Upin selvitys: Vanhat idänpolitiikan opit eivät enää toimi turvallisuuspolitiikassa

Suomen turvallisuuspoliittinen liikkumavara ei säily enää turvautumalla aiempien vuosikymmenten kokemuksiin, arvioidaan Ulkopoliittisen instuutin tuoreessa selvityksessä.

– Suomella ei ole enää sellaista erikoisasemaa suhteessa Venäjään kuin sillä ehkä oli kylmän sodan aikana. On haihattelua, että sellainen vielä olisi. Olemme osa länttä, se on meidän ulkopolitiikan peruslähtökohta ja myös Venäjä näkee sen näin, selvitystä laatimassa ollut erikoistutkija Sinikukka Saari ulkoministeriöstä sanoo.

Hänen mukaansa Venäjä ei arkaile käyttää entisen Neuvostoliiton alueelta tuttuja rajuja ulkopolitiikan keinoja muuallakaan. Esimerkkinä vaikka turvapaikanhakijoiden ilmestyminen Suomen itärajalle.

– Se, että joku asia on ollut vakiintunut käytäntö vuosikymmenten ajan, ei ole mikään takuu siitä, että näin tulee olemaan myös jatkossa, Saari sanoo.

Tutkijoiden mukaan Venäjän ulkopolitiikan muutos on sidoksissa itsevaltaiseen hallintojärjestelmään. Tarpeellisia talouden ja oikeusjärjestelmän uudistuksia ei tehdä, koska ne eivät ole epävirallisiin suhteisiin perustuvan valtaeliitin – ”Sisteman” – edun mukaisia.

Sen sijaan pyritään vahvistamaan uhkakuvia sekä osoittamaan syylliset talousongelmiin rajojen ulkopuolelta.

– Venäjän etujen puolustamisen verhoon puettu mutta naapurimaiden kannalta uhitteleva ja aggressiivinen ulkopolitiikka on ottanut uudistuspolitiikan paikan Venäjän politiikassa, selvityksessä todetaan.

Koska toimivia demokraattisia instituutioita ei ole, Venäjän poliittinen järjestelmä joutuu usein häiriötilaan. Tuolloin kuvaan astuu presidentti Vladimir Putin, joka pelastaa tilanteen käsiohjauksella ja näyttäytyy hyvänä johtajana.

– Samaan aikaan Putin ja koko järjestelmä ovat kuitenkin manuaalisen kontrollin vankeja, ja se tuottaa epärationaalista, nykivää ja arvaamatonta politiikkaa, selvityksessä todetaan.

Tältä pohjalta ei ole yllätys, että kysymys vallanvaihdosta Putinin jälkeen on Venäjän tulevaisuuden suurimpia mustia aukkoja.

Selvityksen mukaan Suomen Venäjä-politiikka on ollut toistaiseksi oikeansuuntaista.

Tärkeimpinä lisäpanostusta vaativina alueina tutkijat näkevät oman yhteiskunnan kriisinsietokyvyn ja kansainvälisen yhteistyön vahvistamisen läntisten kumppaneiden kanssa.

Eli lisää puolustus- ja tiedustelukykyä sekä aktiivisempaa viestintää riskeistä myös kansalaisille. Venäjän muuttunutta roolia Suomen lähialueilla selvittäneet tutkijat kuvailevat raporttinsa sävyä ”pessimistiseksi”.

Lukija voi tiivistää annin halutessaan synkemmäksi: Venäjän uhitteleva ulkopolitiikka johtuu maan sisäisistä syistä, eikä niihin voi ulkoa vaikuttaa.

Pienen naapurimaan osaksi jää tunnistaa riskit ja minimoida niiden kielteiset vaikutukset omaan asemaan. Ja sitten ehkä vain toivoa parasta.

Valtioneuvoston rahoittama ja Ulkopoliittisessa instituutissa tehty selvitys alleviivaa useaan otteeseen sitä, ettei käännettä parempaan ole näköpiirissä.

– Venäjän tilanne on tänään totinen, huomenna hankala ja viikon kuluttua vaarallinen – jollei Venäjä muuta suuntaansa. Koska me emme voi vaikuttaa Venäjän tulevaan suuntaan, meidän tulee keskittyä siihen, että Suomi on valmis – päätyy Venäjä millaiseen ratkaisuun hyvänsä, sanoi professori Kari Liuhto Turun yliopistosta kommentoidessaan selvitystä julkistustilaisuudessa.