Hyvästit haaveille
Emme voi enään haaveilla tulevaisuudesta emmekä hyvinvoinnista. Joudumme ottamaan vastaan Petteri Orpon (kok.) hallituksen ”ruoskaniskut”. Ajattelemme nyt ja jokainen päivä toimeentuloamme. Ruokaa saadaan enään leipäjonoista, koska tuet evät jokapäiväiseen ja monipuoliseen ruokaan riitä.
Emme voi tehdä valintoja terveys edellä. Pitkällä aikavälillä sillä on suuret vaikutukset kansanterveyteen. Se on sosiaaliturvaleikkausten kova hinta, jonka tulevaisuuden yhteiskunta joutuu maksamaan kohonneina erityissairaanhoidon kuluina.
Leikkausten vaikutukset kansanterveyteen ja ihmisten ravinnon laatuun johtavat vääjäämättä erikoissairaanhoidon hallitsemattomaan lisääntymiseen. Se käy loppupeleissä kalliiksi yhteiskunnalle.
Joudumme kantamaan Orpon hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset, ja myös seuraava sukupolvi tulee niistä kärsimään, koska köyhyys on ylisukupolvista ja periytyvää.
Orpon hallitus on keksinyt ikiliikkujan, jonka rahoituksesta ei vielä tiedetä mitään, eikä ongelmien ja köyhyyden periytyessä seuraaville sukupolville. Tällä hetkellä tulevat köyhät ovat vielä lapsia.
Olemme menettämässä hyvinvoinnin ja uskon tulevaan, mutta olemmeko siltikään Orpon hallituksen toivomia ihmisiä, siis ahkeria, vähään tyytyväisiä, työtä rakastavia, nöyriä terveitä palvelijoita ja olioita, joita voidaan ajaa ahdinkoon leikkaamalla välttämättömistä tuista?
Ehkä kaikki tuensaajat eivät ole sellaisia. Ihmiset ovat yksilöitä erilaisine tarpeineen.
Voihan meitä kutsua vielä ihmisiksi, vaikka ihmisoikeuksiamme on kohdeltu julmalla tavalla kaltoin. Perusoikeuksilla ja kansainvälisillä sopimuksilla ei ole minkäänlaista merkitystä Orpon hallituksen leikkureiden vaikutusarvioissa.
Hallituksen leikkauspäätökset loukkaavat satojentuhansien suomalaisten perusoikeuksia ja rikkovat kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Oikeusvaltioperiaatteet uhkaavat murentua Orpon hallituksen säästökiihkon vallassa.
Samankaltainen loukkaaminen tapahtuu työelämälakien heikennyksissä. Niissäkään ei huomioida ollenkaan perusoikeuksia eikä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia tai niiden vaikutusta lakimuutoksiin. Se on myös ihmisoikeutta loukkaavaa.
Nyt on tullut aika poistaa kelloista paristot, jotta aika pysähtyisi, koska jos aika pysähtyy, ihminen ei silloin vanhene. Ihmiset eivät halua eivätkä uskalla vanhentua mielipuolisten heikoimpiin kohdistuvien leikkausten vuoksi.
Pitää odottaa, että hallitukset vaihtuvat ja inhimillisyys ihmisyyttä kohtaan palautuu. Silloin voimme laittaa paristot takaisin kelloihimme ja kuunnella kellojen tikitystä turvallisin mielin. Ehkä saamme silloin myös vanheta arvokkaasti. Nyt sellainen ei ole aina mahdollista.
Alpo Jäppinen
Kotka
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/