Suurlähettiläs Päivi Laine: Näin Ukraina valitsi lännen – "Heillä ei ole varaa luovuttaa"
Suomen Ukrainan suurlähettiläs Päivi Laine on ihastellut Kiovan kesän vehreyttä ja kauneutta. Puut ovat lehdistä tuuheat, kukat kukkivat, aurinko paistaa. Ihmiset istuskelevat kahviloissa, kaupat ovat auki eikä tavaravalikoimassa ole juuri puutteita.
Kaiken voisi hetken ajan kuvitella olevan kuten joskus ennenkin.
Mutta samaan aikaan mikään ei ole niin kuin ennen. Siellä täällä pitkin kaupunkia näkyy talven ja kevään taisteluiden jälkiä. Hiekkasäkkejä on kasattu rakennusten ikkunoiden eteen, ja keskeisten kulkuväylien varteen on pystytetty taisteluasemia.
Laine on kokenut kaiken sen keskellä olonsa hyvin ristiriitaiseksi. Hän palasi Kiovaan toukokuussa
– Tuntuu mukavalta olla taas täällä, mutta samalla tunnen surua kaikesta siitä väkivallasta, hävityksestä ja brutaaliudesta, mitä täällä on koettu. Välillä tulee huono omatunto jopa siitä, että nautin hienosta kesäpäivästä, sillä on niin paljon ihmisiä, jotka eivät siihen nauttimiseen pysty, Laine sanoo puhelinhaastattelussa.
Kiovassa Laine on tuntenut olonsa pääosin turvalliseksi, vaikka kyse on sotaa käyvän maan pääkaupungista, jonka kaduilla vain muutama kuukausi sitten taisteltiin.
Kaupungilla hän sanoo liikkuvansa suhteellisen normaalisti muiden kiovalaisten tapaan. Elinpiiri tosin on huomattavasti pienempi kuin ennen sotaa.
Laineen mukaan kiovalaiset eivät juuri jaksa enää välittää ilmahälytyksistä. Kaupunki ei ole enää Venäjän ykköskohde, se tiedostetaan vahvasti.
Laine on toiminut Ukrainan suurlähettiläänä vuodesta 2019 lähtien. Sitä ennen hän toimi kiertävänä suurlähettiläänä Irakissa kolme vuotta.
Edelliseen pestiin liittyi olennaisesti turvallisuusasioiden huomioiminen Irakin epävakaan tilanteen vuoksi. Ukrainan piti olla siinä mielessä helpompi kohde, mutta toisin kävi.
Laineen mukaan kummassakaan kohdemaassa ei kuitenkaan ole syytä antautua pelon valtaan.
– Tässä työssä täytyy erottaa pelko ja varovaisuus toisistaan. Irakissa uhka oli lähempänä. Se muodostui ammuskelusta, tienvarsipommeista tai sieppauksista. Täällä uhka tulee taivaalta ohjusten tai ilmahyökkäysten muodossa, niiltä on vaikeampi suojautua. Mutta kaduilla ja puistoissa voi kävellä ilman väkivallan uhkaa.
Voiko tämä olla totta?
Sitä ajatusta Laine muistaa ajatelleensa helmikuun lopulla usein, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja sota alkoi.
Kiovasta Laine oli lähtenyt muutama päivä ennen hyökkäystä. Pian taakse jäivät myös Lviv ja koko Ukraina. Laineen mukaan se oli välttämätöntä. Ulkoministeriö ei halua riskeerata työntekijöidensä turvallisuutta.
Suomessa Laine tunsi olevansa kuin välitilassa. Ajatukset olivat Ukrainassa, mutta ikkunan takana näkyi tyyni ja rauhallinen suomalainen kevättalvi. Aika ja energia menivät käytännön toimimiseen, mutta samalla jossain taustalla tuntui syvä suru siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu.
