Tutkijat eivät kannata avohakkuiden kieltämistä – "Ilmaston kannalta marginaalinen merkitys"
Esteettiset syyt ovat yksi peruste vastustaa avohakkuita. Mutta olisiko niiden kieltäminen ympäristöteko?
Ympäristöjärjestöjen kansalaisaloite haluaa korvata valtion metsissä tehtävät avohakkuut jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmillä. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei hakkuiden yhteydessä hakata milloinkaan täysin paljaaksi.
Siirtyminen kokonaan jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmiin on Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Antti Asikaisen mukaan ongelmallista.
– Parhaiten jatkuvassa kasvatuksessa uudistuvat varjopuut eli meillä ainoastaan kuusi. Jo nyt etenkin Etelä-Suomen metsissä on aivan liikaa kuusta.
Koivun ja männyn istuttamisesta on Asikaisen mukaan monin paikoin luovuttu, koska hirvet pistelevät taimet poskeensa.
Kuusettuminen on tutkijan mielestä pitkällä aikavälillä huonoa ilmastopolitiikkaa. Kotimaisista puulajeista juuri kuusen on ennustettu kärsivän ilmastonmuutoksesta kaikkein eniten.
– Keski-Euroopasta tässä on jo viitteitä. Kuusi ei kestä kuivuuskausia, se on herkkä hyönteistuholle ja vahingoittuu herkimmin myrskyssä.
Asikaisen mielestä on tärkeää katsoa myös ajassa taaksepäin.
1800-luvun loppupuolella kaskenpoltto oli tuhonnut Suomen metsät.
Yleinen tapa oli ottaa puu sieltä toinen täältä aina tarpeen mukaan. Tällaisten harsintahakkuiden seurauksena metsät olivat todella harvoja.
– 1800-luvun loppupuolella tuotiin tämä tasaikäisrakenteinen metsätalous Saksasta Suomeen. Nyt meillä on enemmän metsää kuin vuosisatoihin.
Valtion metsissä tehdään noin kymmenen prosenttia kaikista Suomen hakkuista.
Hakkuupinta-alaa on vuositasolla noin 70 000–80 000 hehtaaria, mikä on suurin piirtein Lappeenrannan kaupungin kokoinen alue.
– Tästä runsaat 20 prosenttia on avohakkuita, liiketoiminnan käytössä olevia valtion metsiä hoitavan Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula kertoo.
Alue on pinta-alaltaan Helsinkiä pienempi.
Kumpulan mielestä erilaisia hakkuumenetelmiä tarvitaan jatkossakin. Valinta riippuu esimerkiksi kasvupaikasta ja puulajista.
– Jatkuvapeitteistä menetelmää käytetään siellä missä se on kannattavaa. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi sora- tai hiekkakankaat ja sopivan rehevät korpimetsät.
Myös monissa maisemallisesti merkittävissä kohteissa noudatetaan jatkuvaa kasvatusta.
Juuri nyt vanhojen metsien lajisto on erityisen uhanalaista.
Helsingin yliopiston ympäristösuojelun professori Pekka Kaupin mielestä on epäselvää minkä verran jatkuvan kasvatuksen menetelmät auttavat lajiston säilyttämisessä.
– Esimerkiksi lahopuuston säilyttäminen ei automaattisesti toteudu jatkuvassa kasvatuksessa.
Kauppi keskittyisi avohakkuiden kieltämisen sijaan käyttämään tutkimukseen perustuvia täsmätoimia, jotka auttavat parhaiten suojelemaan luontoa.
Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee mahdollisuuden tehdä korkeista lehtipuista kantoja.
– Hakkuiden yhteydessä haapoja ja koivuja voidaan katkaista vaikkapa viiden tai seitsemän metrin korkeudesta, jolloin niistä muodostuu kipeästi kaivattua lahopuuta. Samoin esimerkiksi rantametsien huolellinen, muusta metsästä poikkeava käsittely, olisi tärkeää.
Asikainen on samoilla linjoilla.
– Riippumatta kasvatustavasta on pidettävä huolta, että metsässä on riittävästi eriasteista lahopuuta, erilaisia puulajeja ja riittävästi järeää vanhaa metsää.
Hakkuiden ympäristövaikutuksia on tutkijoiden mielestä tarkasteltava myös globaalista näkökulmasta.
– Viime kädessä on minusta oikein arvioida maailman luonnon diversiteettiä, monimuotoisuutta ja geenivaroja ja lajien säilymistä koko maailman tasolla, Pekka Kauppi korostaa.
– Arvelisin, että mitä enemmän Suomi pystyy toimittamaan tuotteita maailman markkinoille, sitä parempi se on maailman luonnon monimuotoisuuden kannalta, professori jatkaa.
Antti Asikaisen mielestä metsien hiilivarastoja pitäisi kasvattaa istuttamalla puita ja uudistamalla metsiä kaikkialla maailmassa, erityisesti Kanadassa ja Venäjällä, jossa pinta-alat ovat suuria.
– Suomessakin täytyy huolehtia, että metsät aina uudistetaan ja kasvatetaan puita, jotka sitovat hiiltä mahdollisimman tehokkaasti. Mutta ilmaston kannalta hakkuutavalla on todella marginaalinen merkitys.
Kansalaisaloite avohakkuiden kieltämisestä valtion metsissä saavutti keskiviikkona 50 000 allekirjoituksen rajan.
”Avohakkuut eivät ainoastaan tuhoa metsäluontoa, vaan hidastavat kamppailuamme ilmastokatastrofia vastaan. Samalla ne rasittavat myös vesistöjämme”, kansalaisaloitteen verkkosivuilla perustellaan.
Suomen Luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Luonto-Liitto, Birdlife Suomi ja Natur och Miljö aikovat toimittaa aloitteen eduskunnan käsittelyyn kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen.