Sosiaalidemokraattien vuoro olla gallupykkösenä Saksan vaaleissa – vuoristoratamaisten kannatuskäyrien taustalla pienestä paisuneita kohuja
Keväällä Saksan seuraavaksi johtajaksi näytti olevan vahvoilla kristillisdemokraattien Armin Laschet, alkukesästä vihreiden Annalena Baerbock, myöhemmin kesällä sittenkin Laschet. Nyt alkusyksystä selvä suosikki onkin sosiaalidemokraattien Olaf Scholz.
Saksan kolmen suurimman puolueen kannatuskäyrät ovat muistuttaneet viime kuukausina erehdyttävästi vuoristorataa. Taustalla ovat olleet puolueiden liittokansleriehdokkaisiin liittyneet, pohjimmiltaan melko pienestä paisuneet kohut.
Erikoistutkija Kimmo Elo Turun yliopistosta kehottaa suhtautumaan kannatusprosentteihin varauksella.
– Luvut ovat nyt niin epämääräisiä ja nopeasti vaihtuvia, etteivät ne anna kauhean hyvää pohjaa ennustaa, mikä vaalitulos tulee olemaan – ainakaan kolmen suurimman puolueen osalta, Elo sanoo.
Saksalaiset eivät valitse seuraavaa liittokansleria suoraan, mutta heidän mielestään kolmen viikon kuluttua pidettävissä liittopäivävaaleissa on kyse juuri siitä eli Saksaa 16 vuotta johtaneen Angela Merkelin seuraajasta.
– Ihmiset miettivät nyt paljon sitä, miltä näyttäisi, jos joku näistä (Laschet, Scholz, Baerbock) tulisi Merkelin tilalle, Elo sanoo.
Merkelin kristillisdemokraattien (CDU/CSU) kannatus lähti alamäkeen viime keväänä, kun puolue kompasteli pitkään liittokansleriehdokkaansa valinnassa.
Samaan aikaan oman kansleriehdokkaansa valinnan sopuisasti hoitaneet vihreät nousi vahvasti ja käväisi hetkellisesti maan suosituimman puolueen asemassa. Alettiin jo puhua mahdollisuudesta, että Saksan seuraavaa hallitusta johtaisivatkin vihreät.
Kärkiehdokas Baerbockin ansioluetteloa koskeneiden epäselvyyksien ja hänen kirjansa plagiointisyytösten tultua julki gallupien kärkitila oli kuitenkin pian mennyttä.
Elon mukaan vihreät tekivät kohuihin reagoinnissa kokemattomuudesta kieliviä virheitä.
– Vihreät on ensimmäistä kertaa mukana kärkikamppailuissa, ja ei vaikuta ihan siltä, että heidän vaalikoneistonsa olisi ollut tämän kokoiseen vaalikamppailuun valmis, Elo sanoo.
Vihreiden takaiskua seurannut kristillisdemokraattien nousu takaisin gallupykköseksi huuhtoutui Saksaa koetelleisiin tulviin heinäkuussa. Tuhoalueella vieraillut Laschet tallentui naureskelemassa taustalla, kun liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier puhui vakavana tv-kameroille.
CDU/CSU:n kannatuksen pudotessa oli vuorossa varaliittokansleri Scholzin ja sosiaalidemokraattien (SPD) rakettimainen nousu.
Tuoreimpien kyselyiden mukaan SPD on nyt useita prosenttiyksikköjä CDU/CSU:ta edellä. Scholzin ero suosiossa muihin kansleriehdokkaisiin on vieläkin selvempi.
– Scholzin kannatusta selittää ehkä eniten se, ettei hän ole tehnyt kauheasti mitään, ei ainakaan virheitä, vaan tuonut esille pitkää hallituskokemustaan, Elo arvioi.
Saksalaiset arvostavat jatkuvuutta, ja Elon mukaan Scholz on viestittänyt selvästi, ettei hän näe maassa tarvetta suurille uudistuksille.
Kristillisdemokraattien suureksi harmiksi kilpailevan puolueen Scholz vaikuttaa nyt enemmän Merkelin perintöprinssiltä kuin oman puolueen Laschet.
Esiin on nostettu jopa sellainen yksityiskohta, että Scholz on ryhtynyt kuvissa muodostamaan peukaloilla ja etusormilla eräänlaisen vinoneliön, joka on ollut nykyisen liitokanslerin tavaramerkki, niin kutsuttu ”Merkel-Raute”.
Myös Merkel itse katsoi aiheelliseksi puuttua perintöriitaan ja alleviivasi lehdistötilaisuudessa ”valtavaa eroa” hänen ja Scholzin välillä. Tuo ero on Merkelin mukaan se, ettei hän koskaan hyväksyisi DDR:n valtapuolueen perillistä, vasemmistopuolue Linkeä Saksan hallitukseen.
Scholz ei ole toistaiseksi sulkenut pois yhteistyötä Linken kanssa, mutta käytännössä ajatus vaikuttaa mahdottomalta pelkästään turvallisuuspoliittisesti, onhan Linken tavoitteena muun muassa sotilasliitto Naton hajottaminen.
Elon mukaan Linken hallitusvastuu olisi yhtä epärealistista kuin äärioikeistolaisen AfD-puolueen nousu valtaan politiikan toiselta laidalta.
Sekä kristillisdemokraatit että sosiaalidemokraatit ovat kyllästyneitä nykyiseen hallitusyhteistyöhön. Jos sosiaalidemokraatit säilyttävät nykyisen gallupjohtonsa myös vaaleissa, voidaan hallitusta ryhtyä tunnustelemaan SPD:n, vihreiden ja liberaalipuolue FDP:n varaan.
Toisaalta FDP:lle mieluisampaa olisi yhteistyö kristillisdemokraattien ja vihreiden kanssa, mikä voi Elon mukaan olla todennäköinen vaihtoehto, jos puolueiden yhteenlaskettu vaalitulos vain siihen riittää.
– Saksassahan ei ole mitään velvoitetta siitä, että suurimman puolueen pitäisi olla hallituksessa, Elo muistuttaa.