– Se oli raskasta aikaa. Ilmassa oli paljon kysymyksiä siitä, mihin tilanne johtaa. Silloin laajalle levinnyt analyysi oli, ettei Ukrainan puolustus välttämättä kestä kovin kauaa.
Ukrainalaiset kuitenkin yllättivät kaikki. Venäjän hyökkäys ei ole edennytkään niin kuin ajateltiin, vaan Ukraina kykeni pysäyttämään sen.
– Sodan aikana maailma on nähnyt, mikä merkitys taistelutahdolla, motiivilla ja moraalilla on. Ukrainan kansa ei ole varmaan koskaan ollut niin yhtenäinen kuin nyt.
Täysin yllättävää ukrainalaisten yhtenäisyys ei kuitenkaan Laineen mukaan ollut. Puolustustahto oli vahvaa jo ennen sotaa. Krimin valtauksesta ja vuonna 2014 alkaneesta Itä-Ukrainan sodasta oli otettu paljon opiksi.
Vuodesta 2014 lähtien on myös ollut havaittavissa, ettei puolustustahto jakaudu kieliryhmien mukaan. Ukrainassa asuu paljon venäjänkielistä väestöä, mutta Laineen mukaan myös he ovat sitoutuneet Ukrainan puolustamiseen.
– Putinin yksi ajatus on ollut, että Venäjä puolustaa kaikkialla maailmassa venäjänkielisiä, mutta tämä osoittaa, etteivät kaikki heistä kaipaa hänen suojeluaan. Harkova ja Mariupol ovat venäjänkielisiä kaupunkeja. Niissä nähdään, mitä venäjänkielisten puolustaminen oikeasti tarkoittaa.
Huomioitava on Laineen mukaan sekin, että sodan myötä ukrainalaiset ovat tehneet lopullisen valinnan halustaan kuulua länteen. Se tosin oli selvää jo ennen sotaa. Oikeastaan Maidanin vallankumous, siitä lähtien jatkunut sota sekä helmikuussa alkanut Venäjän aktiivinen hyökkäys johtuvat kaikki juuri tästä kysymyksestä.
Tällä hetkellä ukrainalaisilla ei ole mitään halua antaa piiruakaan periksi. He eivät ymmärrä lainkaan Ranskan presidentin Emmanuel Macronin tannoisia puheita siitä, ettei Venäjää saa nöyryyttää.
– Kaikki ne hirveydet, mitä täällä on tapahtunut, korostavat ukrainalaisille, ettei heillä ole varaa luovuttaa. Ukrainalaisilla ei ole mitään hyvää odotettavissa, jos Venäjälle annetaan periksi.
Järkytys.
Se on Laineen mukaan osuvin sana kuvaamaan sitä tunnetta, mitä hän on viime aikoina tuntenut kuunnellessaan ukrainalaisten kokemuksia talven ja kevään tapahtumista.
Yksi yhteinen nimittäjä kokemuksille on sodan aiheuttama kauhu.
– Moni kertoo siitä, miltä esimerkiksi pelkkä ohjuksen ääni tuntuu. Kun kuulee lähestyvän äänen ja sen, kun se osuu johonkin. Kaikkeen siihen ihmisillä on liittynyt myös syvä epätietoisuus, miten itselle käy.
Laine vieraili toukokuun lopussa pääministeri Sanna Marinin (sd.) kanssa Butshassa ja Irpinissä. Kaupungeissa tapahtuneet sotarikokset ovat saaneet paljon kansainvälistä huomiota.
Siellä julmuudet tulivat hyvin lähelle. Hävityksen näkeminen ja ihmisten kokemusten kuunteleminen tuntui Laineen mukaan musertavalta.
– Irpin on paikkana sellainen, että se voisi olla hyvin myös Suomessa. Siellä on paljon mäntymetsää ja uusia, moderneja taloja. Sinne muutti ennen sotaa paljon lapsiperheitä. Nyt siellä näkyi vain valtavaa tuhoa.
