"Sote rikkoi minut" – Uupuminen pakotti Hannakaisa Heikkisen pysähtymään ja tekemään kovan päätöksen
Voiton hetkellä parrasvalot välkkyvät, musiikki soi ja aplodit mylvivät.
Sen Hannakaisa Heikkinen sai kokea noin kolme ja puoli vuotta sitten, kun hänet taputettiin keskustan varapuheenjohtajaksi Sotkamon puoluekokouksessa kesällä 2018.
Heikkinen oli tuolloin julkisuudessa paljon muutenkin. Sen takasi sote-uudistus, jota Suomessa sorvattiin jälleen kerran. Heikkinen oli eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja.
Sitten tuli kevät 2019. Sote kaatui ja niin kaatui hallituskin. Keskusta sai mojovan vaalitappion.
Hannakaisa Heikkisestä ei sen jälkeen hirveästi kuulunut. Oli hän tietenkin eduskunnassa, teki työtään ja vaikutti politiikassa, mutta entisenlainen näkyvyys oli poissa. Vuosi sitten hän jätti pyrkimättä jatkokaudelle keskustan varapuheenjohtajana.
On aika kysyä, mitä oikein tapahtui?
Se oli tietoinen valinta, että olen hiljaa, Heikkinen sanoo kotinsa pirtissä Kiuruvedellä.
Ikkunoiden takana näkyvät maitopitäjän loppumattomat pellot. Näistä ikkunoista Heikkinen on katsellut ulos viimeisen parin vuoden aikana normaalia useammin. Istunut pitkään ja antanut ajatuksen kulkea.
– Sote-valiokunta oli viime vaalikaudella yksi helvetti. Se rikkoi minut. Pystyin psyykkaamaan itseni, että jaksoin vaalikauden loppuun saakka, mutta sitten oli pakko pysähtyä, Heikkinen sanoo.
Sote-valiokunnan riitaisuudesta puhuttiin viime vaalikaudella julkisuudessa paljon. Erityisen paljon huomiota saivat väitteet valiokunnan silloisen puheenjohtajan Krista Kiurun (sd.) “neliraajajarrutuksesta” eli soten tahallisesta hidastamisesta. Heikkisen ja Kiurun välejä luonnehdittiin tulehtuneiksi.
Heikkinen ei kuitenkaan halua ruotia sote-valiokunnan tapahtumia julkisesti enempää. Varsinkaan hän ei halua puhua asioista kenenkään nimillä.
– Olen tehnyt kaiken kokemani perusteella sellaisen päätöksen, että yritän aina puhua niin, että en lisää vastakkainasettelua, hän perustelee.
Sen verran hän sanoo, että sote-valiokunta havahdutti hänet siihen, kuinka haavoittuvainen eduskuntalaitos voi olla. Se, mitä sote-valiokunnassa tapahtui, ei saisi enää koskaan toistua.
– Kukaan ei viime kaudella puuttunut siihen, että valiokunta ei tee sitä työtä, mikä sen tehtävä on eli viedä viipymättä hallituksen esityksiä eteenpäin. Yhä hämmästelen, että miten eduskunnan oma itsesäätely ei toiminut.
Uupuminen on siitä kummallista, että sen huomaa usein vasta jälkeenpäin. Niin kävi myös Heikkiselle.
Työpäivät venyivät viime vaalikaudella soten vuoksi usein jopa 14 tunnin mittaisiksi. Aina ei ehtinyt syödä ruokaa. Heikkinen pakkasi laukkuunsa eväiksi kaalta ja porkkanaa, koska ne säilyvät hyvin. Niitä hän sitten rouskutteli sote-valiokuntakokousten aikana. Siitä syntyi kohu.
Pian alkoivat mennä yöunet. Heikkinen joutui syömään puolentoista vuoden ajan nukahtamislääkkeitä. Hän alkoi unohdella ihmisten nimiä ja tuttuja sanoja. Selkä oli kipeä ja erilaisia kolotuksia tuntui joka paikassa. Sydämen lyöntitiheyskin muuttui.
