Historia | Saksalaisella tiedemiehellä säteili ja lääketiede mullistui vain kuukausissa
Röntgensäteiden löytämisestä tuli tänään lauantaina kuluneeksi tasan 130 vuotta.
Saksalainen fyysikko Wilhelm Röntgen oli alkanut tutkia katodisäteilyn läpäisykykyä vasta alkusyksystä 1895, ja 8. marraskuuta hän jo teki löydöksensä.
Röntgen havaitsi, että säteet fluoresoivat varjostinaineena käytettyä bariumplatinasyanidia. Tällainen tietynlainen valon fysiikkaan liittyvä toiminta tarkoitti, että katodisäteet eivät voineet ilmiötä tuottaa, vaan kyseessä oli uudenlainen säteily.
Röntgen nimesi säteilyn X-säteilyksi. Sittemmin säteily on opittu tuntemaan Röntgenin omalla nimellä.
Säteily jätti myös jälkensä valokuvafilmiin. Lääketieteessä ymmärrettiin nopeasti, että tällainen menetelmä mullistaisi lääketieteellisen diagnoosinteon.
Heti seuraavana vuonna 1896 röntgensäteilystä kirjoitettiin yli tuhat artikkelia eri tiedelehtiin. Röntgen itse kirjoitti vain kaksi säteilyä koskenutta artikkelia.
Lisäksi hän esitelmöi löydöksestään vain yhden kerran.
Kaikkien aikojen ensimmäiset Nobelin palkinnot myönnettiin vuonna 1901, ja fysiikanpalkinnon sai Röntgen. Hän ei esitelmöinyt pyynnöstä huolimatta edes Nobel-tilaisuudessa.
Eettisistä syistä Röntgen jätti löydöksensä patentoimatta. Näin röntgenkuvaus saatettiin ottaa nopeammin ja halvemmalla käyttöön lääketieteessä.
Hän myös vastusti röntgensäteilyn nimeämistä itsensä mukaan, ja joillain kielialueilla puhutaankin röntgensäteiden sijaan x-säteilystä.
Vuonna 1845 syntynyt Wilhelm Röntgen kuoli 77-vuotiaana helmikuussa 1923.
Toisin kuin moni muu säteilyn saralla ansioitunut fyysikko, Röntgen tuskin sai kuolettavaa syöpäänsä säteilyn seurauksena. Hän käytti uraauurtavasti lyijysuojausta eikä altistunut säteilylle kovinkaan pitkään.
(Kuva: Lisenssi / Wikimedia Commons)
Röntgenkuvaus levisi nopeasti. Tahdista kertoo se, että Suomeenkin saatiin ensimmäinen röntgenlaite jo vuonna 1897.
Röntgensäteilyllä on selvästi lyhyempi aallonpituus kuin näkyvällä valolla. Aallonpituus, läpäisykyky ja muut ominaisuudet ovat juuri sopivat lääketieteelliseen kuvantamiseen. Röntgenkuvauksen avulla on helppo nähdä ihmiskehon sisälle fyysisten havaintojen tekoa varten. Esimerkiksi luunmurtumat näkyvät hyvin röntgenkuvissa.
Röntgensäteilyllä on hyödyntämistapoja myös tähtitieteessä.
Ionisoivana säteilynä röntgensäteilyllä on haittavaikutuksia. Esimerkiksi vatsan röntgenkuvauksessa saatava säteilymäärä vastaa luonnosta saatavaa kahdeksan kuukauden säteilymäärää. Hammasröntgenkuvauksen säteilymäärä toisaalta on vain yhden päivän säteilyannoksen suuruinen.