Tutkimus: Lähes puolet kansanedustajista tai heidän avustajistaan ollut vihapuheen kohteena tehtäviensä takia – "Käytetään myös tietoisesti poliittiseen painostukseen"

Kolmannes kuntapäättäjistä ja melkein puolet kansanedustajista tai heidän avustajistaan on ollut vihapuheen kohteena luottamus- tai virkatehtäviensä takia, kertoo tuore tutkimus.

Lisäksi kaksi kolmesta päättäjästä arvioi julkisessa keskustelussa esiintyvän vihapuheen lisääntyneen viime vuosina.

– Vihapuheen taustalla voi olla impulsiivinen toiminta, mutta sitä käytetään myös tietoisesti poliittiseen painostukseen. Silloin tavoitteena on jonkun henkilön tai poliittisen näkemyksen vaientaminen, tutkija Aleksi Knuutila sanoo.

Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon -tutkimuksessa selvitettiin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavan vihapuheen laajuutta, luonnetta ja vaikutuksia.

Vihapuhetta kokeneet kertovat sen vaikuttaneen toimintaansa melko vahvasti.

Puolet kuntapäättäjistä kertoi sen vähentäneen heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin, ja 42 prosentilla halu osallistua julkiseen keskusteluun oli vähentynyt.

Usea tutkimukseen osallistunut kertoi jättäneensä tai jättävänsä politiikan tai harkitsevansa sitä vihapuheen vuoksi.

Kyseessä on ensimmäinen Suomessa tehty tutkimus, jossa on kartoitettu vihapuheen vaikutuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Tutkimusaineisto koostuu 14 teemahaastattelusta, koneoppivien mallien avulla luokitelluista Twitter-keskusteluista sekä kuntiin ja eduskuntaan lähetetyn kyselyn vastauksista, joita oli reilut 1 300.

Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.

Moni tutkimukseen osallistunut poliitikko koki puoluesidoksensa olevan syynä sille, että hän valikoituu vihapuheen kohteeksi.

Vihapuheen tavoitteena ei ollut pelkästään puolueen ajamiin päätöksiin vaikuttaminen, vaan puoluejäsenyys itsessään nähtiin yksilöä leimaavana piirteenä, joka saattoi synnyttää vihapuhetta, tutkimuksen tiedotteessa sanotaan.

Tutkimuksessa tunnistettiin 200 Twitter-tiliä, joilta lähetettiin puolet kaikista poliitikoille Twitterissä välitetyistä vihamielisistä viesteistä.

Nämä tilit ovat jakautuneet kahteen erilliseen ryhmittymään, jotka edustavat toisilleen vastakkaisia ideologisia suuntauksia.

Suurin osa, noin 75 prosenttia, vihamielisestä viestinnästä on peräisin maahanmuuttovastaisesta ryhmittymästä.

Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa näyttää liittyvän vihamielisten viestien kohteeksi joutumiseen.

Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa näyttää liittyvän vihamielisten viestien kohteeksi joutumiseen: Vain harva yli 500 tviittiä tarkastelujakson aikana lähettänyt kansanedustaja ei kohdannut merkittävää määrää häirintää.

Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan näytä olevan edellytys häirinnän kohteeksi joutumiselle, tutkimuksessa sanotaan.

Näkyvimmillä paikoilla olevat poliitikot, kuten puoluejohtajat, eivät pääsääntöisesti osallistu vahvasti Twitter-viestintään.

Tästä huolimatta kaikki vuoden 2019 vaalien aikaan puoluejohtajana toimineet, lukuun ottamatta sinisten Sampo Terhoa ja RKP:n Anna-Maja Henrikssonia, kohtasivat merkittävän määrän häirintää.

– Myös maahanmuuttajataustaiset miehet, kuten SDP:n Abdirahim Hussein, vihreiden Ozan Yanar ja SDP:n Hussein al-Taee sekä vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmed lähettivät selvästi keskimääräistä vähemmän Twitter-viestejä, mutta kohtasivat merkittävän määrän häirintää, tutkimuksessa sanotaan.

– Tulosten pohjalta vaikuttaa siltä, että julkisuudessa esiintyvät maahanmuuttajataustaiset ehdokkaat joutuvat erityisen helposti häirinnän kohteeksi.

Pelkkä vihapuheen uhka vaikuttaa poliittiseen osallistumiseen.

Neljännes niistä päättäjistä, jotka eivät itse olleet vihapuheen kohteena, kertoi vihapuheen uhan vähentäneen halua osallistua julkiseen keskusteluun.

Useat päättäjät kertoivat pelkäävänsä  kivityskampanjaa  sosiaalisessa mediassa.

Tulokset osoittavat, että suvaitsemattomuuteen pohjaava häirintä vaikuttaa siihen, ketkä osallistuvat julkiseen keskusteluun ja hakevat luottamustehtäviin Suomessa.

Nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat sekä kyselyn että haastattelujen pohjalta riittämättömiä.

Etenkin vaaliehdokkaat ja kunnanvaltuutetut jäävät usein ilman tukea joutuessaan vihapuheen kohteeksi.

Tutkimuksen mukaan oikeudellisten toimien lisäksi myös muiden toimenpiteiden avulla voidaan torjua ja ehkäistä vihapuhetta.

Tutkimuksen tekijät ehdottavat toimenpiteiksi päättäjien vahvempaa arvojohtajuutta ja vihapuheen tuomitsemista, hyväksytyn puheen rajojen määrittelyä poliittisessa toiminnassa sekä sosiaalisen median alustojen vastuunkantoa.

Tutkimuksen toteuttivat osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa Open Knowledge Finland, Jyväskylän yliopisto ja Punos Research.