Tasa-arvokeskusteluun laitetaan vauhtia vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä – "Toiminnassamme ei ole kyse provokaatiosta, vaan inhimillisestä hädästä"

Vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä nelisen vuotta sitten lähtenyt Essi Mutanen, 28, ystävineen sai pari viikkoa ennen viime vuoden Suviseuroja idean – he halusivat jakaa tapahtumassa tarroja, joilla puolustetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

Tammikuussa Mutanen päätti yhdistää voimansa kaksi vuotta sitten liikkeen jättäneen Senja Myllymäen, 25, kanssa. Nyt toiminnasta on kasvanut Tarratoimikunta, jonka Instagram-tilillä käydään aktiivista keskustelua liikkeen arvoista.

– Havahduin liikkeessä ollessani ja erityisesti sieltä lähdettyäni naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan. Ymmärsin, että tämä keskustelu on käytävä liikkeen sisällä, eikä se voi olla vain sellaista, että liikkeestä irtautuneet keskustelevat keskenään esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla, Mutanen kertoo.

Vanhoillislestadiolaisten suviseuroihin Lopelle odotetaan kymmeniä tuhansia kävijöitä. Mutanen ja Myllymäki ovat menossa yhdessä muiden aktivistien kanssa jakamaan tapahtumaan tarroja. He kertovat, että mukaan on ilmoittautunut yhteensä yli 300 aktiivia. Tarroja tapahtumaan on teetetty 20 000.

Tarrojen teemoja on tänä vuonna laajennettu koskemaan myös ehkäisyä sekä itsetyydytyksen ja omaan kehoon tutustumisen hyväksyntää.

– Kasvavilla nuorilla on oikeus seksuaalisuuteen liittyvään tietoon. Yhteisössä esiintyy edelleen koulun seksuaalikasvatuksen demonisointia. Itsetyydytyksen synnillistäminen rikkoo seksuaalioikeuksia, vaikka se on turvallinen ja luonnollinen osa elämää, Mutanen sanoo.

Liikkeessä on voimakas yhteisössä vääriksi leimattujen mielipiteiden tukahduttamisen kulttuuri, Mutanen sanoo.

– Kun Tarratoimikunta herätti keskustelua Päivämies-lehden kommenttikentässä, poisti lehti ensin kaikki kommentit ja sulki lopulta mahdollisuuden kommentoida kokonaan.

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) pitää Tarratoimikunnan toimintaa ulkoa tulevana keskusteluna. Kesäkuun alussa SRK:n Päivämies-lehdessä julkaistussa tiedotteessa linjattiin, että Suviseurojen järjestelyorganisaatio pyytää viranomaisia puuttumaan asiaan, jos jokin muu toimija tulee tapahtumaan levittämään omaa sanomaansa tai omaa materiaaliaan.

SRK ei halunnut kommentoida asiaa STT:lle.

Vanhoillislestadiolaisissa perheissä kasvaneet Mutanen ja Myllymäki näkevät asian toisin. Tarratoimikunnan tavoite onkin tuoda keskustelu tasa-arvokysymyksistä liikkeen sisälle niin, että esimerkiksi seksuaalivähemmistöt voisivat kuulua yhteisöön ilman, että heidän tarvitsee kokea identiteettiään syntinä.

– Kaikki yhteisön viralliseen linjaan kohdistuva kritiikki nähdään ulkopuolelta tulevana, mikä ilmentää yhteisön epätervettä rakennetta. Jos kritisoi arvokysymyksiä sisältä käsin, yhteisö sulkee ulos. Sosiaalisen kontrollin avulla varmistetaan, että liikkeen oppeja kyseenalaistavat nähdään ulkopuolisina, jolloin sisäistä kritiikkiä ei pääse syntymään, Mutanen sanoo.

– Toiminnassamme ei ole kyse provokaatiosta, vaan toivoisimme SRK:n ymmärtävän, että kyse on inhimillisestä hädästä ja vuosikymmeniä padotusta kivusta. Toiminnassamme on mukana paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat aktiivisesti mukana rauhanyhdistysten toiminnassa. Heillä on pelko, että heidät voitaisiin savustaa yhteisöstä ulos, jos he osallistuvat meidän toimintaamme.

