Sirkka-Liisa Anttilasta ennätysnainen – ”On tärkeää muistaa, ketä edustaa”

Hämeen mahtinaisesta tulee joulupäivänä Suomen pitkäaikaisin naisparlamentaarikko
Henkilö

Aavistus ensilumesta peittää hämäläistä peltomaisemaa. Sirkka-Liisa Anttila, 72, kantaa pöytään pullaa, kinkkupasteijoita ja joulutorttuja. Kaikki eilen paistettuja.

– Rentoudun leipoessa. Siinä ei tarvitse ajatella mitään muuta, hän juttelee.

Anttila on saanut elämässään paljon muutakin aikaiseksi kuin leivonnaisia. Joulukuussa Anttilasta tulee Suomen pitkäaikaisin naisparlamentaarikko, kun hän ohittaa eduskuntapäivissä sosiaalidemokraattien Miina Sillanpään.

Kuluvan vaalikauden lopussa Anttila on edustanut keskustaa Arkadianmäellä 36 vuotta.

– Onhan tämä ollut valtavan hieno matka. Missään vaiheessa elämääni en ole suunnitellut, että olisin eduskunnassa tai politiikassa. Elämä vain kuljettaa tietyllä tavalla, hän myhäilee.

Olemme tulleet Forssaan selvittämään Anttilan salaisuuden. Vaalista toiseen hän on raivannut tiensä eduskuntaan. Viime vaaleissakin ääniä ropisi 5 200.

Ensin Anttila väittää vaatimattomasti, että hänellä on ollut onnea matkassa. Pienen miettimisen jälkeen syitäkin alkaa löytyä.

Anttila ylistää perhettään ja tukijoukkojaan.

– Puolet saamistani prenikoista kuuluisi puolisolleni. Risto on hoitanut perheen ja yrityksen, ja minä olen ollut avustava perheenjäsen.

Puolet saamistani prenikoista kuuluisi puolisolleni.

Sirkka-Liisa Anttila

Anttila on moninkertainen ministeri ja varapuhemies. Hän itse pitää uransa kohokohtana ensimmäistä valintaa eduskuntaan. Ilman sitä ei olisi muutakaan.

– Olohuoneen katossa oli pitkään samppanjajäljet, kun tukiryhmä innostui, Anttila kertoo ja osoittaa metsikön takana vilkkuvaa maalaistaloa.

Anttilat itse asuvat nykyisin naapurissa. Kun tytär jatkoi viisitoista vuotta sitten tilaa, vanha pariskunta rakensi talon kivenheiton päähän – niin kuin maaseudulla on usein tapana.

– Rouva ei halunnut kaupunkiin, aviomies puuttuu keskusteluun.

– Olihan siinä sitäkin, että tytär halusi avun olevan lähellä, rouva jatkaa ja kattaa ohutreunaisia posliinikuppeja pöytään.

Anttila on saavuttanut paljon, mutta ei hänkään suoraan tähtiin ampaissut.

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan vuonna 1979 nainen jäi rannalle. Vaalien jälkeen Anttila uurasti piirin puheenjohtajana ja tutustui keskustan järjestöväkeen.

Kahden tytön äidin työpäivät kuluivat Forssan terveyskeskuksen toisena talouspäällikkönä.

– Vuoden 1983 vaaleissa sainkin sitten yli 6 400 ääntä, Anttila muistelee.

Politiikassa Anttila on rikkonut lasikattoja.

Keskustapiirien puheenjohtajuudet olivat vielä 1980-luvulla miesten hyppysissä, ja Anttilaa ennen naispuheenjohtaja oli nähty vain Kainuussa.

Eikä naisilla ennen Anttilaa ollut asiaa maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaksi, saati sektorin ministeriksi.

– Jo pääsyni valiokunnan jäseneksi vaati todella sinnikkyyttä eduskuntaryhmässä, nainen kertoo.

Anttilan mukaan naisten asema politiikassa on vuosikymmenten aikana muuttunut paremmaksi.

Jotkut asiat huolettavat edelleen, kuten keskustan naiskannatus. Puolueen eduskuntaryhmässä naisia on alle kolmannes.

Keskustassa pitäisi Anttilan mielestä kiinnittää huomiota ehdokasasetteluun ja politiikan sisältöihin, mutta naiset voisivat myös vilkaista peiliin.

