Suomen päätyminen ulkomaisiin elokuviin on kiinni rahasta
Suomelta on viime vuosina mennyt ohi useita mahdollisuuksia päätyä kansainväliselle valkokankaalle. Tämä ilmenee opetus- ja kulttuuriministeriölle tehdystä selvityksestä.
Syynä mainitaan se, että Suomesta puuttuu kannustinjärjestelmä, jollainen on useissa muissa maissa.
– Jopa isoja Hollywood-tuotantoja on mennyt sivu suun. Kun kuvausmahdollisuuksista esimerkiksi Lapissa tiedustellaan, puhelu päättyy usein siihen, kun kerrotaan että kannustinjärjestelmää ei ole, Audiovisual Finland -järjestön toiminnanjohtaja Johanna Karppinen kertoo.
Muun muassa Saksassa, Irlannissa, Ranskassa ja Kroatiassa kuvausalueella kulutetusta rahamäärästä maksetaan merkittäviä palautuksia tuotantoyhtiöille. Yhteensä 19 maassa maksetaan jopa kymmenien prosenttien palautuksia maassa kuvatusta tuotannosta.
Nyt Suomessakin on herätty houkuttelemaan maahan ulkomaisia kuvauksia.
Opetusministeriön asettama työryhmä ehdottaa, että Suomessa kuvattaville elokuville ja tv-ohjelmille annettaisiin takaisin enimmillään 25 prosenttia kuluista, joita tuotannolle on syntynyt täällä esimerkiksi palkoista ja palveluiden ostamisesta.
Keskeisistä elokuva-alan järjestöistä ja kolmen ministeriön edustajista koostuva työryhmä jätti ehdotuksensa torstaina. Ehdotuksen mukaan kannustinjärjestelmää varten varattaisiin ensi vuoden budjetissa 10 miljoonaa euroa. Toteutumisesta päätetään syksyllä budjettiriihessä.
Tuotannot toisivat työryhmän mukaan maahan työllisyyttä paitsi elokuva-alalle myös majoitus-, kuljetus- ja matkailupalveluihinkin. Johanna Karppisen mukaan kyseessä on myös riskitön sijoitus valtiolta.
– Tässä on kyse siitä, halutaanko nollasta sata prosenttia vai sadasta prosentista 75 prosenttia, Karppinen kertoo.
Ulkomailla maksettavat kannustimet ovat vieneet myös suomalaisia tuotantoja muualle, kertoo Petri Jokiranta, joka on tuottanut elokuvat Rare Exports ja Big Game.
– Esimerkiksi Big Game kuvattiin Saksassa, jossa saimme 20 prosenttia takaisin siellä kulutetusta neljästä miljoonasta eurosta, Jokiranta kertoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi amerikkalanen iso tuotanto voi kuluttaa kuvauksissaan jopa 10 miljoonaa euroa.
Suomen Lappiin sijoittuva Rare Exports taas kuvattiin noin 100 kilometriä Norjan puolella, sillä sieltä saatiin rahoitusta kuvauksiin.
– Jos täällä olisi ollut rahoitusta tarjolla, elokuva olisi hyvin voitu kuvata Suomessakin, Jokiranta sanoo.
Myös Suomen Elokuvatuottajien Keskusliiton toiminnanjohtaja Sari Väänänen kertoo, että kannustimilla on iso rooli kuvauspaikan valinnassa.
– Jos tehdään vähänkään isommalla budjetilla, sillä on suuri vaikutus, Väänänen sanoo.