Sotatalouden professori: "Kuka meille enää aseita myisi, jos sopimuksista ei pidetä kiinni"
Asekauppoja koskevien sopimusten salassapitoehdoista on pidettävä kiinni, ettei uskottavuus mene.
Tätä mieltä on sotatalouden professori Juha-Matti Lehtonen Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Hän ei usko, että Suomen poliittinen johto on päättänyt luovuttaa Hollannin syyttäjävirastolle venäläisistä Buk-ohjuksista sellaista tietoa, mikä on kahdenvälisessä sopimuksessa luvattu pitää salassa.
Siitäkään huolimatta, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa kehotetaan kaikkia maita tekemään yhteistyötä rikostutkinnassa.
Lehtosen mielestä YK ei voi pyytää sellaista, että kahdenvälisten sopimusten salassapitopykälät eivät pätisi.
– Kuka meille mitään aseita myisi sen jälkeen, jos me vuodettaisiin ne tiedot ensimmäiselle Hollannin syyttäjälle, joka sattuu niitä pyytämään meiltä, hän sanoo.
Lehtosen mukaan Venäjällä ja Yhdysvalloissa asekauppojen myyjäosapuolena toimii yleensä valtio eikä valmistava yritys, joten Buk-ohjustenkin hankintasopimus on todennäköisesti valtioiden välinen.
Hän olettaa sen siksi olevan korkean turvallisuusluokan salainen paperi, jonka salassapitoaika voi olla 40 vuotta.
Lehtosen mukaan sopimuksiin kirjataan yleensä tietoa aseen teknisistä suoritusarvoista eli siitä, mihin se pystyy. Tämä siksi, ettei osteta sikaa säkissä.
– Tämmöisiä asioita on varmaan jouduttu miettimään myös ilmatorjuntaohjuksen kanssa, että miten sillä voi tähdätä, miten se osuu ja miten se saa lentokoneen alas. Ne ovat oleellisen tärkeitä tietoja ohjuksen toiminnasta. Olemme varmasti sitoutuneet siihen, että me ei niistä huudella, ettei mahdollinen ohjuksen kohde tiedä, mihin ase tarkalleen ottaen pystyykään.
Asekaupan asiantuntija Elli Kytömäki SaferGlobe-ajatushautomosta sanoo, ettei asekauppoihin liittyvästä salassapitovelvollisuudesta ja sen kestosta voi sanoa mitään, jos ei ole ollut mukana tekemässä sopimuksia.
– Käsitykseni on, että erilaisten tiedonvälitystä rajaavien kohtien sisällyttäminen erityisesti teknologisesti kehittyneiden asejärjestelmien kauppaan on yleistä, mutta niistä ei kerrota julkisuuteen.
Samoin on keston laita.
– Suurin intressi lienee varmaankin yleensä uuden teknologian suojaamisella, mutta nämä ovat kysymyksiä, jotka kauppaa tekevät tahot voivat neuvotella keskenään.
Suomi osti Buk-ohjukset Venäjältä 1990-luvulla, ja niistä on jo päätetty luopua. Ohjukset ovat yhä käytössä Venäjällä ja esimerkiksi Ukrainassa.
Presidentti Sauli Niinistö kertoi perjantaina, että Suomi haluaa luonnollisesti auttaa Hollantia selvittämään, kuka ampui malesialaiskoneen alas Ukrainassa kesällä 2014.
Niinistön mukaan Hollantiin on lähetetty tutkintaan liittyvää materiaalia useaan otteeseen. Joka kerta on jouduttu arvioimaan, onko tietojen lähettäminen vastoin Buk-ohjusten hankintasopimuksen salassapitosäännöksiä.
Viimeisin Hollannista tullut pyyntö koskee Niinistön mukaan yksityiskohtaista tietoa ohjuksen ominaisuuksista. Vielä ei ole tehty päätöstä, annetaanko sitä.
Hollantiin lähtee virkamiestyöryhmä selvittämään, millaista tietoa vielä tarvitaan ja onko Suomelle luvassa tukea, jos perään aletaan kysellä.
– Kekkosen aikaan ei olisi mietitty kahtakaan hetkeä, luovutetaanko Neuvostoliiton aseita koskevia tietoja rikostutkintaan, jos hollantilainen syyttäjä niitä pyytää, painottaa professori Lehtonen.