"Turvallisuuspolitiikan linjauksia ei pidä ryntäillä muuttamaan"
Turvallisuuspolitiikan linjauksia ei pidä ryntäillä muuttamaan, neuvoo europarlamentaarikko Paavo Väyrynen suomalaisia päättäjiä.
– Suomessa on vielä syytä tarkkaan harkita, mitä muutoksia meidän omassa turvallisuuspolitiikassamme ehkä toteutetaan, Väyrynen kirjoittaa uusimmassa blogissaan.
Ranska on esittänyt, että käyttöön on otettava myös Lissabonin sopimuksen mukainen avunantolauseke, joka edellyttää avun antamista hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle.
Ensimmäiset Suomesta tulleet kommentit olivat Väyrysen mielestä rauhoittavia. Todettiin, että Suomi antaa kaikkea muuta apua, mutta että laki estää sotilaallisen avun antamisen.
Sitten tuli uudenlaista viestiä: lakia aiotaan muuttaa.
– Tämä osuu Suomen turvallisuuspolitiikan ytimeen. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa. Laki estää Suomen joukkojen käyttämisen taistelutoimintaan ulkomailla.
Jos Suomi hyväksyy tulkinnan, että Lissabonin sopimuksen avunantolauseke suoranaisesti velvoittaa jäsenmaita sotilaallisen avun antamiseen, tulkitsemme EU:n sotilasliitoksi, Väyrynen korostaa.
– Eikö tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että Suomi olisi mukana Naton eurooppalaisessa pilarissa? Väyrynen kysyy.
– Voitaisiinko tästä tosiasiallisesta Nato-jäsenyydestä päättää ilman perusteellista poliittista harkintaa ja kansanäänestystä?
Väyrystä askarruttavat käytännön seuraukset.
Terrorismin vastaista sotaa käydään laajoilla alueilla Lähi-idässä ja Afrikassa. Minne kaikkialle Suomi olisi valmis lähettämään joukkojaan taistelutehtäviin, jos lainsäädännöllinen este poistetaan, hän kysyy.
Väyrynen muistuttaa, että taistelua terrorismia vastaan aiotaan joka tapauksessa tehostaa.
Hänen mielestään ennen muuta täytyy olla kysymys EU-maiden ja laajemmankin kansainvälisen tiedustelu- ja poliisiyhteistyön kehittämisestä.