Ukrainan sota saattaa olla kuolinisku Syyrian diplomaattiselle prosessille
Ukrainan sodalla tulee olemaan suuri vaikutus Syyrian rauhanneuvotteluihin, sanoo Beirutin Carnegie Middle East Centerin Syyriaan erikoistunut tutkija Kheder Khaddour. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden kiristyminen saattaa johtaa diplomaattisen prosessin jäätymiseen tai jopa päättymiseen.
– Jatko riippuu Ukrainan sodan ratkaisusta ja siitä, millaiset Venäjän ja lännen välit tulevat olemaan sen jälkeen. Koska ratkaisua ei ole tällä hetkellä näköpiirissä, voimme sanoa Geneven diplomaattisen prosessin olevan kuolemaisillaan, Khaddour toteaa.
Syyrian hallinnon, oppositioryhmien ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat tavanneet viime vuosina useita kertoja Genevessä YK-vetoisissa rauhanneuvotteluissa. Tavoitteena on ollut poliittisen ratkaisun löytäminen jo 11 vuotta jatkuneeseen ja 500 000 kuolonuhria vaatineeseen konfliktiin.
Neuvottelut ovat perustuneet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalle 2254, joka on peräänkuuluttanut uuden perustuslain muodostamista ja YK:n valvomien vapaiden vaalien järjestämistä Syyriassa. Yhdysvallat ja Venäjä ovat toimineet neuvottelujen takaajina.
Beirutin amerikkalaisen yliopiston apulaisprofessori Ohannes Geukjian ei usko, että Syyrian rauhanneuvottelut olisivat päättymässä kokonaan.
– Saamme nähdä, kuinka kauan Yhdysvallat voi pysyä poissa neuvottelupöydistä. (Syyrian presidentti) Bashar al-Assad näkee itsensä sodan voittajana, joten hänellä ei ole kiirettä muotoilla uutta perustuslakia, Geukjian sanoo.
Khaddour pitää kansainvälisen sopimuksen muodostamista realistisempana, että Syyriassa nähdään lähivuosina useita hallinnon ja alueellisten toimijoiden keskenään solmimia sopimuksia.
– Astanan prosessin tapaan neuvotteluja tullaan todennäköisesti käymään maantieteellisiin alueisiin ja sosiaalisiin järjestelyihin keskittyen esimerkiksi hallinnon, Turkin, kurdien, Iranin ja Venäjän välillä, hän pohtii.
Vuonna 2017 Venäjä, Iran ja Turkki pitivät aiemmin Astanana tunnetussa Kazakstanin pääkaupungissa Nur-Sultanissa tapaamisia, joissa ne saivat sovittua lyhytaikaisesta tulitauosta ja turvallisuusjärjestelyistä Syyrian hallinnon ja opposition joukkojen välillä.
Geneven prosessin lähtökohdat ovat tutkijan mukaan vanhentuneet, sillä ne perustuvat Syyrian tilanteeseen vuonna 2012 ja kesällä 2015 ennen Venäjän tekemää sotilaallista väliintuloa.
– Tarvitsemme uudenlaisen aloitteen, joka perustuu tämänhetkisiin realiteetteihin kentällä, Khaddour sanoo.
Ukrainan sota saattaa heijastua myös Syyrian luoteisosien kapinallisalueille Turkin kautta toimitettavaan humanitaariseen apuun. YK:n alaisten toimijoiden Bab al-Hawan rajanylityspaikan läpi välittämän avun varassa elää yli kolme miljoonaa ihmistä.
Lupa avun jatkamiselle täytyy uusia YK:n turvallisuusneuvostossa puolen vuoden välein, ja seuraavan kerran siitä on tarkoitus äänestää heinäkuussa. Mikäli Venäjä joutuu Ukrainassa alakynteen, saattaa se Khaddourin mukaan käyttää asiassa veto-oikeutta. Tiedossa olisi silloin valtava humanitaarinen katastrofi.
– Neuvottelut humanitaarisesta avusta tulevat olemaan ensimmäinen koe lännen ja Venäjän suhteille Syyriassa Ukrainan sodan alun jälkeen. Jos Venäjä ei saa siitä itselleen etua, sillä ei ole syytä antaa humanitaarisen avun jatkua Syyrian oppositioalueille.
Rajan yli tulevan avun lakkauttaminen olisi Khaddourin mukaan poliittisesti merkittävää, sillä se pakottaisi YK:n toimittamaan kaiken avun Damaskoksen kautta. Tämä antaisi Syyrian hallinnolle mahdollisuuden pyrkiä itse hyötymään avusta tai jättää sen toimittamatta.
Apulaisprofessori Geukjianin mukaan Ukrainan sodalla tai Venäjää kohtaan asetetuilla pakotteilla ei tule olemaan merkittävää vaikutusta Venäjän sotilaalliseen asemaan Syyriassa.
Venäjän vuoden 2015 syyskuussa aloittama sotilaallinen väliintulo oli Syyrian sodan selkeä käännekohta, ja se pelasti presidentti Bashar al-Assadin hallinnon kaatumiselta. Myös Syyriassa Venäjä on syyllistynyt useisiin sotarikoksiin pommittaen esimerkiksi sairaaloita ja muita siviilikohteita.
Venäjä hallitsee Syyrian ilmatilaa, ja sen joukkojen on raportoitu olevan maassa yli 60 000 sotilaan vahvuiset.
– Assad ja Venäjä ovat jo voittaneet sodan. Oppositioryhmillä ei ole kykyä muuttaa tilannetta, vaikka Venäjä siirtäisikin osan joukoistaan ja palkkasotilaita Ukrainaan, Venäjän interventiosta Syyriassa kirjan kirjoittanut Geukjian toteaa.
Venäjälle kiitollisuudenvelassa oleva al-Assad oli ensimmäisten joukossa julistamassa tukensa Venäjän sodalle Ukrainassa ylistäen sitä “historiaa korjaavaksi liikkeeksi”. Syyria tunnusti myös heti Itä-Ukrainan Luhanskin ja Donetskin niin kutsuttujen kansantasavaltojen itsenäisyyden.
Geukjianin mukaan Venäjän tavoitteena on Syyriassa ja Ukrainassa muuttaa maailmanjärjestystä itselleen mieluisampaan suuntaan.
– Venäjä haluaa, että sen näkemykset otetaan paremmin huomioon maailman konfliktien ratkaisussa. Se ei aio luopua jalansijastaan Lähi-idässä, hän sanoo.
Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu vieraili Syyriassa vain pari päivää ennen Ukrainan sodan alkua, mikä viestii tutkija Khaddourin mukaan Syyrian sotilaallisesta merkityksestä Venäjälle.
– Venäjällä on tukikohta Itä-Välimerellä sijaitsevan suuren kaasukentän edessä. Se saattaa jopa suunnitella tämän tukikohdan laajentamista, Khaddour pohtii.