Yhdysvaltojen 250 vuotta täyttävän itsenäisyysjulistuksen ratkaisevalla allekirjoittajalla oli suomalaiset sukujuuret
Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen hyväksyminen ei ollut mikään läpihuutojuttu. Ratkaisevan Pennsylvanian edustajien äänet olivat tasan 2–2, kunnes sairastellut John Morton saapui myöhässä paikalle toiseen mannermaakonferenssiin ja antoi ratkaisevan äänen itsenäistymisen puolesta.
Suomalaisittain tapahtuminen kulku on sikäli merkittävä, että John Mortonin sukujuuret johtavat Ruotsin Värmlannin kautta Suomeen ja Savoon, missä Mortonin isoisän isä oli tiettävästi syntynyt. Traagisesti Morton itse kuoli alle vuosi itsenäisyysjulkistuksen hyväksymisen jälkeen, eikä ehtinyt todistaa siirtokuntien voittoa vuosia jatkuneessa vapaussodassa Britanniaa vastaan.
Itsenäisyysjulistus hyväksyttiin Philadelphiassa 4. heinäkuuta 1776 ja sen myötä Yhdysvalloissa juhlitaan lauantaina maan 250-vuotista itsenäisyyttä. Ikoninen pergamentille laadittu itsenäisyysjulistuksen versio allekirjoitettiin tosin konkreettisesti vasta pari kuukautta myöhemmin.
Yhdysvaltain nykyinen, 47. presidentti Donald Trump on pyrkinyt kääntämään itsenäisyysjuhlinnan päähuomion itseensä muun muassa järjestämällä pääkaupungissa Washingtonissa omaa nimeään kantavan Trump Rally -tilaisuuden.
– Se on valitettavaa, koska Yhdysvallat on ihanne ja idea, jonka mukaisesti yritämme elää. Donald Trump haluaa sanoa, että ”minä olen tuon idean ruumiillistuma” ja niin sanoessaan hän sotii Yhdysvaltain ideaa vastaan, sanoo AFP:n haastattelema Peter Loge George Washington -yliopistosta.
Enemmistö yhdysvaltalaisista, noin 70 prosenttia, arvioi Gallupin toukokuussa julkistaman kyselyn mukaan maansa edenneen kohti itsenäisyysjulistuksen ihanteita 250 vuotta kestäneellä matkalla.
Näkemys kääntyy kuitenkin päinvastaiseksi, kun kansalaisilta kysytään maan nykytilasta. Vain viidesosa vastaajista arvioi, että itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat olisivat tyytyväisiä siihen, millainen maa Yhdysvallat on. Trumpin republikaanipuolueestakin tätä mieltä on vain joka neljäs vastaaja.
Vaikka monet yhdysvaltalaiset eivät osaa yhdistää itsenäisyyspäivän juhlimista itsenäisyysjulistukseen, ovat varsinkin sen johdannon valistusfilosofiaan nojaavat lauseet tulleet maailmankuuluiksi ja inspiroineet monia.
Tekstin mukaan allekirjoittajat pitävät ”itsestään selvänä” totuutena sitä, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja että heidän Luojansa on heille antanut tiettyjä luovuttamattomia oikeuksia, niiden joukossa elämän, vapauden ja onnellisuuden tavoittelun.
Ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajia inspiroineiden sanojen vastapainoksi on hyvä muistaa, että tekstin pääasiallinen laatija Thomas Jefferson, kuten enemmistö muistakin julistuksen allekirjoittajista – John Morton mukaan lukien –, omisti itse orjia. Se toki oli tuohon aikaan sekä yleistä että laillista.
Jeffersonin aiemmassa tekstiversiossa tuomittiin myös orjakauppa, mutta tämä kohta poistettiin lopullisesta julistuksesta. Orjuuskysymys ei ollut loppuun käsitelty, ja se nousi uudelleen dramaattisesti pintaan vajaat sata vuotta itsenäistymisen jälkeen puhjenneessa sisällissodassa.
Kuuluisan johdannon jälkeen itsenäisyysjulistuksen pääosan muodostaa pitkä luettelo niistä rikoksista, joihin Britannian kuningas Yrjö III:n katsotaan syyllistyneen Amerikan 13 siirtokunnassa eläviä alaisiaan kohtaan. Näin haluttiin vääntää rautalangasta se, miksi täydellinen pesäero emämaasta on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto.
Selkeät perustelut olivat tarpeen myös keskenään riitaisten siirtokuntien omille asukkaille, sillä itsenäistyminen ei ollut mitenkään itsestään selvä vaihtoehto.
Kiistely verotuksesta, tullimaksuista ja kiellosta asuttaa Appalakkien vuoriston itäpuolisia alueita oli äitynyt Britannian punatakkien ja siirtokuntalaisten joukkojen välisiksi aseellisiksi yhteenotoiksi jo vuonna 1775. Vielä tuolloinkin monet olivat sitä mieltä, että taistelulla haettiin siirtokuntalaisille parempaa asemaan vapauksineen ja oikeuksineen osana Britannian imperiumia.
Itsenäisyysjulistuksen jälkeen sota kiihtyi ja jatkui vielä useita vuosia päättyen muodillisesti vuonna 1783 Pariisissa solmittuun sopimukseen, jonka myötä Britannia tunnusti siirtokuntien itsenäisyyden.
Ranskalla oli muutenkin tärkeä rooli Yhdysvaltain itsenäistymisessä. Ratkaisevassa Yorktownin taistelussa 1781 George Washingtonin siirtokuntalaisarmeijan liittolaisena taistelivat markiisi de Lafayetten johtamat ranskalaisjoukot.
Muistona kansojen läheisestä suhteesta Ranskan lahjoittama Vapaudenpatsas pitelee New Yorkissa toisessa kädessään taulua, johon on kirjattu roomalaisin numeroin itsenäisyysjulistuksen päivämäärä: JULY IV, MDCCLXXVI.