Vuosia sodan repimässä Jemenissä näkyy pientä valon pilkahdusta – viikkoja kestänyt tulitauko tuonut helpotusta siviileille
Jemeniin huhtikuussa julistettu tulitauko on tuonut helpotusta siviilien ahdinkoon sisällissodan repimässä maassa.
Kahden kuukauden tulitauosta saatiin sopu aikaan huhtikuussa. Sen jatkamisesta toisella kahdella kuukaudella sovittiin kesäkuussa.
Samassa yhteydessä vuosikymmenen Jemeniä johtanut presidentti Abedrabbo Mansour Hadi luovutti valtansa uudelle presidentilliselle neuvostolle huhtikuussa.
– Tulitauko on onnistunut vähentämään siviilien kärsimystä Jemenissä. Se on tuonut myös lepoa jatkuvilta yhteenotoilta ja lennokki-iskuilta, kertoo rauhanvälitysjärjestö CMI:n vanhempi johtaja Sylvia Thompson STT:lle.
Samalla tulitauko on mahdollistanut avun perille tuonnin. Sanaan lentokentän avaaminen kaupallisille lennoille ja polttoainekuljetuksien salliminen Hodeidan satamasta ovat mahdollistaneet avun toimittamisen.
Myös YK:n erityislähettiläs Hans Grundberg kertoi toukokuussa, että aselevolla on ollut huomattava myönteinen vaikutus lukuisien jemeniläisten päivittäiseen elämään. Siviiliuhrien määrä oli hänen mukaansa laskenut ensimmäisen tulitauon aikana huomattavasti ja taisteluiden määrä oli vähentynyt. Tulitauosta huolimatta vahvistamattomia tietoja yhteenotoista ja niiden aiheuttamista siviiliuhreista oli edelleen kuitenkin tullut ilmi.
Tulitauon ja ylipäätään jatkon kannalta Hadin vetäytyminen oli hyvä asia, sanoo myös Tampereen yliopiston tutkija Susanne Dahlgren. Hän on tutkinut Jemeniä vuosikymmeniä. Hänen mukaansa tulitauko on hyvä asia siviileille, mutta humanitaarinen tilanne on silti vaikea.
– Hadin vetäytymistä on vaadittu jo vuosia. Häntä on pidetty jarruna, Dahlgren sanoo.
Nyt muodostettu kahdeksanhenkinen presidenttineuvosto on lupaava, koska siinä ovat keskeiset poliittiset voimat hutheja lukuun ottamatta edustettuina. Neuvoston sisällä ei kuitenkaan ole keskinäistä luottamusta, ja tämä estää sitä toimimasta vahvana valtionjohtona, Dahlgren sanoo.
Samalla Dahlgren pelkää, että tulitauko on eräänlainen venttitauko, jonka aikana molemmat ryhmät pääsevät järjestäytymään uudelleen.
– Toisaalta Jemenissä on sellainen jännittävä elementti, että yhtäkkiä taistelevat osapuolet saattavatkin yhden yön aikana päätyä siihen tulokseen, että nyt tehdään rauha. Siksikin ulkovallat pitäisi saada pois maasta, hän sanoo.
Jemenin tilannetta on kuvattu maailman suurimmaksi humanitaariseksi katastrofiksi. Pulaa on niin ruoasta, lääkkeistä kuin polttoaineista. Sähköä saadaan vain muutama tunti vuorokaudessa.
Esimerkiksi terveyspalvelut ovat romahtaneet, ja maassa on korkea äiti- ja lapsikuolleisuus. Terveydenhuoltoklinikoita vastaan myös hyökätään säännöllisesti. YK:n arvion mukaan valtaosa väestöstä, 80 prosenttia, tarvitsee humanitaarista apua.
Vaikka tulitauko on tuonut helpotusta, muut maailman tapahtumat ovat vaikeuttaneet Jemenin tilannetta yhä enemmän. Koronapandemia horjutti maan terveydenhuoltoa entisestään, ja hallitusta vastaan sotivat huthikapinalliset ovat estäneet rokotuksia ja levittäneet niistä disinformaatiota.
Samalla Jemen on joutunut Ukrainan sodan sijaiskärsijäksi, sillä 42 prosenttia Jemenin vehnästä on tullut Ukrainasta.
– Jo ennen Ukrainan sotaa tuontia vaikeuttivat Jemenin satamien blokkaukset. Molemmat osapuolet käyttivät myös ruokatuonteja sodan välineenä, Dahlgren sanoo.
Järkyttävän konfliktin taustat ovat pitkät, ja niihin liittyy niin kansainvälisiä kuin kansallisia tekijöitä. Sodassa on useita osapuolia, mutta pääosapuolet ovat huthikapinalliset ja Jemenin Saudi-Arabialta tukeva saava hallinto.