– Naisilta puuttuu keskinäistä lojaaliutta ja uskoa itseensä.

Naisilta puuttuu keskinäistä lojaaliutta.

Sirkka-Liisa Anttila

Politiikan sisällöt ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana rajusti, Anttila pohtii.

Kun hän aloitti eduskunnassa, Suomi eli suljetussa taloudessa. Nyt globaali maailma on monimutkainen, syy-seuraussuhteet kimurantteja. Rahan ja markkinoiden valta on kasvanut.

Anttila ei ihmettele, että tavallisen ihmisen on vaikea hahmottaa, mitkä asiat vaikuttavat mihinkin – ja mistä kukakin voi päättää.

– Siksi politiikan tärkein tehtävä on huolehtia heikkoimmista, edistää tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksia ja tasapuolista aluekehitystä, Anttila luettelee.

Työtavatkin ovat muuttuneet. Uran alussa riitti sähkökirjoituskone ja lankapuhelin. Nyt kansanedustajan pitää olla koko ajan tavoitettavissa.

– Uusi teknologia on helpottanut merkittävästi kansanedustajan työtä, Anttila hehkuttaa.

Kaikki muutos ei ole ollut mieleistä. Anttila ei ole katsonut hyvällä eduskunnan pukukoodin löystymistä. Suomen arvokkaimmassa miljöössä näkyy tennistossuja ja sinisiä farkkuja.

– Miten muut voisivat arvostaa eduskuntaa, jos poliitikot eivät sitä itsekään tee?

Anttila myös toivoo, että politiikan tärkeät avaukset tehtäisiin edelleen eduskunnassa. Kyselytunnitkaan eivät ole enää Anttilan mieleen, koska niistä on tullut vain opposition areena.

Pitkään uraan mahtuu käännekohtia.

– Ehkä suurin tekemäni valinta oli pyrkiä vuonna 1989 Euroopan neuvoston Suomen valtuuskuntaan. Siitä alkoi kansainvälinen urani, Anttila sanoo.

Halukkaita paikalle oli, ja puolueen silloinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen selvittelikin vaivihkaa Anttilan kielitaitoa.

Anttila kertoo tehneensä valinnan aavistamatta, kuinka valtava kansainvälistymisen buumi maata kohtasi. Tätä nykyä merkittävä osa kansanedustajan työstä tehdään muualla kuin Suomen eduskunnassa.

Ja sitä kielitaitoakin on. Englanti sujuu leikitellen ja ranskakin jotenkuten.

Ranskan taidosta on ollut hyötyä kansainvälisillä areenoilla.

Mepiksi Anttila päätyi vuosiksi 1996–1999. Nainen vaikutti tuolloin keskustan varapuheenjohtajana – ja lähti ehdolle ensimmäisiin varsinaisiin europarlamenttivaaleihin, koska ”pojat anelivat polviltaan”.

Paluu Suomeen oli kuitenkin selvä valinta, sillä Anttilalla oli koko ajan myös valtakirja eduskuntaan.

Parlamentissa Anttilaa jopa turhautti. Siellä kun ei aina tiennyt, mihin vihreän napin painaminen vaikutti. Vuosia Brysselissä nainen ei kuitenkaan kadu.

– Parlamentti on monimutkainen paikka. Sen tuntemisesta oli etenkin ministeriaikoina hyötyä.

Kolmea varapuhemieskauttaan Anttila muistelee lämmöllä. Pestiin kuului edustamista ja vaikuttamista. Puhemies on kuin teatteriohjaaja, joka saa kansanedustajien parhaat retoriset taidot esiin.

– Eduskuntaa pitää ohjata niin, että kohtelee kaikkia oikeudenmukaisesti, hän kiteyttää.

Eduskunnan kuppilassa ei tosin voinut välttyä palautteelta. Aina oli heitä, joiden mielestä puheenvuorot oli jaettu väärin.

Ministeriyttä pidetään usein poliitikon uran täyttymyksenä.

Anttila kantoi maa- ja metsätalousministerin salkkua sekä Matti Vanhasen että Mari Kiviniemen hallituksissa.

