Tienraivaajien jäljissä – Kuntapolitiikka keskustan riveissä oli yksi elämäni korkeakouluista, Turun tuore piispa Mari Leppänen sanoo

Seitsenlapsisen perheen keskimmäinen tyttö seurasi keskustapuolueen varapuheenjohtajana toimineen isänsä työtä läheltä, mutta ei tuntenut vetoa samalle uralle – ”Tunsin jakaneeni jo riittävästi vaalimainoksia”
Kirkko

Mari Leppänen vihittiin sunnuntaina Turun arkkihiippakunnan piispaksi historian ensimmäisenä naisena.

Suomenmaa tapasi Leppäsen 21. joulukuuta. Leppänen kertoo haastattelussa tulevasta tehtävästään, elämästään, perheestään ja taustastaan kuntapolitiikassa.

Suomen Turussa tihkuttaa vettä. Tuleva piispa, filosofian ja teologian maisteri Mari Leppänen nousee tuomiokirkon portaita. Matkaa pääovelle on vielä kymmenkunta jykevää askelmaa.  

Melkoiseen nousuun on yltänyt Leppäsen urakehityskin − Suomen kolmanneksi naispiispaksi.   

Yksi tärkeä ja ehkä yllättäväkin porras löytyy tuolta matkalta: kunnallispolitiikka.  

− Toiminta keskustan kunnanvaltuutettuna Liedossa on ollut yksi elämäni korkeakouluista, Leppänen sanoo.  

Kuntapolitiikkaa hän pitää luontevana paikkana opetella kantamaan vastuuta yhteisten asioiden hoidossa, olipa tähtäimessä vaikka kirkon virka.   

Lapsuudenkoti Helsingissä oli paikka, jossa Mari Leppänen sai ensikosketuksen politiikkaan.  

Perheen isä, professori Juha Pentikäinen oli keskustapuolueen varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuuston jäsen. 

− Keskustalaisena ei tainnut aina olla yksinkertaista toimia päättäjänä Helsingissä, Leppänen muistelee.   

Seitsenlapsisen perheen keskimmäinen tyttö seurasi isän toimintaa läheltä, mutta ei tuntenut vetoa samalle uralle.     

− Tunsin jakaneeni jo riittävästi vaalimainoksia. 

Kun perhe muutti Helsingistä Lietoon, Varsinais-Suomeen, suunnitelmat muuttuivat.     

Kuntavaalit olivat tulossa. Perhetuttu, keskustakonkari Liisa Hyssälä otti yhteyttä ja alkoi houkutella Leppästä ehdokkaaksi.    

Kysyjä teki parhaansa, mutta vastapuoli pisti hanttiin. 

− En kokenut olevani poliittisesti aktiivinen, ja kuka ikinä äänestäisi minua, olinhan ihan uusi paikkakunnalla, Leppänen muistaa ajatelleensa.   

Hyssälä piti kuitenkin päänsä, ja Leppänen pani lopulta nimen paperiin. Niin vaan nuori perheenäiti sai paikan valtuustossa ensi yrittämällä.    

Vuodet 2005−2012 hujahtivat Liedon kunnanvaltuuston jäsenenä ja kunnanhallituksessa sekä johtaessa puhetta perusturvalautakunnassa.   

Kokemuksestaan kuntapolitiikassa Leppänen on yhä iloinen.   

− Se oli opettavaista aikaa, hän sanoo. 

Valtuutettuna oppi paljon kokouskäytännöistä, hyvästä hallinnosta, yhteisten asioiden hoidosta sekä talouden ja toiminnan välisestä yhteydestä.  

Tärkeää oli nähdä päätösten vaikutukset ihmisten arkeen.   

Vaikuttajien tuki ja kannustus saa Leppäsen edelleen iloiseksi. Kuulija liki aistii, miten tuoreena muistijälki noista vuosista on yhä olemassa.   

Erityisesti hänelle on jäänyt mieleen, miten lämpimästi hänet otettiin mukaan omaan ryhmään.   

− Kokeneemmat tukivat ja avasivat minulle ovia vastuullisille paikoille, vaikka olin nuori ja ennestään tuntematon.

Mari Leppänen on Suomen kolmas naispiispa ja samalla ensimmäinen nainen Turun arkkihiippakunnan piispojen joukossa 900 vuoteen.  

Perheen kolmas lapsi syntyi vaalikauden aikana, ja se antoi pohjaa tuoda paikalliseen keskusteluun näkökulmaa lapsiperheen arjesta.   

Aloittaessaan kunnallispolitiikassa Leppänen sai valtakunnan politiikassa toimineelta sukulaiselta neuvon: ystävysty eri puolueiden edustajien kanssa.  

Ystävyyssuhteita kertyikin, mikä oli omiaan avartamaan uuden tulokkaan ajattelua ja maailmankuvaa.    

− Se oli hyvä neuvo. Päätöksiä tehdään yhdessä, ja se edellyttää luottamusta ja yhteistä tahtoa.  

Erityisen poliittiseksi ihmiseksi Leppänen ei kokenut itseään. Mieluummin hän halusi kantaa oman vastuunsa yhteisten asioiden hoidosta.  

Vuodet vierivät, ja Leppänen löysi tiensä kirkkohallitukseen seurakuntavaalien projektipäälliköksi. Opit kuntapolitiikan vuosilta tuntuivat satavan suoraan laariin.     

Seurakuntavaalien projektipäällikkönä Leppänen teki yhteistyötä eri puolueiden kanssa, vieraili puoluetoimistoissa, tapasi puoluesihteereitä ja oli mukana useissa puoluekokouksissa.    

− Oli hienoa nähdä, miten eri puolueet kantoivat vastuuta myös kirkon vaaleista. Arvostan suuresti sekä omaa kokemustani että kaikkia, jotka yhteistä vastuuta kantavat. 

Kaikella on aikansa. Sittemmin Leppänen on kokenut kutsumuksensa toteutuvan enemmän toisaalla − Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaanina, lestadiolaisen herätysliikkeen tutkijana ja tietokirjailijana.

Otsikoihin hän nousi myös ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naisena, joka vihittiin papiksi.  

Hänen veljiään ovat Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ja Yhdysvalloissa tutkimusprofessorina työskentelevä entinen Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen.  

Piispan virkaan Leppänen, 42, vihittiin Turun tuomiokirkossa kynttilänpäivänä 7. helmikuuta.  

Historia havisi. Leppänen on Suomen kolmas naispiispa ja samalla ensimmäinen nainen Turun arkkihiippakunnan piispojen joukossa 900 vuoteen.  

Nykyään Turussa on kaksi piispaa. Arkkipiispa Tapio Luoma vastaa koko kirkon johtamisen lisäksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän seurakunnista. Leppäsen vastuulla ovat arkkihiippakunnan muut 42 seurakuntaa.  

− Ajattelen, että tämä on iso asia ja haluan kiittää kaikkia tienraivaajia, että minä voin tänään olla tässä.