Pojilla on uusi vastakulttuuri, mutta se ei iske tyttöihin
Tuliko uskonnosta nuorten uusi vastakulttuuri? Nuoret miehet lähestyvät nyt kristinuskoa.
Kyseessä on sukupolvi, jonka vanhemmat kapinoivat tapakristillisyyttä vastaan 1990-luvulla ja ateismista tuli muotia.
Kirkon jäsenmäärät ovat nyt romahtaneet eikä nuorilta enää odoteta uskonnollisuutta. Suomalaisista vain vajaat 40 prosenttia uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan.
Mutta nuorilla on tapana yllättää. Viime vuonna jo yli puolet pojista koki rippikoulun vahvistaneen heidän uskoaan Jumalaan. Tytöistä näin koki 40 prosenttia.
Poikia viehättää uskonnollisuus, josta on tullut vapaa ja aito valinta, kertoo käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta.
Sama pätee myös konservatiivisin asenteisiin. Enää nuorten ei tarvitse kapinoida konservatiivisuutta vastaan vanhempiensa tapaan.
– Oletusarvoisesti nuoret ovat liberaaleja, jolloin konservatiivisuus saattaakin näyttäytyä asennevalintana, professori toteaa.
Jumalaan uskovat ovat sekä miesten että naisten keskuudessa arvoiltaan lähempänä oikeistokonservatiivisuutta, todettiin myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuoreessa nelivuotiskertomuksessa.
Naiset sen sijaan etääntyvät uskosta, koska he ovat arvokartalla yhä vasemmistoliberaaleja. Naiset ovat perinteisesti olleet miehiä uskonnollisempia, mutta nyt nuorissa naisissa on enemmän ateisteja kuin nuorissa miehissä.
– Näin ei ole koskaan ennen ollut, Tervo-Niemelä vahvistaa.
Hän sanoo, että koska ilmiö on uusi, se näkyy toistaiseksi lähinnä asenteissa.
– Ja vasta myöhemmin ja ehkä lievemmin tosiasiallisessa toiminnassa.
Selvää on se, että arvojen kuilu on kasvanut miesten ja naisten välillä.
Tervo-Niemelä kertoo näkevänsä tämän luennoillaan Itä-Suomen yliopistossa. Kerran miesopiskelija sanoi kuunnelleensa kahdeksan naisen puheenvuorot ennen omaansa, ja hänestä tuntui, ettei hänellä ole mitään yhteistä heidän kanssaan.
– Myös omaan korvaani kuuluu luentosalissa se, että naisten ja miesten ajatusmaailmat ovat kauempana toisistaan kuin ennen.
Vielä vähän aikaa sitten molemmat sukupuolet menivät kohti liberaalimpaa ajattelua. Naiset jatkavat siihen suuntaan, mutta osa nuorista miehistä teki käännöksen konservatiivisuuteen.
Tervo-Niemelä tutkii seuraavaksi syvemmin sitä, mitä poikien lisääntyneen uskonnollisuuden taustalla on.
Yksi oletus liittyy siihen, että uskonnon kautta miehet löytävät selkeämmin paikkansa, sillä miehen asema on muuttunut. Kirkon piirissä arvot ovat tässä asiassa perinteisemmät.
– Yhteiskunnassa maskuliinisuus ei ole kovassa huudossa, vaan siihen liitetään helposti negatiivisiakin asioita. Osa miehistä kertoo olevansa hukassa sen kanssa, mitä mieheltä odotetaan.
Tervo-Niemelä myös arvioi, että rippikoulu tulee kehityksen kannalta sopivampaan aikaan pojille kuin tytöille.
Tytöt lopettavat usein leikkimisen jo noin 10-vuotiaana, mutta pojilla leikinomainen toiminta jatkuu pidempään.
– Rippikoulun toimintatavat pohjautuvat leikille ja pelaamiselle, ja pojat voivat kokea sen mielekkäämmäksi.