Anttila intoutuu muistelemaan etenkin saavutuksiaan EU:ssa. Tärkeintä oli Anttilan mukaan luoda läheiset suhteet Ranskan ja Saksan maatalousministereihin, koska yksin pienen maan ministeri ei pärjää. Yhteydet ovat säilyneet näihin päivään saakka.

Sosiaalisuudesta Anttila kertoo olleen muutenkin suurta hyötyä vuosien aikana.

– Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Pitää sietää erilaisuutta, koska vain hyvillä ihmissuhteilla asioita pystyy viemään eteenpäin.

Mutta oli ministeriaika raskastakin. Anttila halusi tehdä kotiläksynsä hyvin. Usein se tarkoitti papereiden pläräämistä yötöinä.

Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

Sirkka-Liisa Anttila

Tällä vaalikaudella Anttila istuu eduskunnan ensimmäisessä penkkirivissä sekä ulkoasianvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa.

Anttila pitää rivikansanedustajan toimea erittäin tärkeänä.

– Tässä toimitaan kansan luottamuksen varassa, hän painottaa.

Anttila tunnetaan suorasanaisena ja rohkeana kannanottajana, tällä vaalikaudella sivalluksilta ei ole välttynyt edes keskustavetoinen hallitus. Anttilan mukaan välillä pitää olla kriittinen.

– Siitähän ei tule mitään, jos me vain kiittelemme toisiamme.

Anttila kertoo suoraan mielipiteitään myös pääministeri Juha Sipilälle. Selän takana hän ei halua operoida.

– Ja palautetta hän ainakin minun tietääkseni myös arvostaa.

Anttiloiden koti on sekoitus boheemia ja maalaista. Keittiössä on perinteinen, muoviliinalla peitelty pirtinpöytä. Lehtikasan päältä pilkottavat Maaseudun tulevaisuus ja Forssan lehti. Pöydällä lojuvat kahvimotit.

Olohuonetta hallitsevat rokokookalusteet, valkoiset liinat ja vihreät huonekasvit. Seinät on verhoiltu taiteella.

Ristiriita on melkoinen, mutta sellainen on Anttila itsekin. Suuren maailman kulkija, joka on säilyttänyt tavallisuutensa. Ehkä siinä piilee menestymisen salaisuus? Että ei ole antanut nousta hattuun?

– Poliitikon on tärkeää muistaa, ketä edustaa. Siihen ei saa koskaan syyllistyä, että asettuu muiden yläpuolelle, Anttila alleviivaa.

Siihen ei saa koskaan syyllistyä, että asettuu muiden yläpuolelle.

Sirkka-Liisa Anttila

Politiikka on antanut Anttilalle paljon. Uraansa nainen on myös dokumentoinut, kaikki puheetkin on tallessa. Kun hän viime kesänä siivosi yläkerran arkistojaan, urakka tuntui loputtomalta.

Onko luopumisen prosessi jo käynnissä?

Anttila vakuuttaa olevan voimissaan. Kuntoaan hän pitää yllä muun muassa pyöräilemällä, viime kesänäkin meni 1 200 kilometriä rikki.

– Luoja on suonut minulle erinomaisen hyvän terveyden ja paljon energiaa.

Ensi eduskuntavaalien osalta Anttila tyytyy toteamaan, ettei ehdokkuus ole mahdoton ajatus.

– Mies ainakin tykkäisi. Saisipahan olla kotona rauhassa.

Juttu on alun perin julkaistu Suomenmaan aikakauslehdessä 25.11.2016. Suomenmaan voit tilata täältä .

Sirkka-Liisa Anttila

  • 20.12.1943 syntyi Marttilassa
  • 1967 valmistui hallintonotaariksi Tampereen yliopistosta
  • 1977 valittiin Forssaan kaupunginvaltuustoon
  • 1983 singahti eduskuntaan
  • 1994–2000 vaikutti keskustan varapuheenjohtajana
  • 1994–2003 luotsasi keskustanaisia puheenjohtajana
  • 1996–1999 istui Euroopan parlamentissa
  • 1995–1996, 1999–2003, 2006–2007 toimi eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä
  • 2007–2011 kantoi maa- ja metsätalousministerin salkkua
  • 25.12.2016 Suomen pitkäaikaisin naisparlamentaarikko