– Kerran lähdin ajamaan autolla ja en muistanut kummalla puolella tietä täytyy ajaa. Silloin ajattelin, että minun täytyy olla tosi uupunut, kun tämä on tällaista. Olin kuitenkin päättänyt, että jaksan, kunnes sote on valmis. Siksi en luovuttanut.
Soten päälle tulivat puolueen asiat. Keskustan varapuheenjohtajuus on vaativa pesti, sillä odotukset kentällä ovat kovat. Keskustan ohjelmatyötäkin tehdään pieteetillä.
Heikkinen sanoo nauttineensa siitä kaikesta, mutta jossain vaiheessa rajat alkoivat tulla vastaan. Tunteja oli vain liian vähän ja palautumiselle ei jäänyt aikaa.
– Itsehän minä olen kaikki tehtävät ottanut vastaan tai pyrkinyt niihin. En voi ketään muuta syyttää. Mutta en voinut esimerkiksi puolueen varapuheenjohtajaksi pyrkiessäni kuvitellakaan, että sote-uudistus tulee jumiutumaan niin pitkäksi aikaa valiokuntaan eikä se lopulta mene edes läpi.
Tahti Heikkisen elämässä rauhoittui hieman kevään 2019 eduskuntavaalien jälkeen. Sote ei enää rassannut, sillä Heikkinen sai muita valiokuntapaikkoja.
Edessä oli loppumaton väsymys. Heikkinen sanoo nukkuneensa olohuoneensa sohvalla lukemattomat päiväunet.
– Monesti tein jonkun homman ja sitten oli pakko mennä levolle. Nukuin melkein kaiken vapaa-aikani.
Tammikuussa 2020 Heikkinen loukkasi kätensä kaaduttuaan kesken navettatöiden. Kipeä käsi pakotti pysähtymään, kun ensiavussa tehty hoitovirhe vain pidensi toipumisaikaa.
– Kun vain olin paikallani, aloin kunnolla ymmärtää, millaisessa voinnissa olin viimeiset vuodet ollut. Kaikki se väsymys iski kunnolla päälle.
Siitä alkoi toipuminen, joka kesti Heikkisen mukaan pitkään. Heti alkuvaiheessa hän päätti, että mielialalääkkeet eivät ole hänen tiensä. Heikkinen keskittyi nukkumiseen, liikkumiseen, luonnossa olemiseen, läheisiin ihmisiin. Ja puhumiseen.
– Välillä se puhuminen on ollut yksinpuhumista, sellaista asioiden jäsentelyä mielessä.
Hän myös päätti luopua tehtävistä, joiden hoitamiseen ei ollut enää voimia. Yksi sellainen oli keskustan varapuheenjohtajuus.
Ja kun eduskunnassa alettiin taas jauhaa uutta sotea, päätti Heikkinen olla kommentoimatta sitä.
– Jonkin aikaa minulla ei ollut koko asiaan muuta annettavaa kuin kritiikkiä. Kun olin päättänyt, että en halua puheillani lisätä vastakkainasettelua, valitsin sen vaihtoehdon, että olen hiljaa.
Viime kesäkuussa eräänlaiset historian lehdet havisivat, kun vuosikymmeniä jauhettu sote meni lopulta läpi eduskunnassa. Läpimennyt malli oli huomattavasti riisutumpi kuin se, jonka puolesta Heikkinenkin viime kaudella teki töitä.
Uuden mallin läpi menemisestä hän sanoo olevansa kuitenkin vilpittömän iloinen. Suomi tarvitsi ison pohjauudistuksen, jota Heikkisen mukaan voidaan alkaa nyt kehittää eteenpäin.
– Tämä ei ole täydellinen malli, mutta en ollut viime kaudellakaan tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä soteen kaavailtiin. Politiikassa tehdään aina kompromisseja ja niihin täytyy tyytyä.
