USA kehitti kylmässä sodassa Länsi-Saksan turvaksi taktisen pienydinaseen – pieni mutta pippurinen "Davy Crockett" oli vaarallinen omillekin
Ukrainan sodan yhteydessä paljon spekuloitu niin sanotun taktisen ydinaseen käyttö oli sotilasdoktriinien peruskauraa kylmän sodan hyisinä vuosina.
Pisimmälle tällä saralla meni Yhdysvallat, joka kehitti pienimmän koskaan valmistuneen ydinaseen, M-388 ”Davy Crockettin”. Amerikkalaisen kansansankarin ja Alamon linnakkeen puolustajan mukaan nimetyssä aseessa käytettiin räjähdysvoimaltaan 0,02–0,5 kilotonnin ydinkärkeä, mikä vastaa räjähdysvoimaltaan 20–500 tonnia TNT:tä.
Ydinräjähdettä kokeiltiin heinäkuussa 1962 Nevadan koealueella. Kokeessa ydinlataus laukaistiin 2,7 kilometrin päähän. Koetta oli seuraamassa Yhdysvaltojen silloin oikeusministeri Robert Kennedy.
Ydinlatauksen laukaisuun käytettiin raskaan singon kaltaista asetta, joka voitiin asentaa esimerkiksi jeeppiin. Sillä ydinlataus pystyttiin ampumaan muutaman kilometrin päähän.
Asetta suunniteltiin käytettäväksi mahdollisessa konfliktissa Neuvostoliittoa vastaan eritoten kuuluisassa Fuldan aukossa Saksojen rajaseudulla. Käyttäjinä olisivat olleet muun muassa erikoisjoukot ja maahanlaskujoukot.
Aseen käyttäminen oli tosin hieman ongelmallista, sillä pommi olisi altistanut lyhyen kantamansa vuoksi vaaraan myös sen laukaisijan, mikäli se olisi ammuttu vastatuuleen.
Yksi ”Davy Crockettin” kiihkeimmistä kannattajista oli Länsi-Saksan puolustusministeri Franz Josef Strauss.
Strauss olisi halunnut varustaa Naton saksalaiset prikaatit amerikkalaisella pienydinaseella ja korvata samalla perinteistä tykistöä. Yhdysvaltalaiset komentajat vastustivat Straussin ajatuksia, koska ne olisivat tehneet taktisten ydinaseiden käytön lähes välttämättömäksi sodan sattuessa ja heikentäneet entisestään ydinaseista tuolloin vahvasti riippuvaisen Naton kykyä puolustautua perinteisin keinoin.
Vuosina 1961–1971 käytössä ollutta asetta tehtiin kaikkiaan 2 100 kappaletta. Amerikkalaiskenraali Alvin Cowanin mukaan aseesta luopumiseen vaikuttivat sen aiheuttamat ylimääräiset henkilöstökustannukset sekä ilmeinen ”suuri pelko siitä, että joku kersantti aloittaisi ydinsodan”.