The Guardian: Isä ja poika sotivat eri puolilla rintamaa Ukrainassa – "Haluan, että häntä rangaistaan siitä, mitä hän on tehnyt"
Kun Ukrainassa alkoi helmikuussa jylistä venäläisten hyökkääjien tykistö- ja ilmaiskutuli, 27-vuotias Artur tarttui monien muiden tavoin puhelimeen saadakseen yhteyden vanhempiinsa. Mutta viesti Oleg-isälle oli erilainen kuin useimmilla, kuten brittilehti The Guardian kertoo.
– Senkin perslävet, Artur tekstasi isälleen.
– Älä turhaan tartu aseeseen, Kiova kaatuu saman tien, Oleg vastasi jonkun ajan kuluttua.
Oleg kuului jo aiemmin Moskova-mieliseen separatistiliikkeeseen ja sen aseelliseen siipeen, ja nyt isä ja poika sotivat eri puolilla. Artur värväytyi ensin vapaaehtoiseksi ja kuuluu nyt Ukrainan vakituiseen armeijaan.
Hän oli mukana puolustamassa Kiovaa ja viime aikoina vastahyökkäyksissä Pohjois- ja Itä-Ukrainassa, joilla Ukraina on vallannut takaisin alueita venäläismiehittäjiltä. Guardian kertoo nähneensä todisteet Arturin taistelukokemuksista.
Guardian on myös nähnyt viestit, joita Artur ja Oleg ovat vaihtaneet läpi sodan.
– Me olemme vastakkaisilla puolilla etulinjassa. Mutta vain toinen meistä taistelee oikean asian puolesta, Artur sanoi Guardianille videopuhelussa.
Ukrainan sota jakaa perheitä ja sukuja, mutta Arturin ja Olegin tapaus on sen konkretiaa karuimmillaan. Artur kasvoi Borysplin kaupungissa lähellä Kiovaa sotilasperheessä: Oleg palveli vuosikymmenen Ukrainan armeijassa.
Vanhemmat erosivat vuonna 2011 ja Oleg muutti Venäjälle, pojan mukaan töiden perässä. Kun niitä ei kunnolla löytynyt, Oleg liittyi vuonna 2016 eli kaksi vuotta Venäjän Krimin-valtauksen jälkeen Donetskin separatistiarmeijaan.
– Se oli sokki. Hän meni vihollisen puolelle. En olisi ikinä uskonut sitä, vaikka isä oli Venäjä-mielinen jo aiemmin. Mutta Putinin propaganda muutti häntä, Artur kommentoi.
Oleg muun muassa väitti Butsan joukkomurhia ja muita siviileihin kohdistuneita iskuja ja julmuuksia ”valeuutisiksi.” Ei auttanut, että Artur vastasi olleensa Butsassa itse ja todistaneensa kauheuksia omin silmin.
– Silloin tajusin, ettei hänelle kannata puhua. Se on ajan ja energian hukkaa, Artur sanoo.
Vaikka tilanne on pahin mahdollinen, yksi Olegin viimeisimmistä viesteistä Arturille kuuluu näin: ”Olet silti minun poikani. Toivon, että olet onnellinen ja terve.”
Arturin mukaan isä on pettänyt perheen ja kotimaan, mutta hän yrittää olla antamatta ”vihan syödä itseään elävältä”.
– Mutta hänen pitäisi saada rangaistus siitä, mitä hän on tehnyt. Toivon, että hän näkee voittomme, ja oman maailmansa romahtavan.
Juttua muokattu 19.10. klo 22.09: korjattu kirjoitusvirhe.