Vuonna 1990 Jemenin pohjois- ja eteläosat yhdistyivät, tehden Ali Abdullah Salehista koko maan presidentin. Yhdistynyt yhteiselo oli haurasta ja purkautui lyhyeen vuoden 1994 sisällissotaan, kun eteläosa yritti jälleen julistautua itsenäiseksi päästäkseen pois pohjoisen alistuksesta. Tämän sodan Saleh joukkoineen voitti. Vuonna 2004 maan pohjoisosan väestö nousi vastustamaan Jemenin keskushallintoa huthi-liikkeen johdolla. Mukana oli paljon tavallista, köyhempää kansanosaa.
Saleh aloitti jälleen sodan liikettä vastaan, mutta vuonna 2010 saatiin jonkinlainen rauha aikaan. Jemenin taloudellinen tilanne ja poliittisten uudistusten puute kuitenkin kasvattivat presidentin vastusta.
Vuonna 2011 niin sanottu arabikevät pyyhkäisi myös Jemenin yli. Kapinointiin liittyivät pääkaupunki Sanaan opiskelijoiden lisäksi muun muassa huthit.
Presidentti Salehia vaadittiin luopumaan vallasta, mutta Yhdysvaltain ja saudien tuella tämä jäi lopulta politiikkaan mukaan järjestelyllä, jossa hän luovutti presidenttiyden varapresidentti Hadille.
Jo edesmennyt Saleh tuli presidenttikautensa aikana tunnetuksi useista takinkäännöistään. Hänen asennettaan jemeniläisiin kuvaa se, että hän kuvasi Jemenin hallinnan olevan kuin ”tanssia käärmeiden pään päällä”. Siitä kertoo myös se, että kolme vuotta myöhemmin hän tekikin yllättäen diilin entisten vihollistensa huthien kanssa.
Se sysäsi Salehin tilalle nostetun Hadin maanpakoon, josta tämä kuitenkin palasi sotimaan Saudi-Arabian ja sen kokoaman liittouman kanssa. Huthit saivat puolestaan tukea Saudi-Arabian arkkiviholliselta Iranilta.
Takinkääntö kääntyi lopulta Salehin kohtaloksi. Hän teki viimeiseksi jääneen peliliikkeensä, kun hän ilmoitti olevansa valmis kääntämään uuden sivun ja etsimään ratkaisuja konfliktin lopettamiseen. Tätä pidettiin kädenojennuksena Saudi-Arabian suuntaan.
Tästä raivostuneet huthit surmasivat Salehin vuonna 2017, koska tämän katsottiin pyrkineen liittoutumaan Saudi-Arabian kanssa.
Sodan alussa Saudi-Arabia ajatteli, että sota on nopeasti ohi. Nyt se kuitenkin jatkuu jo kahdeksatta vuotta, ja suurimpia kärsijöitä ovat siviilit.
– Se on sotatalous, jossa siviilit kärsivät. Sodan kahden pääosapuolen johto taas ei ole kärsinyt lainkaan, koska ne ovat voineet nauttia omien ulkomaalaisten tukijoidensa avustuksista, Dahglren sanoo.
Ulkovalloilla onkin keskeinen rooli. Sodasta on puhuttu pitkälti Saudi-Arabian ja Iranin sotana, mutta mukana ovat olleet myös Arabiemiraatit, Yhdysvallat ja Britannia.
– Kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea sisällissota, jossa on monta eri osapuolta. Vaikka kaikki ulkovallat vetäytyisivät, se ei loppuisi, Dahlgren huomauttaa.
Samalla kuitenkin huthien ja Iranin siteiden katkaisu olisi äärimmäisen tärkeää, koska se loisi edellytyksiä Saudi-Arabian vetäytymiselle.
Saudi-Arabia on pyrkinyt pääsemään jo pidempään eroon sodasta, koska se maksaa miljoonia viikoittain.
– Toisaalta huthit kyllä myös ärsyttävät heitä koko ajan, esimerkiksi ampumalla raketteja F1-kisoihin Saudi-Arabian Jeddassa maaliskuussa. Se oli äärimmäisen nöyryyttävää saudeille.
Mutta esimerkiksi lännellä ja etenkin Yhdysvalloilla on asiassa peiliin katsomista. Yhdysvallat pelaa peliä, joka on Jemenin kannalta negatiivista.
