Suunnitelma kehkeytyy – Näin Venäjän jäädytetyt varat voitaisiin saada Ukrainan käyttöön ilman takavarikointia

Ukraina tarvitsee rahaa, ja sitä olisi olemassa, mutta miten päästä siihen käsiksi? Tähän tiivistyy länsimaihin, pääosin Eurooppaan, sijoitettujen Venäjän valtion varojen noin 250 miljardin euron suuruinen ongelma.

Kyseiset varat on toki jäädytetty osana EU:n pakotteita, jotta Venäjä itse ei saisi niitä takaisin sotakassaansa. Monien mielestä seuraava luonnollinen askel olisi pääoman takavarikointi ja lahjoittaminen puolustustaistelua käyvälle Ukrainalle.

– Se on valtava määrä rahaa, sen vapauttaminen olisi käänteentekevää, kuvaili Britannian ex-pääministeri Boris Johnson Kiovassa hiljattain pidetyssä kansainvälisessä YES-konferenssissa (Yalta European Strategy).

Asiassa on iso kansainvälisoikeudellinen mutta eli valtioimmuniteetti, joka käsittää myös valtion omaisuuden koskemattomuuden. Aiheesta on tehty useita oikeudellisia selvityksiä, joissa Venäjän pääomiin käsiksi käymistä on pidetty sekä mahdollisena että mahdottomana.

Pääomien takavarikointi olisi joka tapauksessa merkittävä ennakkotapaus, jonka on pelätty Euroopassa johtavan arvaamattomiin seurauksiin luottamuksen menettämisenä ja jopa euron heikentymisenä. Näin erityisesti Belgiassa, missä sijaitsee pääosaa rahoista säilyttävä rahoitusmarkkinayhtiö Euroclear.

Myös EU-suurmaat Saksa ja Ranska ovat vastustaneet jäädytettyjen varojen takavarikointia.

Visaiseen ongelmaan on jo jonkin aikaa hahmoteltu ratkaisua, joka sai näkyvyyttä aiemmin syyskuussa, kun EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen asettui tukemaan sitä unionin tilaa käsitelleessä puheessaan.

Tämän niin kutsutun Ukrainan sotakorvauslainan (Ukraine Reparations Loan) mukaan Venäjän rahoja ei takavarikoitaisi vaan ne lainattaisiin Ukrainalle. Ukraina puolestaan sitoutuisi maksamaan lainan korkoineen takaisin, mutta vasta kun Venäjä on maksanut sille kansainvälisesti määritellyt sotakorvaukset aiheuttamistaan tuhoista.

– Tämä olisi oikeudellisesti kestävä keino ohjata mahdollisesti koko 300 miljardin dollarin summa Ukrainalle — voitte toki jatkaa puhumista takavarikoinnin puolesta vaikka seuraavat 20 vuotta, mutta se ei toteudu koskaan, perusteli yksi aloitteen puuhamiehistä, Hugo Dixon, YES-konferenssissa.

Jos Venäjä menettäisi oman pääomansa luistamalla sotakorvauksista, se saisi syyttää tilanteesta vain itseään.

Ukrainan tarve lisärahalle muun muassa aseiden ostamiseen on ilmeinen. Vaje on vain kärjistynyt Yhdysvaltain hallinnon vaihduttua. Yhdysvaltain kaikin tavoin supistunutta Ukraina-tukea Euroopan mailla on vaikeuksia paikata.

Mahdollisimman nopeasti toteutettavalla lainajärjestelyllä ehkäistäisiin myös ennakolta se mahdollisuus, että pääomat palautuisivat Venäjälle. Tämä lännen ja Ukrainan kannalta painajaismainen skenaario ei ole täyttä utopiaa, sillä Venäjän varojen jäädyttäminen on osa EU:n yhteisiä Venäjä-pakotteita.

Niiden yksimielisyyttä vaativassa uusimisessa puolen vuoden välein on saatu toistuvasti jännittää, kaataako vastarannan kiiski Unkari koko paketin.

Sotakorvauslainan puolestapuhujat ovat myös huomauttaneet, että Eurooppa ja Kanada voisivat edetä hankkeessa ilman presidentti Donald Trumpia – Yhdysvalloilla kun on Venäjän jäädytetyistä varoista hallussaan vain noin viiden miljardin dollarin siivu.

Venäjän jäädytetyt varat eivät ole olleet tähänkään saakka täysin hyödyntämättä. EU ja G7-maat päättivät viime vuonna käyttää Venäjän pääoman tuottoja Ukrainan hyväksi, ja näitä tuottoja vastaan on myös otettu lainaa, jonka avulla Ukrainaa on tuettu. Summa on kuitenkin vaatimaton koko pääomaan verrattuna.

Sotakorvauslainahankkeen yksi ajatus on myös jakaa riskiä pääoman käyttämisestä siten, ettei se jäisi kohtuuttomasti esimerkiksi Belgian harteille. Siksi varat siirrettäisiin uusiin talletuspaikkoihin ennen lainan myöntämistä Ukrainalle.

Lainaa voitaisiin käyttää myös poliittisena vipuvartena Venäjän painostamiseen, ja siksi sitä on kaavailtu maksettavaksi Ukrainalle erissä. Perusajatus on, että jos Venäjä esimerkiksi yllättäen suostuisi aselepoon, lainojen myöntäminen voitaisiin keskeyttää. Jos Venäjä taas rikkoisi tulitaukoa, lainahana avattaisiin uudelleen.

Lainan takaisinmaksun ehtona olevaa Venäjän suostumista sotakorvauksiin Ukrainalle voinee pitää nykytilanteessa epärealistisena. Ajatus on kaukainen sikälikin, että noin 50 maan neuvottelut erityisen vaadekomission perustamisesta Euroopan neuvoston alaisuuteen sotakorvausten määrittelemiseksi ovat vielä kesken.

Suurempaa epäselvyyttä ei sen sijaan ole periaatteesta, jonka mukaan Ukrainaan hyökännyt Venäjä on kansainvälisen oikeuden mukaan korvausvelvollinen sodan aiheuttamista tuhoista. Se hyväksyttiin muun muassa YK:n yleiskokouksessa jo marraskuussa 2022.

Maksettiinpa sotakorvauksia joskus tai ei, niiden realistinen mittaluokka ylittänee selvästi Venäjän jäädytettyjen varojen määrän. Maailmanpankki, EU-komissio, YK ja Ukraina arvioivat sodan aiheuttamien tuhojen korjaustarpeen nousseen jo viime vuoden lopulla noin 500 miljardiin euroon.