Mutanen ja Myllymäki toivovat, että liikkeen sisällä olisi aidosti tilaa sille, ettei ihmisiä kyseenalaistettaisi, jos he esittävät eriävän mielipiteen esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, ehkäisystä tai transihmisistä.

– Että olisi olemassa mahdollisuus olla vakaumuksellinen lestadiolainen ja silti elää homoseksuaalisessa suhteessa. Yhteisö ajaa ihmisiä inhimillisesti kestämättömiin ja syrjäyttäviin tilanteisiin, koska kuitenkin yhteisössä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Asiaa ei häivytetä sillä, että aiheesta käytävä keskustelu tukahdutetaan, Myllymäki sanoo.

Myllymäki ja Mutanen kokevat kuitenkin, että liikkeen sisällä on tapahtunut asennemuutoksia.

– Edelleenkin on olemassa fundamentalistinen pääty, joka ei pysty näitä asioita reflektoimaan. Liikkeessä on kuitenkin selkeästi nähtävissä käymisprosessia ja ihmiset pohtivat näitä kysymyksiä. Kukaan lestadiolaistaustainen ei ole naiivi sen suhteen, että uskoisi, että viralliset linjaukset yhtäkkiä muuttuisivat.

Tarratoimikunnan saama positiivinen palaute osoittaa kuitenkin sen, että arvokeskustelulle liikkeen sisällä on suuri tarve. Moni on saanut toiminnasta tukea.

– Viime vuoden tarroista on tullut tosi liikuttavaakin palautetta siitä, että tämä keskustelu on ollut ratkaiseva osa jonkun nuoren prosessia vaikka oman seksuaalisuutensa tai sukupuoli-identiteettinsä hyväksymisessä, Mutanen sanoo.

Vanhoillislestadiolaisuutta tutkinut teologi, kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko Talonen Helsingin yliopistosta kertoo, että liikkeessä on selkeästi tapahtunut arvojen avartumista 2000-luvun aikana.

Talosen mukaan tämä näkyy esimerkiksi liikkeeseen kuuluvien poliittisissa valinnoissa. Liikkeessä ajatellaan Talosen mukaan nyt, että puoluepolitiikka on jokaisen oma asia, eikä poliittisiin valintoihin puututa. Liikkeen virallisen johdon linja sekä opilliset kysymykset halutaan kuitenkin pitää muuttumattomina.

– Yksilöillä saattaa olla erilaisia mielipiteitä ja jokainen on tervetullut yhteisöön. Julkinen kyseenalaistaminen on sitten kokonaan toinen asia.

Talonen kertoo, että nuoria on lähtenyt liikkeestä viimeisen kymmenen vuoden aikana runsaasti. Syyt voivat kuitenkin hänen mukaansa olla moninaisia.

– On vaikea arvioida, kuinka paljon se johtuu siitä, että uskonto ei enää merkitse niin paljon ja kuinka paljon esimerkiksi seksuaali-identiteetistä.

Talosen mukaan perinteisistä opeista pidetään kuitenkin vielä tiukasti kiinni. Siitä huolimatta, että nuoria lähtee herätysliikkeestä, ei virallista kantaa haluta alkaa muuttaa.

– Liikkeen johto saattaa nähdä tällaiset asiat muoti-ilmiöinä, jotka taas muuttuvat.

Eri alueiden ja sukupolvien välillä on nähtävissä jonkin verran eroja siinä, kuinka paljon tasa-arvokysymyksissä on liikkumatilaa, Talonen sanoo.

– Nykyään on nähtävissä variaatiota jopa seurakuntaopissa. Alueellisesti tämä näkyy niin, että etelän suurissa rauhanyhdistyksissä on suurempi liikkumatila kuin Pohjanmaan maaseutuvaltaisissa yhdistyksissä. Lisäksi on yksilökohtaisia eroja, Talonen sanoo.

Nuoremmassa sukupolvessa on suurempaa avoimuutta kuin esimerkiksi 1950–1960-luvuilla syntyneiden keskuudessa.

– Periaatteessahan kanta on, että jos ihminen kuuluu seksuaalivähemmistöön, niin se ominaisuus ei ole ongelma. Sen toteuttaminen ja avioituminen samaa sukupuolta olevan kanssa nähdään kuitenkin syntinä. Näissäkin tapauksissa ihmiset ovat kuitenkin edelleen tervetulleita Suviseuroihin.