Tutkimus: Virkamiehen korva on kova kansalaisjärjestölle, herkkä elinkeinoelämän superlobbaajalle
Elinkeinoelämä ja suuret supervaikuttajat pääsevät parhaiten mukaan poliittisten päätösten valmisteluun.
Sen sijaan kansalaisjärjestöt kokevat jäävänsä paitsioon, ilmenee valtioneuvoston Helsingin yliopistolla teettämästä tutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan erityisesti elinkeinoelämän järjestöillä on vahva asema poliittisten päätösten valmistelussa. Lakeja valmistelevat virkamiehet ovat eniten tekemisissä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa.
Eniten yhteyttä virkamiehiin pitää tutkimuksen mukaan joukko supervaikuttajia. Sen kolmen kärkeen kuuluvat Kuntaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK.
Professori Anu Kantolan ja VTT Juho Vesan tutkimuksen mukaan lähes puolet eli 47 prosenttia kaikista virkamiesten mainitsemista järjestöista edusti elinkeinoelämää.
Huonommassa asemassa ovat sen sijaan erilaisia ihmisryhmiä edustavat kansalaisjärjestöt, vapaa- ajan järjestöt sekä ammatilliset ja tieteelliset seurat. Näistä järjestöistä kolmasosa on tyytyväisiä siihen, miten niitä kuullaan päätösten valmistelussa.
– Elinkeinoelämällä on syytä iloon, he saavat äänensä erinomaisesti kuuluviin. Selkeästi elinkeinoelämää edustavat järjestöt oli se tärkein järjestötyyppi, jonka kanssa virkamiehet ovat tekemisissä, kun he valmistelevat lakeja ja säännöksiä, Kantola kertoo.
Kantolan mukaan on tietenkin osin luonnollista, että kuulemiset keskittyvät suurille järjestöille ja instituutioille. Suuret järjestöt edustavat suuria joukkoja.
– Mutta Suomessa nämä erot ovat kuitenkin suurempia kuin esimerkiksi Tanskassa ja Isossa-Britanniassa.
Kantolan mukaan taustalla voi nähdä Suomen erittäin vahvan korporatistisen järjestelmän, jossa suurilla kattojärjestöillä ja tulopolitiikan instituutioilla on ollut vahva asema.
Samassa yhteydessä julkistettiin myös valtioneuvoston tilaama tutkimus kansalaisaloitejärjestelmän toimivuudesta.
Tutkimuksen mukaan kansalaisaloite parantaa demokratian toimivuutta, mutta luottamusta poliitikkoja, eduskuntaa ja hallitusta kohtaan se ei välttämättä lisää.
Tutkimuksen yhteydessä teetetyissä kyselyissä vastaajat väittivät kansalaisaloitteen pikemminkin vähentäneen kuin lisänneen luottamusta keskeisiin poliittisiin toimijoihin.
Kyselyihin vastanneet olivat tosin ihmisiä, jotka ovat aktiivisesti toimineet jonkin aloitteen puolesta, eli joilla on jo lähtökohtaisesti hallituspolitiikasta eroavia näkemyksiä.
Kansalaisaloite tarjoaa kuitenkin kanavan tällaiselle kritiikille, joten tässä suhteessa kyse voi olla demokratian kannalta terveestä epäluottamuksesta, tutkijat muistuttavat.
Kansalaisaloitejärjestelmä on tutkijoiden mukaan ollut menestys. Jopa kolmannes äänioikeutetuista on allekirjoittanut vähintään yhden aloitteen.
Vaikka vain tasa-arvoista avioliittolakia ajanut aloite on toistaiseksi hyväksytty eduskunnassa, osa aloitteista on vauhdittanut asioiden etenemistä haluttuun suuntaan.
– Joka tapauksessa on selvää, että aloitteiden avulla on nostettu poliittiseen keskusteluun aiheita, jotka muuten olisivat jääneet huomiotta, sanoo hankkeessa mukana ollut Åbo Akademin akatemiatutkija Henrik Serup Christensen.
Tutkijaryhmä ehdottaa järjestelmän kehittämiseksi, että kansalaisaloitteiden valiokuntakäsittelyjen avoimuutta lisätään. Aloitteen edustajalle pitäisi taata vastauspuheenvuoro asiantuntijakuulemisten jälkeen. Jokaisesta aloitteesta voitaisiin myös ilman eri harkintaa laatia käsittelyä ja ratkaisua perusteleva valiokuntamietintö.
Vaikka kansalaisaloitteiden valmistelu on toisinaan puutteellista, raskaampaa ennakkokontrollijärjestelmää ei tutkijoiden mielestä tarvita.