Moderni ongelma voi haitata lasten kielellistä kehitystä

Kielen ja vuorovaikutuksen kehityksen haasteet näyttävät lisääntyneen lapsilla, kertoo Suomen Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja, dosentti Soile Loukusa STT:lle.

– Monet vanhemmat kokevat huolta lapsensa puheen, kielen tai vuorovaikutuksen kehityksestä. Tähän huoleen on syytä vastata, Loukusa sanoo.

Pienten lasten kohdalla yleisin syy hakeutua puheterapiaan on, että lapsen puhe ei kehity. Lapsella voi myös olla haasteita vuorovaikutuksessa.

Loukusa arvioi, että tällaiset haasteet tunnistetaan nykyään aiempaa paremmin.

Haasteet kielen kehityksessä ja kasvanut puheterapian tarve eivät kuitenkaan Loukusan mukaan välttämättä kerro siitä, että varsinaiset diagnosoidut häiriöt, kuten kehitykselliset kielihäiriöt, olisivat lisääntyneet.

Perheillä on tärkeä rooli lasten kielellisen kehityksen tukemisessa ja puheterapian tavoitteiden saavuttamisessa.

– Vanhemmat tulevat joskus vastaanotolle ja odottavat, että heidän roolinsa on vain kuskata lasta vastaanotolle ja terapeutti tekee työn. Vanhemmat voivat tehdä ja tekevät jo paljon lasten puheen ja kielen taitojen vahvistamiseksi, väitöskirjatutkija ja puheterapeutti Sirpa Tarvainen sanoo STT:lle.

Pienten lasten kohdalla korostuu ihan tavallinen yhdessä jutteleminen ja se, että keskitytään riittävään vuorovaikutukseen arjessa. Isommille lapsille taas on hyvä tehdä selväksi, mitä harjoitellaan ja miksi.

– Varsin tavalliset arjessa toistuvat asiat voivat olla tärkein keino tukea lapsen taitoja. Arjen vuorovaikutuksessa on paljon voimaa, eikä tarvita mitään ihmeellisiä kommervenkkeja, Tarvainen toteaa.

Loukusa on samoilla linjoilla:

– Pieni lapsi oppii kielen vuorovaikutuksessa. Aikuisen kanssa jutustellessa hän oppii muun muassa sanoja, käsitteitä, syy-seuraussuhteita ja toisen ihmisen huomioimista. Kielen kehitys myöhemmin pohjautuu vahvasti näihin.

Myös sekä aikuisen että lapsen ruutuajalla voi olla vaikutusta lasten kielelliseen kehitykseen. Jos aikuisen huomio on älylaitteessa, hän ei välttämättä huomaa lapsen kommunikaatioyrityksiä ja vuorovaikutus jää vähäisemmäksi.

Molemmat haastateltavat ovat huolissaan siitä, että puheterapian resurssit eivät riitä tarpeeseen, ja lyhyen aikavälin säästöt voivat kostautua myöhemmin. Loukusan mukaan tärkeää olisi nyt lisätä erityisesti perustason puheterapiaresursseja.

Kielelliset vaikeudet voivat johtaa vaikeuksiin esimerkiksi koulussa ja sosiaalisissa suhteissa.

Loukusa toteaa, että tarve puheterapialle tunnistetaan pääosin hyvin, ja ensimmäiselle arviointikäynnille pääsee usein suhteellisen sujuvasti. Pidempään ja riittävään kuntoutukseen pääsy on kuitenkin hankalampaa. Kumpikin haastateltava arvioi, että puheterapian tarveharkinnassa keskitytään toisinaan enemmän säästöihin ja resursseihin, eikä käyntejä tarjota sitä määrää, mitä lapsi todellisuudessa tarvitsisi.

Suurin osa resursseista suunnataan pienten lasten puheterapiaan, mutta myös kouluikäiset hyötyvät näyttöjen mukaan puheterapiasta.

– Kouluikäiset saavat puheterapeutin palveluita ja puheterapiaa aivan liian vähän. He ovat meille iso huolenaihe. Voi myös olla, että lapsi on saanut aiemmin puheterapiaa, mutta sille tulee myöhemmin tarvetta uudelleen. Kielen ja kommunikaation taitoja tarvitaan tässä yhteiskunnassa ihan kaikkialla, Loukusa korostaa.