Venäjä-tutkija: Tapaaminen itsessään suurin voitto
Venäjän ja Yhdysvaltojen presidenttien eilisessä tapaamisessa suurin voitto oli se, että tapaaminen yleensä saatiin järjestymään, arvioi Venäjä-tutkija, yliopistonlehtori Anna-Liisa Heusala Aleksanteri-instituutista.
Venäjän vuonna 2014 tekemän Krimin valtauksen jälkeen tapaamista voidaan pitää kansainvälis-poliittisesti läpimurtona, Heusala sanoo.
– On kaikkien meidän intresseissä, että kontakti tällä tasolla syntyy ja että dialogi on avattu.
Vaikka Vladimir Putinia on pidetty presidenttitapaamisessa vahvemmin esiintyneenä osapuolena, ei tapaaminen Heusalan mukaan riitä muuttamaan Venäjän imagoa tai asemaa laajemmin. Niiden korjaantuminen vaatisi isompia asioita.
– Siellä on ratkaisemattomat kiistat lännen ja Venäjän välillä tulkinnoissa Ukrainan sodasta ja Krimistä.
Venäjän toiminnan taustalla yleisesti on pyrkimys päästä eroon Krimin valtauksesta johtuvista talouspakotteista, hän muistuttaa.
– Tällä tapaamisella sitä kohden ei vielä olla menossa, vaan Ukrainassa pitäisi tapahtua selkeä muutos. Jos tässä saadaan konkreettisia asioita edistettyä jatkossa koskien Syyriaa ja ydinasesopimuksia, se liennyttää edelleen tilannetta, mutta ei mitenkään radikaalisti muuta tätä nykyistä asetelmaa.
Tapaamista seurannutta keskustelua Venäjän mahdollisesta vaikuttamisesta Yhdysvaltojen viimeisimpiin presidentinvaaleihin Heusala pitää osittain Yhdysvaltojen sisäisenä poliittisena kamppailuna. Sinänsä yrityksissä vaikuttaa vaaleihin ei ole mitään uutta: suurvallat ovat aina sekaantuneet eri maiden sisäpoliittisiin kysymyksiin, Heusala sanoo.
– Meillä on Suomessakin tästä kokemusta eli naapurimaalla on ollut vaikutusta siihen, miten tilanne täällä kehittyy. Tämä ei sinänsä ole uusi asia, mutta nykyään pelissä on mukana teknologian kehitys, mikä on mullistanut asiaa internetin kautta tapahtuvana vaikuttamisena. Miten mielipidevaikuttaminen onnistuu, on tietenkin toinen kysymys.
Vaikuttamisyritykset ovat joka tapauksessa vakava asia demokratian toteutumiselle vaikuttamisen kohteeksi joutuneissa maissa, Heusala sanoo.
Se, että Venäjä haastaa Yhdysvaltoja eri tavoin, palvelee sen pyrkimyksiä päästä pois taloudellisen eristämisen tilasta.
– Venäjä käyttää kaikkia keinoja, ja silloin se pyrkii myös vaikuttamaan vaaleihin tukeakseen sellaisia politiikkoja, joiden toivoo edistävän omia pyrkimyksiään. Sinänsä tässä ei ole mitään yllättävää.
Heusalaa ihmetyttääkin, miten länsimaat tuntuvat yhä yllättyvän siitä, että Venäjällä on toimintakykyä esimerkiksi armeijan uudistamiseen ja omien rajojensa ulkopuolelle ulottuvaan kansainväliseen toimintaan.
– Tämä nähdään yleisesti jonkinlaisena Venäjän suurena valloitusoperaationa, vaikka oikeastaan Venäjä on noussut 1990-luvun täydellisestä romahduksesta itsensä kokoiseksi geopoliittiseksi toimijaksi.
Heusala mukaan tulkinta ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki Putinin toimet pitäisi hyväksyä.
Presidentti Donald Trump nostatti eilisessä lehdistötilaisuudessa kansallista ja kansainvälistä kuohuntaa ilmoittamalla, että luottaa vaalivaikuttamiskysymyksessä enemmän Putiniin kuin oman maansa turvallisuusviranomaisiin. Yleensä johtajat pyrkivät esiintymään lojaaleina omalle hallinnolleen.
– Vaikka taustalla olisi henkilöriitoja tai poliittisia linjakiistoja tai mitä tahansa, ulos päin annetaan kuva, että ollaan yhtenäisiä. Tässä näkyy Trumpin hyvin räväkkä tyyli suhteessa mediaan ja myös omaan hallintoonsa. Hän ei välitä pr-seuraamuksista eikä poliittisistakaan seuraamuksista, Heusala analysoi.