Lukijalta: Keskustan momentum olisi nyt
Olin 1950-luvulla jämsäläisen pikkutilan poika. Monet sanomalehdet olivat tuolloin vielä poliittisesti sitoutuneita.
Perheemme sosiaaliluokkaan sopivat lehdet olivat SKDL:n Vapaa Sana tai sosialidemokraattien Kansan Lehti, mutta meille tuli Keskisuomalainen, Maalaisliiton äänenkannattaja.
Aamulehti kokoomukselaisena ei tullut kysymykseen, Helsingin Sanomat oli etäinen.
Koska luin kaiken käsiini saamani tekstimateriaalin, luin myös Keskisuomalaisen tarkkaan ja minusta tuli vakaumuksellinen maalaisliittolainen. Muistan tuolta ajalta lehden vakaan arjessa kiinni olevan linjan. Se poikkesi “kapinan ajan” muistavalle papallemme tulleen Kansan Lehden jyrkemmistä kannanotoista.
Olen itse käynyt läpi monta aatesuuntaa, mutta nykyään olen yhä enemmän alkanut arvostaa alkuperäistä Maalaisliittoa ja sitä ajattelua, jota edustivat alkuaikoina erityisesti Santeri Alkio ja Kyösti Kallio. Kaikkien, ei yksin isojen talollisten, maaseudun eläjien oikeudenmukaista kohtelua vaadittiin.
Maalaisliitto oli tietysti vastavoimanakin nousevan työväenliikkeen sinänsä oikeutetuille mutta myös omistusoikeutta uhkaaville vaatimuksille. Maalaisliitto oli kuitenkin pragmaattinen todellista kansallista yhtenäisyyttä ajava voima.
Mutta tähän päivään!
On traagista, että tuon aidon kansallisen voiman, Maalaisliiton, luoman puoluekoneiston pohjalle on sittemmin syntynyt Keskustapuolueen lisäksi meille täysin vieras, vierasvihalle perustuva puolue Perussuomalaiset.
Epävarmuus omasta linjasta syöksi myös Maalaisliiton perintöä paremmin vastaavan keskustan uusliberalistisen politiikan ja laskevan kannatuksen tielle.
Näkyvinä syinä ovat puolueen johtajien todellisuudesta irtautuminen, kaunopuheisuus ja juuri kansan yhtenäisyyteen vaikuttavissa kysymyksissä aidalla istuminen.
Erityisesti sinänsä hyvää tarkoittaneen Juha Sipilän teknokraattinen johtajuus romahdutti kannatuksen. Seurauksena ovat olleet epävarmojen ja varovaisten johtajien kaudet.
Olen ollut toiveikas sen suhteen, että keskusta nousisi kolmen suuren joukkoon. Ei ehkä yksin oman politiikkansa seurauksena, vaan nykyisen oikeistohallituksen kansaa jakavan linjan vuoksi.
Noustakseen sille kuuluvalle, toivomalleni paikalle keskusta tarvitsee korkeamoraalisen, ulkopoliittiseen realismiin, kansalliseen yhtenäisyyteen, ahkeruuteen ja suvaitsevaisuuteen nojaavan politiikan ja tätä politiikkaa rohkeasti ja näkyvästi ajavat johtajat. Pikkunäpertely ei nyt riitä.
Osmo Nieminen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/