Tyttöjen uskonnollisuudessa hämmästyttävä muutos: "Mitä oikein on tapahtumassa?"
Käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä ei ollut uskoa silmiään, kun hän sai käsiinsä viime vuonna rippikouluikäisille tehdyn kyselyn.
Pojista 62 prosenttia ja tytöistä tasan puolet kertoi uskovansa, että Jumala on olemassa. Se on iso muutos entiseen.
– Tutkijana olen hyvin hämilläni näiden aineistojen äärellä. Mitä oikein on tapahtumassa nuorten keskuudessa, Tervo-Niemelä hämmästelee.
– Jatkuvasti vähenevää kiinnostusta kristillisyyttä kohtaan on kyllä aiemmissa tutkimuksissa nähty, mutta nämä ovat hyvin poikkeuksellisia tuloksia.
Tervo-Niemelä korostaa, että 20 000 rippikoululaista eli noin 15-vuotiasta sisältävä otos on poikkeuksellisen suuri, joten mittausvirheestä ei voi olla kyse.
Tulokset löytyvät tieteellisestä Uskonto, katsomus ja kasvatus -aikakauskirjasta, jonka Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta laati yhdessä Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorin Jouko Porkan kanssa.
Poikien uskonnollisuus on kasvanut kovaa vauhtia jo viiden vuoden ajan, mutta tyttöihin ilmiö ei tarttunut lainkaan ennen vuotta 2024.
Molempien sukupuolten lähtötilanne oli tutkimuksen alkaessa vuonna 2019 se, että Jumalaan uskovia oli reilu kolmasosa.
Mitä tapahtui viime vuonna, kun Jumalan olemassaoloon uskovien rippikouluikäisten tyttöjen osuus kasvoi yhtäkkiä 37 prosentista 50 prosenttiin?
– Voi olla, että poikien uskonnollisuus on muuttanut ilmapiiriä nuorten keskuudessa ja vetänyt mukaansa myös tyttöjä. Ryhmäilmiöstä voi siis olla kyse, Tervo-Niemelä sanoo.
– Olisi luontevaa, että poikien asenteiden muutos siirtyisi tyttöihinkin. Eiväthän he elä erillisessä maailmassa, hän jatkaa.
Tyttöjen ja poikien välinen ero on kuitenkin säilynyt ennallaan, sillä Jumalaan uskovia poikia oli viime vuonna edelleen 12 prosenttiyksikköä enemmän kuin tyttöjä.
Tutkimuksen aikana kävi kuitenkin ensimmäistä kertaa niin, että käyrät menivät samaan suuntaan eikä erkaantuminen enää voimistunut.
Rippikouluikäisten uskonnollisuus ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti ryntäystä kirkon jäsenrekisteriin.
Nuorten kohdalla muutos tapahtuu ensin asenteissa, kenties myöhemmin toiminnassa. Rippikoulun jälkeen uskonnolla on myös tapana laimentua, ellei nuori jatka seurakunnassa toimimista esimerkiksi isosena.
– Mitä kauemmin nuori pysyy seurakunnan yhteydessä, sitä todennäköisempää on, että usko kantaa aikuisuuteen, Tervo-Niemelä toteaa.
Nykypäivän nuoret löytävät usein itse uskon vaikkapa juuri rippikoulusta. Uskonto toimii heille vastakulttuurina, aitona valintana.
– Tämän päivän keski-ikäiset on kasvatettu kristillisessä hengessä, joten heille uskonnottomuus on aktiivinen valinta. Heidän uskonnottomassa ilmapiirissä kasvaneille lapsilleen kristinusko onkin sitten jotain houkuttelevaa, Tervo-Niemelä kuvaa.
Miksi poikien uskonnollisuus sitten lähti kasvuun ennen tyttöjä?
Tähän on alettu etsiä vastausta Kati Tervo-Niemelän johdolla juuri alkaneessa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Uskonto, miehet ja maskuliinisuus”.
Tutkijat nostavat tuoreessa julkaisussaan kuitenkin jo esille useita mahdollisia selityksiä.
Uskonto puhuttelee paremmin hyvinvoivia nuoria, ja tyttöjen henkinen hyvinvointi heikkeni selvästi koronapandemian aikaan. Juuri noihin aikoihin poikien uskonnollisuus lähti kasvuun.
Useat tutkimukset myös osoittavat turvattoman ilmapiirin lisäävän uskonnollisuutta. Epävarmuutta toivat pandemian lisäksi Ukrainan sota, joka saattoi vaikuttaa enemmän armeijaikää lähestyviin poikiin.
– Pojat puhuvat paljon siitä, että kristinuskosta haetaan turvaa tilanteessa, jossa yleinen näkemys turvallisuudesta ja tulevaisuudesta on haastettu ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, Tervo-Niemelä sanoo.
– Koti, uskonto, isänmaa -ajattelu kokee ihan uutta nousua pojilla, mutta onko mahdollista, että sama tapahtuu myös tytöillä, hän pohtii.
Tutkimus osoittaa vahvimmin uskovien nuorten todennäköisimmin asuvan suurten kaupunkien keskusta-alueella, ei maaseudulla.
Vahvistaako suurten kaupunkien uskonnollisesti monikulttuurisempi ilmapiiri nuorten uskonnollisuutta, kuuluu jatkokysymys.
Uskonnollisuuden nousu ei ole vain suomalainen ilmiö, sillä vastaavaa tapahtuu nuorten keskuudessa myös esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
Tutkijat arvioivatkin, että globaali uskonnollisuus ja sosiaalinen media ruokkivat myös suomalaisnuorten uskonnollisuutta.
Länsimaissa syntyvyys on matalaa ja suhteellisesti yhä useampi nuori syntyy globaaliin etelään, jossa uskonnollisuus on vahvaa. Nuoret kohtaavat tämän maailman viestintäverkoissa.
– Sosiaalisen median kautta maailma näyttäytyy uskonnollisempana nuorelle kuin aikuiselle, joka seuraa perinteistä mediaa, Tervo-Niemelä sanoo.
Tutkimuksensa lopussa Tervo-Niemelä ja Jouko Porkka toteavat, että nuorten uskonnollisuus on juuri nyt poikkeuksellisen aktiivisessa liikkeessä, ja muutoksen ja sen taustalla olevien tekijöiden tutkiminen on nyt aivan erityisen tärkeää.