länsimaisella tavalla johdettu pankki, joka yritti omalta osaltaan uudistaa Venäjää.

− Nyt nähdään, että se epäonnistui. Usein käy niin, että vaikka yritetään hyvää, niin tulos ei ole aina onnistunut. Se ei tarkoita, että olisi toimittu väärin vaan että on epäonnistuttu.

Samalla tavalla Aho näkee myös oman toimintansa asiassa.

− Lähdin tehtävään huolellisen harkinnan jälkeen ja keskusteltuani Suomen valtiojohdon kanssa siitä, onko paikkaa mahdollista ottaa vastaan. Lähdin siihen sillä mielellä, että se on yksi tapa, jolla voimme vaikuttaa Venäjän kehitykseen. Se ei sitten johtanut positiiviseen tulokseen, ja se oli tietysti pettymys.

Aho sanoo, ettei hän nykyään enää seuraa kovin tiiviisti Venäjän pankkisektorin kehitystä, sillä tietoa maasta on aikaisempaa vaikeampi saada.

− Sen voin sanoa, että jos monien mielestä yhteistyö Venäjän kanssa ei oikein johtanut haluttuun tulokseen, niin täytyy olla rehellinen myös siinä, että tämä yritys eristää Venäjä ei ole tuottanut ainakaan nopeasti sellaisia tuloksia mitä kuviteltiin silloin kun pakotteiden käyttöön mentiin.

Aho tarkentaa, ettei pidä länsimaiden asettamia Venäjän vastaisia talouspakotteita virheenä, vaan enemmänkin sinisilmäisenä kuvitelmana.

− Siinä on ehkä vähän sama ilmiö kuin yrityksessä integroida Venäjää länteen: se oli optimistinen kuvitelma, joka ei toteutunut. Yhtä lailla voi pitää sinisilmäisenä ajatusta, että Venäjä romahtaisi ulkopuolisen painostuksen seurauksena.

Ahon mukaan tämä skenaario edellyttäisi sitä, että koko muu maailma olisi painostuksessa mukana.

− Näinhän ei ole asianlaita, eikä ole näköpiirissäkään, että koko maailma lähtisi Venäjän-vastaiseen rintamaan.

Ennen siirtymistään yksityiselle sektorille Aho teki pitkän uran politiikassa. Hänet muistetaan lama-ajan pääministerinä, jonka hallitus leikkasi rajusti muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista.

Aho valittiin keskustan puheenjohtajaksi vuoden 1990 puoluekokouksessa, ja kevään 1991 eduskuntavaaleissa keskusta saavutti ”veret seisauttavan vaalivoiton”. Ahosta tuli 36-vuotiaana Suomen siihen mennessä nuorin pääministeri. 

Hänen hallituskaudelleen osuivat 1990-luvun syvä talouslama, suurtyöttömyys ja pankkikriisi, samoin kuin Neuvostoliiton hajoaminen ja idänkaupan romahdus.

Lamavuosina hallitus toteutti tiukkaa talouspolitiikkaa, ja vuoden 1995 eduskuntavaalitappion myötä keskusta menetti suurimman puolueen aseman Paavo Lipposen johtamalle SDP:lle.

Aho ei halua jossitella pohtimalla, mitä tekisi nyt toisin. Hänen mukaansa politiikassa pyritään aina tekemään parhaita mahdollisia päätöksiä niillä tiedoilla, jotka ovat käytettävissä.

− Joskus se tuottaa hyviä tuloksia, joskus huonoja tuloksia. Sellainen ajatus, että menneitä tekoja voidaan todeta vääriksi tai oikeiksi tämän päivän tiedoilla, on huono lähtökohta ja johtaa vain mielenrauhan järkkymiseen.

Merkittävimpänä saavutuksenaan Aho pitää sitä, että hän on pystynyt tekemään poikkeuksellisen monipuolisen uran suomalaisessa yhteiskunnassa, politiikassa ja taloudessa. Urapolku on kulkenut myös akateemisen maailman kautta.

− Olen paitsi aktiivinen kirjoittaja, niin myös kustantaja, eli oikeastaan olen tehnyt myös kustannusalan uran, joka jatkuu edelleen, hän naurahtaa.

