Timo Mehtälä on self-made man, joka otti projektiksi eduskuntavaalit – ja pääsi läpi

Henkilö

Järjestyksessä toinen kesäpäivä heilimöi Haapaveden Kytökylällä. Kevät oli kylmä, mutta nyt aurinko paistaa ja pääskyset metelöivät enemmän kuin tuoreen kansanedustajan Timo Mehtälän tilan 1 300 sonnimullikkaa. 

Pelloilta kuuluu traktoreiden jyrinä. Suuren maatilan laajalla pihamaalla on silmänkantamattomiin traktoreita, maatalouskoneita, siemen- ja apulantapusseja. Ja voiko tuossa tosiaan olla pinottuna jääkiekkokaukalon laitoja? Mihinkähän niitä maatilalla tarvitaan? 

Vieraiden taivastellessa maisemia Mehtälä Heli-vaimoineen tulee keltaisen talon ovelle kutsumaan sisään. 

Alkamassa ovat kevään kiireisimmät viikot, ja valtiopäivämieskin on aloittanut aamun anivarhain pellolla karhi traktorin perässä. 

– Löytyi sentään minullekin traktori, vaikka vähän sitä piti anella, isäntä myhäilee. 

Tilalla työskentelee neljä omaa poikaa, ja nyt kiireaikana työntekijöitä on yhteensä kahdeksan. Mehtälä voi kurvata tiistaiaamuisin turvallisin mielin etelään. 

– Se oli edellytys, jotta ylipäätään uskalsin lähteä ehdolle. Kansanedustajaksi ei kannata pyrkiä, jos taustat eivät ole kunnossa.  

Mehtälä on yhdenlainen self-made man. Nivalalainen maatalon poika opiskeli agrologiksi, toimi maataloussihteerinä sekä maa- ja metsätalousaineiden opettajana ylä- ja keskiasteella. Koko ajan hän vaimoineen kuitenkin haaveili omasta maatilasta.  

Sattumalta silmiin osui lehti-ilmoitus pitkään myynnissä olleesta tilasta Haapaveden Kytökylällä. Talon isäntää oli kuollut onnettomuudessa. Leski ja tytär olivat yrittäneet luotsata tilaa, mutta se oli päässyt huonoon kuntoon. 

Mehtälät päättivät, että siinä on heidän tuleva kotinsa ja yrityksensä. Aika lailla nollasta lähdettiin.  

Nyt 30 vuotta myöhemmin entinen rappiotila on yksi Suomen suurimmista karjatiloista. Alun perin 1900-luvun alussa rakennettu, kummitustaloksi rapistunut päärakennus on remontoitu uuteen uskoon vanhaa kunnioittaen. Se on tarjonnut suojaisan turvan suurperheelle, jonka lapsista iso osa on jo kasvanut aikuisiksi. 

Timo Mehtälä vaikuttaa mieheltä, joka puskee tavoitteisiinsa kuin kasvattamansa sonnit esteistä välittämättä silloin, kun kokee sen oikeaksi.  

– Määrätietoisen, vastaa Heli-vaimokin kysyttäessä, millaisen miehen rinnalla hän on kulkenut 37 vuotta. 

– Olen käytännön tekijämies, Mehtälä itse lisää. 

Kuvaan sopii hyvin, että mies nousi liki tuntemattomuudesta eduskuntaan ensi yrittämällä keskustalle kaikkien aikojen kehnoimmissa vaaleissa.  

– Se ei olisi onnistunut ilman tukiryhmää ja perheen tukea, Mehtälä toppuuttelee ja pitää pitkän puheen tukijoukkojen merkityksestä. 

– Kukaan ei pysty yksin ottamaan isoa vaalipiiriä haltuunsa. Puolestapuhujilla, toreilla makkaraa paistavilla, tilaisuuksien järjestäjillä, kampanjatuotteiden markkinoijilla, somevastaavilla on valtava rooli. 

Se pitää varmasti paikkansa, mutta harva pomppaa kansanedustajaksi ilman minkäänlaista poliittista kokemusta vajaan vuoden kampanjoinnilla, vaikka olisi minkälainen tukitiimi.  

Mehtälä ei ole koskaan ollut mukana esimerkiksi kuntapolitiikassa, vaikka monesti on pyydetty, eduskuntavaaleihinkin ensimmäisen kerran jo 12 vuotta sitten. 