Butshassa Laine sanoo miettineensä sitä, kuinka pitkiä sodan jäljet ovat. Tuhoutuneet rakennukset ja infrastruktuuri voidaan korjata, mutta henkisten arpien umpeutuminen kestää pitkään.
– Ihmisten mielet ovat menneet sodasta rikki. Varmasti jokainen pyyhki kyyneleitä niitä kokemuksia kuunnellessa.
Jälleenrakennus on alkanut Laineen mukaan vilahdella entistä enemmän myös ukrainalaisten puheissa, vaikka sodan loppumisesta ei ole tietoa.
Sitäkin kuitenkin on ajateltava, sillä joskus senkin ajan pitäisi koittaa.
Laineen mukaan ukrainalaiset käyttävät kuitenkin jälleenrakennusta tarkoittavan englanninkielisen sanan reconstruction sijasta toipumista tai palautumista tarkoittavaa sanaa recovery.
Se osoittaa, että jälleenrakennus on paljon isompi asia kuin talojen, tehtaiden, koulujen, kirkkojen, teiden, siltojen ja kokonaisten kaupunkien korjaaminen – joka sekin on mittaluokaltaan valtava urakka.
Laineen mukaan on selvää, ettei Ukraina selviä fyysisestä jälleenrakennuksesta yksin. Tukea kaivataan laajasti eri mailta.
Laineen mukaan Suomi osallistuu jälleenrakennukseen Euroopan unionin, Punaisen ristin ja UNCHR:n kaltaisten globaalien toimijoiden kautta.
Kahdenvälisellä yhteistyöllä on kuitenkin myös merkitystä. Hänen mukaansa Suomelta voisi löytyä tukea esimerkiksi uusiutuvan energian tuottamiseen liittyvissä ratkaisuissa ja rakentamisessa. Olennaista on myös jatkaa jo ennen sotaa aloitettua yhteistyötä Ukrainan koulutusjärjestelmän kehittämisestä.
– Paljon riippuu siitä, mitä ovat Ukrainan tarpeet ja miltä maalta se ajattelee apua mihinkin asiaan parhaiten saavansa.
Jälleenrakennus tai palautuminen on myös mahdollisuus kehittää ukrainalaista yhteiskuntaa, Laine näkee.
Maa on tehnyt valinnan länteen kuulumisesta, mutta sillä on vielä pitkä matka kurottavanaan sellaiseen yhteiskuntaan, joka demokraattisille länsimaille on tyypillistä. Uudistettavaa riittää esimerkiksi oikeusvaltioon, korruptioon, talouteen ja demokratiaan liittyen.
Tie ei ole helppo. Uudistuksia pitää tehdä paljon ja perusteellisesti.
Laineen mukaan toivoa silti on. Ukrainalle pitää suoda mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä.
– Moni ukrainalainen ajattelee, että sota luo mahdollisuuden päästä eroon oligarkkivallasta ja korruptiosta. Olen kuullut sellaista viestiä, että enää tämän jälkeen ihmiset eivät halua suostua lahjusten antamiseen. Täytyy toivoa, että tällainen mentaliteetti pysyy ja luo voiman yhteiskunnan uudistamiseen.
Ukrainan yhteiskunnalliseen kehitykseen kaivataan Laineen mukaan tukea myös kansainväliseltä yhteisöltä. Tärkeää on etenkin se, että maa sai EU:n jäsenkandidaatin statuksen.
– Se luo Ukrainalle raamit, joiden pohjalta reformien toteuttaminen on helpompaa. Statuksella on ukrainalaisille myös iso psykologinen merkitys.
Mutta ensin sodan pitäisi loppua. Onko Laineella minkäänlaista arviota siitä, kuinka kauan tämä kaikki vielä kestää?
Ei ole, hän vastaa. Eikä vastausta ole kellään muullakaan. Ennustaminen on hyvin vaikeaa.
– En usko, että tähän ihan heti ratkaisua löydetään. Voi vain toivoa, että mahdollisimman pian.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä heinäkuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.