Läpi menneessä mallissa Heikkistä hiertää esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin välisten raja-aitojen liian voimakas korostaminen. Ne eivät hänen mielestään palvele yhteiskuntaa. Myös terveydenhuollon eri sektoreiden välisiä raja-aitoja olisi voinut purkaa enemmän.
– Kaikkia luukulta toiselle -juttuja olisi voinut karsia paljon enemmän.
Heikkinen ei kuitenkaan suostu vertaamaan viime kauden mallin tai nyt läpi menneen mallin paremmuutta. Sellainen olisi hänen mielestään turhaa.
– Olisin suonut, että sote olisi mennyt läpi jo viime kaudella. Sen viivästyminen maksoi yhteiskunnalle todella paljon rahaa. En kuitenkaan enää harmittele sitä, on hienoa, että sote lopulta kaikkien vaiheiden jälkeen on tässä pisteessä.
Kevään ja kesän aikana Heikkisestä alkoi tuntua siltä, että uupumus vihdoin hellittää. Auringonpaisteessa oli taas tuttua lämpöä, luonnossa aistit havaitsivat erilaisia sävyjä, elämä tuntui jälleen elämältä.
Kaikkea kokemaansa Heikkinen ei halua harmitella. Niin vain piti käydä.
– Minun maitolasini on ollut aina puoliksi täynnä. Haluan nähdä sen, mitä hyvää kokemuksessa oli. Vaikka minulla on ollut tuskallisia vaiheita, niin koen, että kaiken jälkeen minulla on paljon enemmän annettavaa ihmisille.
Yhden asian Heikkinen on kuitenkin päättänyt. Hän ei aio asettua enää ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa. Politiikka on tarkoitus jättää kokonaan.
Se, mitä tulee tilalle, on Heikkiselle itselleenkin vielä arvoitus. Vaihtoehtoja on mielessä monia. Tällä hetkellä Heikkinen sanoo olevansa innostunut kehittämästään uudesta maitopohjaisesta terveysvälipalajuomasta, jota myydään verkkokaupassa.
– Nyt uskallan ajatella niin, että elämässä täytyy tehdä ratkaisuja, jotka siinä tilanteessa tuntuvat itselle hyviltä. Uskon, että minulla on paljon annettavaa jossain muualla. Olen myös nähnyt sen, että elämä ei lopu, vaikka poliitikon rooli loppuukin.
Minkäänlaista poliittista perintöä Heikkinen ei osaa tässä vaiheessa jättää. Keskustalaisia hän kannustaa jaksamaan luottamaan itseensä, vaikka kannatuslukemat ennakoivat millaisia myrskyjä tahansa. Hän arvelee, että keskusta saattaa ensi vaalikaudella joutua hakemaan vauhtia tekemisiinsä oppositiosta.
– Voi olla, että tarvitaan paljon aikaa vielä eduskuntavaalien jälkeenkin ennen kuin kuva keskustasta taas kirkastuu. Me emme saa kuitenkaan menettää minuuttamme, omia arvojamme ja omaa tapaamme toimia.
Ennen seuraavia eduskuntavaaleja on kuitenkin edessä tiukat kaksi vuotta, jotka Heikkinen aikoo käyttää tosissaan kansanedustajan työhönsä. Politiikasta ei ole tarkoitus lähteä pitkien jäähdyttelyjen saattelemana.
Mutta kun luopumisen hetki aikanaan tulee, uskoo Heikkinen tuntevansa valtavasti haikeutta.
– Ehdottomasti olen plussan puolella sen suhteen, mitä kaikkea olen politiikassa saanut kokea. Sitä kaikkea tulee ikävä. Mutta ei ikävä ole negatiivinen tunne. Se osoittaa asioiden merkityksen.
Hannakaisa Heikkisen haastattelu julkaistiin alunperin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2021.
Marraskuussa Heikkinen kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa odottavansa vauvaa. Laskettu aika on keväällä.
Tuleva lapsi on 47-vuotiaan Heikkisen kolmas. Heikkisen puoliso on Harri Kärkkäinen.
Hannakaisa Heikkisen haastattelu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä syyskuussa 2021. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.