Selvitys: Puu saataisiin paremmin liikkeelle, jos metsäasioiden hoitaminen tehtäisiin helpommaksi

Suomen puukaupan vilkastuttaminen vaatii erilaisia keinoja, koska metsänomistajatkin ovat hyvin monenlaisia, toteaa Pellervon taloustutkimuksen (PTT) selvitys.

Selvityksen mukaan metsäasioiden hoitaminen – miten saadaan palveluita, teetetään metsänhoitotöitä tai haetaan tukia – pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi. Tämä vaatii neuvonnan ja tietojärjestelmien kehittämistä.

Lisäksi PTT parantaisi metsävaratietojen ja omistajien yhteystietojen saatavuutta, jotta neuvontaa ja räätälöityä palvelutarjontaa voidaan kohdistaa oikein.

­– Metsävaratiedon saatavuus mahdollistaisi markkinaehtoisten palvelujen kohdentamisen nykyistä tehokkaammin, tutkimus esittää.

­PTT uskoo tulevaisuudessa myös digitalisaation keinot ja metsänhoitotoimenpiteiden visualisointi päätöksentekovaiheessa tarjoavat mahdollisuuksia metsänomistajille.

Tutkimuksen mukaan monilla metsänomistajilla yleinen rajoite metsänhoidon suhteen on metsäasioihin käytettävissä oleva aika.

– Metsä on harvalle pääelinkeino, joten siihen liittyviä töitä tehdään kaiken muun ohessa. Siksi palveluiden vaivattomuus, helppo saatavuus ja asiakaskohtainen joustavuus ovat tärkeitä asioita, PTT:n metsäekonomisti Emmi Haltia sanoo.

Metsää omistavien yksityishenkilöiden määrä ja osuus metsäpinta-alasta ovat Suomessa maailman suurimpia. Valtaosa teollisuuden käyttämästä puusta korjataan näistä metsistä.

Tutkimuksessa yksityiset metsänomistajat – eli perheomistajat, kuolinpesät ja verotusyhtymät – on jaettu kahteen ryhmään: hiljaisiin ja aktiivisiin.

Tutkimuksen mukaan kokonaisuutena eniten hyödyntämättömiä hakkuumahdollisuuksia on jo nykyään aktiivisilla metsänomistajilla.

– Kysyntä ratkaisee, mikä osuus näistä hakkuumahdollisuuksista tulee markkinoille, kommentoi MTK:n tutkimuspäällikkö Erno Järvinen.

Suomen yksityisistä metsätalousmaista noin kymmenen prosenttia kuuluu hiljaisille metsänomistajille.

Hiljaiset omistajat korostavat luonto- ja ympäristötavoitteita ja välttävät usein avohakkuita. Moni on myös epätietoinen metsänhoidollisista tavoitteistaan.

Hiljaisiksi luokiteltiin metsänomistajat, jotka eivät ole tehneet ilmoitusta hakkuista tai hakeneet tukea kymmeneen vuoteen.

Metsäammattilaisille tehty kyselytutkimus osoittaa, että heidän toimintatapojaan voitaisiin kehittää ottamaan entistä paremmin huomioon hiljaisten omistajien palvelutarpeet muun muassa luontotavoitteisiin liittyen.

Kuolinpesistä noin kolmasosa kuuluu hiljaisiin omistajiin. Metsään liittyvä päätöksenteko koetaan hiljaisissa kuolinpesissä usein hankalaksi, eikä päätöksenteon periaatteista ole usein sovittu.

Kuolinpesien henkilökohtaisen neuvonnan esteenä on tiedonpuute osakkaista ja heidän yhteystiedoistaan.

Tutkimus ehdottaa muun muassa, että nykyään kuolinpesille vapaaehtoinen selvennyslainhuuto voisi tulla pakolliseksi.

– Tällöin tulisi tietoon, ketkä ovat pesän osakkaita, ja neuvonnan sekä palveluiden tarjoaminen heille helpottuisi, tutkimus perustelee.