– Se liittyy Iranin ydinasesopimukseen ja Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian suhteisiin, joihin taas liittyy myös Ukrainan sodan vuoksi noussut öljyn maailmanmarkkinahinta, Dahlgren sanoo.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on ilmoittanut tekevänsä vierailun Saudi-Arabiaan kesällä. Hän on myös pyörtänyt alkukautensa sanat siitä, että Jemenin sota loppuu, ja että Saudi-Arabian tulee lopettaa pommitukset maassa.
– Biden on jatkanut (ex-presidentti Donald) Trumpin hyvin tiukkaa linjaa Irania kohtaan. Samalla hän nöyristelee Saudi-Arabian kruununprinssin Mohammed bin Salmanin edessä saadakseen öljyn markkinahintaa alas. Kaikella tällä on merkitystä, että Jemeniin saataisiin pysyvä rauhantilanne.
Mielistely on etenkin kyseenalaista sen valossa, mitä kaikkea Saudi-Arabia edustaa, Dahlgren sanoo.
– (Toimittaja) Jamal Khashoggin murha, ihmisoikeusloukkaukset. On vastenmielistä, että länsivallat pitävät maan johtoon niin läheisiä yhteyksiä.
Washington Post uutisoi myös kesäkuun alussa, että Saudi-Arabian siviilejä vastaan tehdyt iskut Jemenissä ovat nojanneet osittain Yhdysvaltain tukeen. Iskuissa käytetyt koneet ovat pitkälti Yhdysvaltain kehittämiä ja myymiä, ja Yhdysvallat on kouluttanut koneita lentäneitä pilotteja.
Jotta tulitauosta päästäisiin eteenpäin kohti kestävää rauhaa, CMI:n Thompson pitää tärkeänä dialogin jatkamista ja osapuolten välisen luottamuksen vahvistamista. Esimerkiksi vankien vaihdolla voisi olla luottamusta lisäävä vaikutus.
– Saudien ja huthien välillä on käyty Omanin johdolla neuvotteluita, joissa on käyty läpi esimerkiksi rajoihin liittyviä kiistakysymyksiä. Iranin ja Saudi-Arabian väliset keskustelut ovat luoneet myös mahdollisuutta positiiviseen dialogiin, hän sanoo.
Dahlgren on laatinut rauhansuunnitelmaa Jemenille. Sen lähtökohta on, että huthit ovat pysyvästi olemassa Jemenin pohjoisosassa.
YK:n turvallisuusneuvosto julisti helmikuussa huthit terroristijärjestöksi. Dahlgren kuitenkaan ei usko, että huthien riisuminen aseista on mahdollista. Sen sijaan heidän kanssaan pitää saada aikaan vallanjakosopimus.
– Olen ehdottanut, että Jemen jaettaisiin jälleenrakennusvyöhykkeisiin rintamalinjojen mukaan. Ne voimat, jotka milläkin alueella ovat vallassa, alkaisivat jälleenrakentaa sotimisen sijasta. Kilpailu vallasta menisi siihen, että kilpaillaan jälleenrakentamisessa eli asioiden panemisessa kuntoon.
Suunnitelman tähtäimessä on siis taisteluiden lopettaminen, ei pidemmän tähtäimen vallanjako. Jälleenrakentamiseen tulisi ohjata myös kansainväliset varat, jotka nyt menevät puolin ja toisin huonoon hallintoon ja korruptioon.
Jälleenrakentamiseen tulisi ohjata myös kansainvälisiä varoja.
Pääkaupunki Sanaa on huthien hallussa, eikä sitä ole siksi järkevää yrittää valloittaa takaisin, Dahlgren katsoo. Sellainen vain pitkittää sotaa.
– Pääkaupunki voitaisiin perustaa Taizin kaupunkiin, ja sinne voitaisiin sijoittaa myös presidenttineuvosto.
Tällä hetkellä nimenomaan Taizin piiritys on aselevon suurimpia kulmakiviä, jossa ei ole edistytty.
Huthit piirittävät kaupunkia, ja siviilien hätä kaupungissa on ollut hirveä jo vuodesta 2016 lähtien. CMI:n Thompsonin mukaan teiden avaaminen kaupunkiin olisi tärkeä seuraava askel.
– Kaupungin saaminen pois eristyksistä olisi äärimmäisen tärkeää humanitaarisen näkökulman kannalta, koska maakunta on myös vilja-aitta, sanoo myös Dahlgren.
Idea Jemenin jakamisesta on kerännyt kuitenkin vastusta. Sen on pelätty hajottavan maata ja sen yhtenäisyyttä.
– Mutta maa on jo hajonnut. Mitään paluuta Sanaasta johdettuun keskushallintoon ei ole näkyvissä. Se on asia, joka kansainvälisen yhteisön tulee myöntää, Dahlgren sanoo.