TK: Tulos yllätti tutkijat – mikromuovihiukkaset kulkeutuvat ruuasta aivoihin jopa parissa tunnissa
Ruuan mukana elimistöön kulkeutuneet muovihiukkaset pääsevät hiiren aivoihin kahdessa tunnissa. Tulos yllätti tutkijat, ja nyt yritetäänkin selvittää, miten muovi oikein tunkeutuu aivoihin, uutisoi Tieteen kuvalehti.
Alle puolen millimetrin kokoisia muovihiukkasia on löydetty muun muassa oluesta, sokerista, kalasta, hunajasta ja juomavedestä. Sitä killuu myös valtavia määriä merissä.
Tuoreessa itävaltalaisessa tutkimuksessa ilmeni, että ruoan mukana elimistöön tullut mikromuovi näkyy hiirien aivoissa jo kaksi tuntia syömisen jälkeen. Sama voi ehkä tapahtua ihmisillä.
– Kun muovihiukkaset pääsevät aivoihin, tulehduksen ja myös Alzheimerin taudin tai Parkinsonin taudin kaltaisten sairauksien riski voi kasvaa, toteaa tutkimukseen osallistunut professori Lukas Kenner Neuroscience News -julkaisussa.
Jo aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että mikro- ja nanomuovi liikkuu elimistössä melko vapaasti.
On kuitenkin ollut epäselvää, pääsevätkö muovihiukkaset aivoihin. Aivoja suojaa niin sanottu veri-aivoeste eli verisuonten sisäpinnan soluista koostuva kerros, joka estää monien aineiden pääsyn aivokudokseen. Uuden tutkimuksen mukaan muovia se ei estä.
Tutkijat antoivat hiirille ruoan mukana mikro- ja nanomuovia ja seurasivat muovin kulkua niiden elimistössä.
Tulos yllätti tutkijat: nanokokoiset muovihiukkaset löysivät tiensä hiirten veri-aivoesteen läpi vain kahdessa tunnissa.
Tutkijat saivat tietokonemallinnuksen avulla selville myös, miten muovihiukkasten pinnalle tarttuneiden kolestrolimolekyylien pintarakenteet auttoivat muovia pääsemään aivoihin.
Uusi entsyymi hajottaa tonneittain muovijätettä muutamassa tunnissaInsinööreistä ja tutkijoista koostuva ryhmä on kehittänyt entsyymin, joka voi hajottaa muovin jo alle 24 tunnissa. Löytääkseen entsyymin tutkijat käyttivät muun muassa tekoälyä.
Itävaltalaistutkijat toivovat, että heidän tutkimustuloksensa lisää tietoisuutta mikro- ja nanomuovista ja sen vaikutuksesta terveyteen.
– Jotta haitat ilmastolle ja ihmiselle voidaan minimoida, on ratkaisevan tärkeää rajoittaa mikro- ja nanomuovin tuotantoa ja käyttöä siksi aikaa, kun näiden muovityyppien vaikutuksia tutkitaan lähemmin, Kenner sanoo