Viestinnän professori: Halla-ahon kielenkäyttö ei ole enää mikään uutinen

Perussuomalaiset

Toimittajien ammattilehti Journalistin tammikuussa julkaisema selvitys politiikan toimittajien eniten ryöpyttämistä puolueista ei yllätä journalismin tutkijoita.

Selvitys osoitti, että tunnetut suomalaiset politiikan toimittajat arvostelivat mielipiteellisissä teksteissään ylivoimaisesti eniten keskustaa. Perussuomalaisista kyseiset toimittajat sen sijaan kirjoittivat puolueen kannatukseen nähden niukasti.

Helsingin yliopiston viestinnän professori Juha Herkmanin mukaan eri puolueiden edustavuus Journalistin keräämässä aineistossa on varsin johdonmukainen suhteessa niiden hallitusvastuisiin: keskusta oli hallituspuolue koko tutkimusjakson ajan, kun taas perussuomalaiset oli mukana vain Juha Sipilän hallituksen alkupuolikkaalla.  

Herkmanin mukaan kysymys toimittajien mahdollisesta itsesensuurista perussuomalaisten kohdalla on kiinnostava, mutta hän ei usko siihen tässä yhteydessä.

– Kolumnien juttuaiheet valikoituvat pääasiassa niiden kuvitellun poliittisen merkityksen perusteella.

Herkmanin mukaan myös tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu politiikan journalismin keskittyvän hallituspuolueisiin muiden puolueiden kustannuksella.

– Tällainen painotus löytyy oikeastaan kaikista läntisistä demokratioista ja pidän sitä ymmärrettävänä, vaikka asiaa voi myös kritisoida.

Tampereen yliopiston tutkija Jari Väliverronen haastatteli politiikan toimittajia väitöskirjaansa varten vuonna 2016 ja havaitsi, että trendi on vahvistunut entisestään viimeisten 10–20 vuoden aikana.

– Poliittinen systeemi on muuttunut hallitusvetoisemmaksi ja se vaikuttaa juttuaiheiden valintaan. Kun suurin osa syötteistä tulee hallituksen puolelta, kommentointi keskittyy valtaosin niihin.  

Keskustalaisten silmiin näyttää usein siltä, että omaa puoluetta mätkitään mediassa olipa se hallituksessa tai oppositiossa, kun taas perussuomalaisten tekemiset painetaan villaisella.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kutsui maaliskuun lopussa Twitterissä OAJ:tä ”hyvin mamukiimaiseksi järjestöksi”. Käytännössä Halla-aho tarkoitti, että Opettajien Ammattijärjestö suosii maahanmuuttajia. Yksikään tiedotusväline ei tarttunut kirjoitukseen.

Herkman sanoo ymmärtävänsä vaikenemisen hyvin.

– On ihan hyvä, että journalistit ovat oppineet Trumpista ja muistakin vastaavista populistitoimijoista, että jokaiseen heittoon ei kannata tarttua: julkisen paheksunnan aiheuttaminen on niiden tarkoitus.  

Herkman myöntää, että jos Annika Saarikko, Petteri Orpo tai kuka tahansa muu puoluejohtaja olisi käyttänyt samoja sanoja, asiasta nousisi kohu.

– Näin varmaan tapahtuisi, mutta painottaisin sanaa ”jos”. Muiden puolueiden johtajat eivät käytä tuollaista kieltä, siksi se olisi merkittävää. Perussuomalaisten monet edustajat puheenjohtajisto mukaan lukien on sen sijaan tunnettu tällaisista provokaatioista.  

Professorin mielestä Halla-ahon kielenkäyttö ei ole enää mikään uutinen, vaan kyse on kuntavaaleihin liittyvästä viestinnästä, jolla kosiskellaan tiettyä kannattajakuntaa ja yritetään saada julkisuutta.

Myös Jari Väliverronen pitää perussuomalaisten provokatiivisia ulostuloja selkeänä poliittisena strategiana. Aiemmin toimittajanakin työskennellyt tutkija ei osaa sanoa suoralta kädeltä, miten niihin tulisi suhtautua.

Osa hänen väitöskirjaansa varten haastattelemistaan toimittajista oli sitä mieltä, ettei kaikkia ulostuloja kannata uutisoida lainkaan. Jotkut tunsivat sääliä kokemattomia kansanedustajia kohtaan, toiset taas pitivät puolueen toimintaa pelinä, johon eivät halunneet lähteä mukaan.  

Tampereen yliopiston journalismin professori Janne Seppänen puolestaan patistaa Mediayhteiskunta-blogissaan toimittajia tarttumaan perussuomalaisten kielenkäyttöön. Seppäsen mielestä median pitäisi kysyä Halla-aholta, miksi tämä luonnehti OAJ:tä rasistisella ja halventavalla sanalla.

Seppänen päättelee, että jotkut toimittajat ilmeisesti pelkäävät Halla-ahoa ja hänen kykyään mobilisoida somen vihakampanjoita.

– Pelko on ymmärrettävä reaktio, mutta samalla journalismin, viestinnän ja demokraattisen yhteiskunnan kannalta vaarallinen ilmiö.

3. toukokuuta vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää.

Juttu on julkaistu alunperin Suomenmaan kuukausilehdessä 4/2021. Lehden voit tilata täältä.