– Se ei olisi aiemmin ollut mahdollista ison perheen ja yrityksen vuoksi. Olen halunnut tehdä työni kunnolla enkä toisaalta ole hinkunut tehtäviin, joita en pysty asianmukaisesti hoitamaan.” 

Puolue on sentään ollut aina selvillä. Mehtälän pirtissä on jokaisten vaalien alla järjestetty keskustan ehdokkaiden tupailtoja. Valtakunnan politiikkaa on saanut katsella läheltäkin.  

Mehtälän siskon mies on nimittäin nivalalainen ex-kansanedustaja Pekka Vilkuna, ja Heli-vaimon pappa oli pitkäaikainen keskustaedustaja Väinö Raudaskoski. Eduskunnan vapaaehtoisesti jättänyt Juha Pylväs taas on pitkään ollut Mehtälän tilan rehu-urakoitsija.  

Vaali-iltana Mehtälän valvojaisissa oli pari sataa henkeä mutta levollinen tunnelma. Ilta ei tuonut mukanaan yllätyksiä. 

– Kyllä minä tiesin, että läpi se menee, Heli-vaimo hymyilee. 

– Semmoinen tunne oli kentillä, kansanedustaja itsekin myötäilee, mutta jatkaa sitten.

– Toisaalta äänestäjä on epäluotettava. Ei voi olla varma, ennen kuin äänet on laskettu.

– Meidän kampanjaa kehuttiin muidenkin taholta fiksuksi ja asialliseksi. Sellaista oli meno Pohjois-Pohjanmaalle yleisesti, vaikka joillakin ryhmillä saattoi vähän lähteä keulimaan, hän muotoilee. 

Osa tuntui tekevän vaalityötä verenmaku suussa. Mehtälä suhtautui luonteelleen ominaisesti rauhallisesti. 

– Ajattelin, että käy niin kuin on tarkoitettu. Tulipa mikä tulos hyvänsä, hommat tilalla jatkuvat. Että jos en mene läpi, käyn ulkosaunassa ja jatkan aamulla entisestä. 

Perheenisän ja tilan isännän siirtyminen arkiviikoiksi eduskuntaan on iso muutos, mutta siihen sopeudutaan pala kerrallaan. Ehkä eniten isää on kaivannut perheen kuopus, 7-vuotias Down-poika. 

– Hän aina kyselee, että missä se isä-Mehtälä on ja pitää aika lujilla, kun tulen perjantai-iltana kotiin, Mehtälä kertoo. 

Alkuun kotoa lähteminen on tuntunut Mehtälästä vähän ”jopelolta”. Onneksi vanhimpia lapsia perheineen asuu lähellä. Jos kotona tulisi hätä, apu olisi käden ulottuvilla. 

Ajattelin, että käy niin kuin on tarkoitettu.

Kampanjoinnin ja politikoinnin siirtyminen someen ei Mehtälää miellytä, mutta mukana on oltava.

Hänen somevastaavanaan toimi Vantaalla asuva tytär, joka hoiti isän sometilejä vauvansa päivä- ja yöunien aikana. Irvistelijöiden asiattomuuksien siivoamisessa oli oma hommansa, ja oli onni saada remmiin ihminen, joka tietää, mitä ehdokas ajattelee. 

– Mollaaminen on ikävää, varsinkin, kun se tulee ihmisiltä, joita ei edes tunne. Somealustoilla on myös helppo puskea vaikka puhdasta valetta, ja se menee läpi. Kasvokkain sellainen ei onnistuisi.

Yksi kansanedustajan tärkeimmistä tehtävistä someöyhöttämisen sijaan on Mehtälän mielestä pysyä hereillä. Seurata, mitä milloinkin ollaan päättämässä ja ottaa selvää, miten tietty ratkaisu vaikuttaisi kansalaisten elämään. Tämä edellyttää hyviä verkostoja, joissa on ihmisiä erilaisista taustoista. 

– Kukaan ei voi olla joka alan asiantuntija. Myös kansalaisilla on hereillä olon velvollisuus, jotta he osaavat viestittää edustajilleen arjen tietoa. Kansanedustajan on oltava valmis kuuntelemaan kentän ihmisiä.

Mehtälän sydäntä lähellä ovat paitsi maa- ja metsätalouden sekä yrittäjien asiat myös lapsiperheet ja erityislapset. 

– On paljon asioita, joihin voi vaikuttaa, kun iskee oikeassa paikassa. Esimerkiksi maatalousyrittäjyyden saastuttaneelle byrokratialle on voitava tehdä jotain, Mehtälä sanoo. 