− Aina on ollut monta rautaa tulessa. Ehkä jälkikäteen ajatellen se on ollut kaikkein paras valinta elämässä, että on uskaltanut ottaa uusia haasteita ja luopua myös vanhasta.

Uransa ehdottomasti tuskallisimpana hetkenä Aho pitää autolautta Estonian uppoamista syksyllä 1994.

 − Sen kokeminen, miten voimaton tuollaisen onnettomuuden keskellä on, kuinka vähän voitiin tehdä ihmisten pelastamiseksi, se on ollut urani järkyttävin hetki.

Toisena vaikeana tilanteena hän mainitsee Suomen talouden kriittiset vaiheet keväällä 1993, jolloin työttömyys ja ulosotot olivat ennätyslukemissa.

− Siihen liittyi myös poliittisia paineita, sekä yleisiä että keskustan sisäisiä, Aho sanoo.

Nykyistä hallitusta Aho ei halua neuvoa, mutta sanoo tuntevansa sitä kohtaan sympatiaa – samoin kuin vuosina 2015−2019 toiminutta Sipilän hallitusta kohtaan.

− Nämä ovat hallituksia, jotka ovat tosissaan yrittäneet muuttaa kurssia, joka on mennyt huonoon suuntaan jo pitkän aikaa. Me olemme olleet 15 vuotta taloudellisessa limbossa, josta ei ole oikein päästy eteen- eikä taaksepäin. Aina vähän on menty eteenpäin ja sitten on tultu takaisin, Aho kuvailee.

− Tästä limbosta on yritetty ulos valtionvelkaa kasvattamalla, ja se tie alkaa olla luotu täysin umpeen. Nyt ei riitä, että pidetään yllä valtiontalouden hoitoa, vaan täytyy myös luoda talouteen dynamiikkaa ja tilaa investoinneille sekä panostaa tulevaisuuteen. Ja ihmiset ja yritykset täytyy saada siihen mukaan – ihan samalla lailla kuin 90-luvun alussa.

Kannatusalhossa pitkään rämpineelle keskustalle Aholla on yksi neuvo:

− Maailma muuttuu, ja puolueen täytyy joka kerta löytää tehtävänsä uudelleen. Välillä se on onnistunut paremmin ja välillä huonommin, mutta aina se on tähän saakka onnistunut. Uskoisin, että edellytykset löytää se uudelleen ovat nytkin olemassa. Mutta se edellyttää kyllä sitä, että katsotaan eteenpäin eikä taaksepäin.

Omassa elämässään Aho ei aio tahtia hidastaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Eläkepäivät eivät ole suunnitelmissa. Hän pitää koko nykyistä eläkeiän käsitettä täysin historiattomana.

− Meillä on ihmisiä, jotka ovat 65-vuotiaina täysin työkunnossa, ja ihmisiä, jotka eivät 65-vuotiaina enää millään pysty työskentelemään. On valtavia eroja ihmisten fyysisissä ja henkisissä suorituskyvyissä, ja sen takia kaikki teollisen ajan standardiratkaisut ovat sellaisia, joista meidän pitäisi nopeasti päästä pois.

Työurat ovat yhtä erilaisia kuin ihmiset, Aho sanoo.

− Minulla on oikeastaan kaksi toivetta: toinen on se, että ikääntyvässä päässä töitä tehtäisiin pidempään ja löydettäisiin keinoja, joilla mahdollisimman moni voisi jatkaa töissä niin kauan kuin se omalta kannalta tuntuu houkuttelevalta.

− Ja toinen toive, kun katson omien lasteni ja lastenlasteni elämää, on se, että joustavuutta pitäisi olla lisää siinä vaiheessa, kun on pieniä lapsia. Kun kannetaan huolta syntyvyydestä, niin se ei ole rahakysymys niin suurissa määrin kuin kuvitellaan, vaan se on kysymys elämäntilanteiden hallinnasta.

Syntymäpäiväänsä Aho aikoo juhlia perhepiirissä.

− Aika isot juhlat ovat nekin, minulla on iso perhe, joten paikalla on väkeä kymmenittäin.