Vanhanen Alman lehdille: Eurooppaa uhkaa afrikkalainen kansainvaellus

Euroopan on syytä varautua kymmenien miljoonien siirtolaisten tuloon Afrikasta, sanoo keskustan presidenttiehdokas Kauppalehden, Talouselämän ja Uuden Suomen haastattelussa.

Vanhanen vertaa lehdille nykyistä tilannetta 1800–1900-luvun siirtolaisuuteen, kun arviolta yli 50 miljoonaa eurooppalaista matkasi Atlantin valtameren ylitse Amerikkoihin.

– Asetelma oli silloin toinen, mutta lähtökohta täällä päässä oli sama: oli liikakansoitusta, huonot edellytykset toimeentuloon. Tämä sama voi tapahtua nyt samassa mittakaavassa uudelleen, arvioi Vanhanen.

Vanhasen mukaan Eurooppa ei kuitenkaan pysty olemaan Afrikalle samanlainen tulevaisuuden maanosa kuin Amerikka oli eurooppalaisille.

– Meillä ei ole edellytyksiä samanlaiseen vastaanottoon. Me olemme vanha, teollinen manner, missä ei ole sellaiselle työvoimamäärälle vastaanottokykyä. Amerikassa, voi sanoa, preeriaa riitti sekä kaivoksia ja kaupunkeja rakennettavaksi.

Vanhanen muistuttaa, että Euroopan järjestelmät olivat seota jo miljoonasta turvapaikanhakijasta.

– Täällä ei yksinkertaisesti ole vastaanottokykyä tälle mittakaavalle, sanoo Vanhanen ja toistaa mittakaavaksi vielä kymmeniä miljoonia siirtolaisia.

Afrikkaan on ongelmaan vastaamiseksi saatava Vanhasen mukaan vahvasti yksityisiä investointeja. Toisaalta Euroopan tulee vahvistaa vastaanottokykyään.

Nykyisten kontrolloimattomien turvapaikanhakijoiden tuloreittien tilalle tarvitaan Vanhasen mukaan järjestelmä, jossa pakolaisstatus pystytään myöntämään jo Afrikan puolella. Se tarkoittaisi myös sitä, että Euroopan maat sitoutuisivat vastaanottamaan järjestelmän kautta pakolaisia.

Vanhasen mukaan Suomen ulkopolitiikassa ovat korostuneet lähialueet ja sotilaalliset turvallisuuskysymykset.

Presidenttiehdokas katsoo, että nyt agendalla tulisi olla vahvemmin globaalit haasteet. Hän moittii presidentti Niinistöä siitä, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kanssa ilmastonmuutoksesta puhuttiin vain kiertoilmauksin.

–Jos Yhdysvaltojen presidentin kanssa – silloin harvoin kuin päästään tapaamaan – ei puhuta tästä Suomen ja kansainvälistä politiikkaa 10–15 vuotta hallinneesta teemasta oikeilla nimillä, se kertoo, että jossakin on erimielisyyttä, hän napauttaa.