Venäjä ja Kiina ovat lähentyneet toisiaan, mutta suhde on kaukana tasapainoisesta
Lännen ja Venäjän suhteiden kiristyessä moni on kiinnittänyt huomiota ja huoltakin Venäjän ja Kiinan lähentymiseen. Maiden suhteisiin perehtyneen tohtori Marcin Kaczmarskin mukaan naapureiden on ollut suhteellisen helppo sopia siitä, mistä ne eivät pidä nykyisessä Yhdysvaltain johtamassa maailmanjärjestyksessä. Käsitykset kuitenkin erkanevat, kun mietitään, mitä pitäisi tulla sen tilalle.
Glasgow’n yliopistossa työskentelevän ja aiemmin myös Suomen Ulkopoliittisessa instituutissa vierailleen Kaczmarskin mukaan Venäjä kiistatta pyrkii parantamaan asemiaan suhteessa länsimaihin vahvistamalla suhdettaan Kiinaan – tai ainakin esittämällä suhteen mahdollisimman vahvana.
– Tämä narratiivi, että jos ette tee kompromissia meidän kanssa, niin käännymme enemmän Kiinan puoleen, on ollut yksi työkalu Venäjän politiikassa jo jonkin aikaa – ei vain Krimin valtauksen jälkeen, vaan kaasunviennissä Venäjä on pelannut tätä peliä jo yli vuosikymmenen ajan, Kaczmarski sanoo puhelinhaastattelussa.
Kiina ja Venäjä keskustelevat jälleen korkealla tasolla, kun Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vierailee tänään Kiinassa. Presidentti Vladimir Putinia odotetaan puolestaan Pekingin talviolympialaisten avajaisiin perjantaina.
Kremlistä viestitettiin jo eilen, että Putin ja Kiinan presidentti Xi Jinping aikovat julkistaa vierailun yhteydessä yhteisen lausunnon kansainvälisistä suhteista ja turvallisuudesta.
Kiinan kiinnostus Venäjä-suhteeseen lisääntyi Kaczmarskin mukaan sen jälkeen, kun Kiinan suhde Yhdysvaltoihin muuttui avoimemmaksi kilpailuksi Donald Trumpin presidenttikaudella.
Poliittisesti Kiina on voinut luottaa Venäjän tukevan sitä omalla veto-oikeudellaan YK:n turvallisuusneuvostossa. Molemmat ovat useasti arvostelleet länsimaita puuttumisesta toisten valtioiden sisäisiin asioihin demokratian tai ihmisoikeuksien puolustamisen varjolla.
Kaczmarskin mukaan Kiina on hyötynyt strategisesti myös siitä, että Venäjä on toimillaan vetänyt huomiota pois Kiinasta.
– En sano, että sen täytyisi olla koordinoitua, mutta pelkästään se, että Venäjä ajaa omia etujaan Euroopassa, tekee Kiinalle helpommaksi torjua painetta Yhdysvalloista, tutkija sanoo.
Toinen Kiinaa mahdollisesti kiinnostava tuki Venäjältä olisivat uudenaikaisten venäläisaseiden ostot, mutta sillä saralla ei ole Kaczmarskin mukaan nähty merkittäviä kauppoja maiden välillä useisiin vuosiin.
Yhteisten intressien ohella vähintään yhtä tärkeää on muistaa Kiinan ja Venäjän suhteen syvenemisen merkittävät rajoitteet. Kaczmarski pitää osuvana kielikuvaa, jonka mukaan Kiina ja Venäjä ovat samaan aikaan valtioina sekä kaksi jättiläistä (koko ja ydinaseet) että jättiläinen ja kääpiö (talous).
– Kiina tarvitsee, huolimatta kaikista muutoksista sen ulkopolitiikassa, yhä tiettyä vakautta, avoimia markkinoita ja globalisaatiota, Kaczmarski toteaa.
Venäjä taas tukeutuu taloudessa enimmäkseen luonnonvaroihinsa ja ulkopolitiikassa sotavoimaan sekä sen näyttämiseen, joten sillä on suurempi mahdollisuus hyötyä epäjärjestyksestä kansainvälisissä suhteissa.
– Pitkällä aikavälillä Kiinalla on enemmän hyödyttävää vakaudesta kuin Venäjällä, joka ei ole kyennyt uudenaikaistamaan talouttaan ja irrottautumaan riippuvuudesta luonnonvaroihin, Kaczmarski arvioi.
Venäjän talouden kääpiömittakaava suhteessa Kiinaan rajoittaa merkittävästi maiden suhteiden syventämisen mahdollisuuksia.
– Venäjällä ei ole kykyä tukea Kiinaa niillä alueilla, joilla Kiinan ja Yhdysvaltain suhteissa on eniten akuutteja jännitteitä eli taloudessa, investoinneissa ja teknologiassa. Näillä alueilla Venäjällä ei ole merkitystä, mutta voimme olettaa, että juuri niillä määräytyy Yhdysvaltain ja Kiinan välisen kilpailun lopullinen tulos, Kaczmarski summaa.
Toinen merkittävä ero hänen mukaansa on maiden suhtautumisessa separatismiin. Kiina ei ole tunnustanut sen paremmin Krimin liittämistä Venäjään kuin Georgialle kuuluvien Abhasian ja Etelä-Ossetian yksipuolisia itsenäistymisiä Venäjän tuella.
Historiallisesti suhteita rasittaa Kiinan ja Neuvostoliiton erimielisyyksien kärjistyminen sodan partaalle 1960-luvun lopulla.
Energiassa Kiina on ollut erityisesti venäläisen öljyn mutta myös maakaasun tuoja. Öljynviennin Kaczmarski ennustaa entisestään lisääntyvän, mutta kaasun osalta Kiina ei ole ollut yhtään niin halukas kuin Venäjä siirtämään vientikapasiteettia Euroopasta itään.
Venäjä olisi halukas rakentamaan Kiinaan uusia kaasuputkia Länsi-Siperian kaasukentiltä, joilta kaasu tulee tällä hetkellä Eurooppaan. Kiinaan kaasu virtaa puolestaan nykyisin Itä-Siperiasta tulevia putkia pitkin.
– Käsittääkseni Kiinan johto ymmärtää hyvin sen, miten Venäjä hoitaa energiapolitiikkaansa ja Kiina haluaa välttää tilanteen, jossa Venäjällä olisi mahdollisuus painostaa eri kauppakumppaneitaan, Kaczmarski sanoo.
Hänen mukaansa on toki mahdollista, että Putinin vieraillessa Pekingissä halutaan sopia jotain näyttävää esimerkiksi kaasuun liittyen. Mitä talviolympialaisiin muuten tulee, Venäjän presidentti on tervetullut vieras monien muiden valtioiden poliittisten johtajien peruttua osallistumisensa kisojen avajaisiin.
– Näemme varmasti paljon hypetystä tämän vierailun ympärillä, mutta paljonko siitä toteutuu konkreettisessa yhteistyössä, se nähdään parin seuraavan kuukauden aikana, Kaczmarski ennustaa.
Hän arvelee Kiinan tehneen vähintään epäsuorasti selväksi, ettei se katso hyvällä, jos Venäjä ryhtyy sotatoimiin kisojen aikana. Muistissa on yhä Georgian sota vuonna 2008, joka varjosti Pekingin kesäolympialaisia.
– Sota Ukrainassa jättäisi olympialaiset täysin varjoonsa, Kaczmarski arvioi.