Lähdemme tekemään kierroksen navetoille. Kaikkialla on silmiin pistävän siistiä. Valtava tila toimii kuin tehdas. Esimerkiksi ruokaa kuluu päivässä 32 000 kiloa, ja joka muru on tarkkaan koneellisesti analysoitu.  

– Se on tarkempaa hommaa kuin ihmisten syöminen, Mehtälä sanoo. 

Viimeksi mainittu huolestuttaakin Mehtälää. Miten käy maatalouden tulevaisuudessa? Kannattaako se? Jaksavatko nuoret jatkaa? Riittääkö pöytiin kotimaista murkinaa? 

Mehtälän verenpainetta nostattavat tällä hetkellä erityisesti puheet metsäkadosta ja metsien ennallistamisesta. 

– Käsittämätöntä. Puuta ei saa kaataa navetan alta, mutta tuulimyllyjen ja voimalinjojen alta saa. Navetanrakentajaa uhkaavat kovat sanktiot ja lihanmyyntikiellot. Pohjois-Pohjamaalla taas iso osa viljellyistä pelloista on turvemaata. Jos niitä aletaan ennallistaa, mihin pistät siementä? Nyt olisi tärkeää palauttaa nuorten tuottajien usko maatalouden kannattavuuteen.  

Erityisen vaikeana hän pitää kotieläintuottajien tilannetta. 

– Kotieläintila tarvitsee yhtä kovat luvat kuin Pyhäjoen ydinvoimala. Eihän siinä ole järkeä. Jos maidon, lihan ja kananmunien tuotanto loppuu, olemme Suomessa huutavassa hukassa, Mehtälä pauhaa kilpaa isännän tulosta riemastuneiden sonniensa mylvinnän kanssa. 

Kierros on tehty. Palataan lähtöpisteeseen. 

Pirtissä seinäkello raksuttaa vanhojen hirsien peittämällä seinällä. Tupa henkii entisaikaista rauhaa. Yksi pojista tulee pellolta syömään. Pitää kysäistä, miltä tuntuu, kun isä otti ja liukeni eduskuntaan, jätti nuorison urakoimaan. Heli-vaimo ehättää vastaamaan: 

– Tyytyväisiä ovat, kun isä ei ole sekoittamassa.  

Mehtälä myhäilee. Perheessä vaikuttaa vallitsevan huumorin sävyttämä ilmapiiri. Isossa perheessä jokainen on tottunut ottamaan paikkansa ja tekemään osansa talon töistä. Isä pestasi esimerkiksi opettajaksi opiskelevan tyttären kesäksi peltohommiin ja lupasi maksaa enemmän kuin kilpaileva työnantaja. 

– Nämä ovat tässä kasvaneet ja oppineet kaikkiin hommiin. Jos ottaa jonkun ulkopuolisen, sillä on pitkän aikaa sormi suussa, hän perustelee ylpeyttä äänessään. 

Äitienpäivänä lähes koko 15-päinen katras kokoontui perheineen Kytökylälle. Ensin juostiin porukalla puolimaraton tai kymppi, osa suoritti matkan polkupyörillä. Sitten istuttiin herkkupöytään juhlimaan. Tämä perinne vakiintui korona-aikana. 

– Ollaan aktiivista väkeä. Elämä suurperheessä on rikasta, Mehtälä sanoo. 

Ja lopuksi selviää syy jääkiekkokaukalon laidoillekin. Mehtälän takapihalla on joka talvi jäkiskenttä, jolla oman nuorison lisäksi pelaavat myös naapureiden tulevaisuuden toivot. Kesällä samoilla sijoilla taotaan tennispalloja. 

– Ei tarvi lähteä kuskaamaan kylille, Mehtälä toteaa itsestään selvänä asiana.  

Tekijämiehellä on asiassa kuin asiassa lyhyt työmatka: tuumasta toimeen. 

Avustaja soittaa. Pian on aika ryhtyä orientoitumaan Helsingin työmaalle lähtöön. Ettei pellolle traktoreiden perään katsovan Mehtälän silmissä vilahtaisi ripaus haikeutta, joka vaihtuu hetkessä päättäväisyyteen: 

– Haluan antaa oman osaamiseni yhteiskunnan käyttöön.

Henkilöhaastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaan kuukausilehdessä 6/2023.