Rokotekuilu vauraiden ja köyhien maiden välillä on yhä ammottava – syyttävä sormi osoittaa niin rokotevalmistajien kuin annoksia hamstraavien teollisuusmaiden suuntaan

Noin vuosi sen jälkeen, kun ensimmäisiä koronarokotuksia alettiin antaa, on maailman väestöstä noin 58,1 prosenttia saanut vähintään yhden rokoteannoksen. Rokotusasteessa on kuitenkin ammottava kuilu eri maiden välillä: matalan tulotason maissa vähintään yhden annoksen on saanut vain 8,4 prosenttia ihmisistä.

Samaan aikaan kun rikkaissa maissa annetaan kovalla tahdilla kolmansia rokotuksia, monessa köyhässä maassa edes terveydenhuollon työntekijät eivät ole saaneet vielä ensimmäistä annostaan.

Afrikan maista esimerkiksi Etiopiassa 7,9, Nigeriassa 4,6 ja Kongon demokraattisessa tasavallassa vain 0,25 prosenttia väestöstä on saanut vähintään yhden rokoteannoksen.

Tärkein syy on se, ettei rokotteita yksinkertaisesti ole riittävästi. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty kritisoi tällä viikolla vauraita valtioita ja lääkeyhtiöitä, joiden se katsoo epäonnistuneen karvaasti rokotteiden tasa-arvoisessa jaossa.

Köyhät maat saavat rokotteita kansainvälisen Covax-apuohjelman kautta, jolla on toimitettu jo noin 900 miljoonaa annosta.

–  Mutta se on ollut hidasta, paljon hitaampaa kuin toivottiin. Vaikka maat olivat luvanneet lahjoituksia, niitä ei ollut tullut samaan malliin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Hanna Nohynek sanoo.

–  Tietysti voi kysyä, että jos lahjoituksia olisi tullut sitä vauhtia, olisivatko firmat pystyneet toimittamaan sitä tahtia rokotteita.

Perusongelma on siis se, että rokotteista on edelleen pulaa. Nohynekin mukaan rokotepulan pitäisi alkaa väistyä vuoden 2022 puoliväliin mennessä, mutta vielä se vaikuttaa.

Silloinkin kun rokotteita saadaan, pullonkaulaksi muodostuu usein kylmäketjulogistiikka. Rna-rokotteet vaativat säilytyksen hyvin alhaisissa lämpötiloissa.

Afrikan maiden alhaista rokotusastetta selittää Nohynekin mukaan osaltaan myös motivaation puute. Covid-19 ei uhkaa Afrikan maiden nuorempaa väestöä samalla tavoin kuin Euroopassa, ja Afrikassa on myös muita, vaarallisempia tauteja.

Globaalin terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo Tampereen yliopistosta näkee myös ongelmana rokotteiden saatavuuden.

–  Iso osa on liittynyt siihen, että tuotantoa ei ole laajennettu tarpeeksi paljon, Koivusalo sanoo.

–  Teollisuus ei ole halunnut jakaa tietotaitoa ja mahdollisuutta tuottaa rokotteita laajemmin.

Rokoteteollisuuden puolta on pitänyt myös esimerkiksi EU, joka on vastustanut pandemian aikaista poikkeusta teollisuuden yksinoikeuksiin rokotteiden osalta.

Rokoteteollisuus on toisinaan vedonnut tuotannon hitaudessa raaka-ainepulaan.

–  Silti samanaikaisesti on ilmeisesti vastaavista raaka-aineista pystytty tuottamaan rokotteita eläimille, Koivusalo tuumii.

Rokotepulaa ei ainakaan ole helpottanut se, että herkästi tarttuvan omikronmuunnoksen myötä rikkaat maat ovat kiirehtineet kolmansia rokotuksiaan. Tämä on saanut kritiikkiä maailman terveysjärjestöltä WHO:lta.

Kolmannet annokset ovat kaksipiippuinen juttu. Kahden rokotuksen teho omikrontartuntaa vastaan on merkittävästi alentunut, mutta toisaalta perusterveillä ihmisillä suoja vakavaa tautia vastaan näyttäisi säilyvän hyvin.

–  Jos haluamme tosiaan näitä tartuntoja ja lieviä tauteja estää, mikä Suomessakin on tällä hetkellä strategia, silloin kolmansia annoksia tietysti tarvitaan. Mutta sehän on WHO:n periaatteiden ja lausumien vastaista, Nohynek muistuttaa.