Tervo-Niemelän mukaan nuorten välinen yhteisöllisyys ja hyväksytyksi tulemisen kokemus tekevät myös usein nuoriin syvän vaikutuksen rippikoulussa.
Tervo-Niemelän ja Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorin Jouko Porkan tuoreessa tutkimuksessa tarkastelussa oli yli 77 000 nuorta, rippikoululaisia ja isosia.
Selvisi, että uskonnolliset nuoret ovat onnellisempia kuin ei-uskonnolliset. Toisaalta uskonnollisuus puhuttelee eniten nuoria, jotka ovat jo valmiiksi hyvinvoivia.
Yksi suurimmista jatkokysymyksistä onkin se, missä määrin tyttöjen lisääntynyt pahoinvointi ja uskonnollisuuden heikentyminen ovat toisiinsa kytkeytyviä ilmiöitä.
Kouluterveyskyselytkin kertovat, että tytöt voivat selvästi poikia huonommin.
– Onko niin, että pojat voivat paremmin sen takia, että he ovat uskonnollisempia, vai eivätkö tytöt koe uskonnon koskettavan heidän elämäänsä, koska he voivat huonommin, Tervo-Niemelä pohtii.
– Tutkimuksessa puhutaan Matteus-efektistä, eli sille jolla on, annetaan, ja jolla ei ole, otetaan loputkin pois.
Kallion kirkkoherra Riikka Reina on huolissaan juuri tästä kirkon keskiluokkaistumisesta. Se on hänestä kirkon ajankohtaisin ongelma.
Millainen ihminen ”sopii” kirkkoon, jonka tulisi pitää kaikki mukana?
– Kirkko tavoittaa hyvin vain keskiluokkaiset ihmiset. Se ei tavoita hengellisenä yhteisönä ihmisiä, jotka voivat huonosti. Heidät tavoitetaan vain diakoniatyön kautta, Reina kertoo.
Helsingin Kalliossa asuu paljon nuoria aikuisia, ja tyypillisin seurakunnan jäsen on yhä alle 30-vuotias nainen.
– Mutta seurakuntalaiset ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että jumalanpalveluksissa käy nuoria miesoletettuja enemmän kuin aikaisemmin, Reina kertoo.
Perinteisesti äidit ovat siirtäneet uskonnollisia perinteitä lapsilleen, mutta nykyisin tämäkin on toisin.
– Isät hoitavat nykyään ison osan lasten kastevarauksista. Eli enää se ei ole aina äiti, joka varaa tilan ja papin.
Nuorten suuri kiinnostus rippikoulua kohtaan näkyy Kallion seurakunnassa.
Reina on toiminut kirkkoherrana kuusi vuotta, ja rippikoululaisten ansiosta viime heinäkuussa kävi ensimmäistä kertaa niin, että seurakuntaan liittyi enemmän jäseniä kuin erosi.
– Kirkkoon liittyvien määrä nousee koko ajan, vaikka eronneita on toki enemmän edelleen.
Reinan mukaan on jo tavallista, että vauva jätetään kastamatta, jotta lapsi voi tehdä itse ratkaisunsa seurakuntaan liittymisestä rippikouluiässä.
Reina korostaa, että nuoret naiset haluavat kirkolta yhteiskunnallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Tähän liittyvät esimerkiksi keskustelut naispappeudesta, naisten asemasta ja samaa sukupuolta olevien liitoista.
– Valtakunnallisella tasolla kirkko ei ole niissä edukseen, Reina toteaa.
Hän on kuitenkin huomannut, ettei kirkkoa yleisesti vierasteta entiseen tapaan. Kallion kirkossa messujen järjestämiseen pyydetään usein mukaan erilaisia toimijoita, kuten luonnonsuojelu- ja hyväntekeväisyysjärjestöjä. Kieltäytymisiä ei juurikaan tule.
– Lähes kaikki ovat halunneet toimia yhteistyössä kirkon kanssa, ja se on ollut meille tosi iso yllätys.