Presidentin puhe teki historiaa – lapualaiset halusivat vaihtaa hallituksen
Tasan 90 vuotta sitten, 27. helmikuuta 1932 alkoi Mäntsälän kapinana tunnettu tapahtumasarja.
Oikeistolaisia ja nationalistisia radikaaleja taakseen kerännyt Lapuan liike koki 1930-luvun alussa olevansa voimainsa tunnossa.
Liike oli laajan kommunisminvastaisuuden takia aluksi suosittu, mutta suosio heikkeni lapualaisten harjoittaman terrorin takia. Muilutuksissa vasemmistolaisia tai heidän myötäilijöinään pidettyjä suomalaisia kuljetettiin väkivalloin itärajalle. Osan muilutetuista Lapuan liikkeen aktivistit surmasivat.
Alkuvuodesta 1932 liike sai tarpeekseen Suomen hallituksesta, jota se syytti kommunistien mielistelystä, sillä hallitus ei lapualaisten mielestä ollut tehnyt tarpeeksi kommunismin hävittämisen eteen.
Maalaisliiton Juho Sunilan johtama hallitus piti siis kaataa, Lapuan liikkeessä päätettiin.
Hallitus, jossa olivat maalaisliiton lisäksi kokoomus, edistyspuolue ja RKP oli muodostettu jo maaliskuussa 1931. Lapuan liikkeen edustajat jopa kävivät tasavallan presidentti P. E. Svinhufvudin luona vaatimassa hallituksen vaihtamista, sillä he kokivat, että Svinhufvud oli yksi heistä. Presidentti kuitenkin näytti lapualaisille kaapin paikan.
Svinhufvud kertoi neuvottelevansa hallituksen kokoonpanosta ainoastaan eduskuntaryhmien kanssa.
Kapina sai alkunsa niin sanotussa Ohkolan metakassa. Ohkolan työväentalolla Mäntsälässä oli 27. helmikuuta 1932 menossa SDP:n kansanedustaja Mikko Erichin puhetilaisuus, jonka Lapuan liikkeen kannattajat päättivät keskeyttää.
Mäntsälän lapualaismieliset piirittivät työväentalon satojen miesten voimin. Yli 700 laukausta ammuttiin varoituksena maahan ja ilmaan, osa työväentaloa kohtikin, mutta kukaan ei loukkaantunut. Rähinäjoukon johtaja luutnantti Esra Terä käveli lopulta työväentaloon, ja tiettävästi kysyi Erichiltä seuraavilla sanoilla:
– Kuinka sinä, joka olet vapaussodan sankareiden patsaspuhuja ja -paljastaja, käyttäydyt näin? Lupaatko, ettet enää tämän jälkeen Mäntsälään tule?
– Lupaan, Erich joutui vastaamaan.
Mäntsälässä vasemmiston ja oikeiston välit olivat erityisen kireät, johtuen toisaalta punaisten erityisestä julmuudesta ja näiden suorittamista teloituksista sisällissodan aikana, toisaalta valkoisten terrorista, joka oli samanlaista kuin muun maan valkoinen terrori.
Erichiä haukuttiin myös ”juutalaistohtoriksi”, eli Saksassa nousussa ollut kansallissosialismi saattoi vaikuttaa innoittajana joidenkin kapinallisten ajatteluun.
Kapinallisjoukko innostui jäämään paikoilleen, ja valmiuteen jatkaa toimiaan hallituksen kaatamiseen asti.
Ympäri Suomen Mäntsälän kapinallisten tueksi liittyi koko joukko lapualaismielisiä. He pitivät käytännössä vain valmiutta yllä, lähtemättä itse pääkallopaikalle.
Enimmillään kapinaviikolla Mäntsälässä oli koolla ehkä 600 miestä. Merkittävä hillitsevä ratkaisu oli, että lailliselle hallitukselle lojaalina Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin päällikkö Matti Laurila kielsi Seinäjoelle kokoontuneita miehiä liittymästä Mäntsälän kapinajoukkoon.
Ympäri Suomen liikehdintään osallistui yli 6000 miestä. Vaatimuksena oli kaiken marxilaisuuden hävittäminen.
Ratkaisun tarjosi radio.
Yleisradio antoi tukensa laillisen hallituksen ja viranomaisten toimille saada kapina hiipumaan. Hallitus sekä viranomaiset käyttivätkin radion voimaa aktiivisesti.
Ratkaiseva oli tasavallan presidentin radiopuhe.
P. E. Svinhufvud piti 2. maaliskuuta illasta radiopuheen, jossa presidentti suojeluskuntavalaan vedoten käski miehiä laskemaan aseensa ja lähtemään kotiin.
Ukko-Pekkana tunnettua presidenttiä alettiin lapualaispiireissä haukkua tämän jälkeen Akka-Pekaksi. Oli miten oli, puhe toimi.
Noin 200 000 suomalaista kuunteli puhetta. Sen seurauksena kapinajoukot alkoivat hajaantua.
Svinhufvudin puhe ei ole säilynyt äänitteenä, sillä tuolloin ei ollut tallennusjärjestelmiä, mutta Yleisradion sivuilla on kuunneltavissa puheesta tehty toisinto.
Puinti jatkui oikeusteitse. Kaikkiaan 54 suomalaista sai kapinasta tuomion, joskin tuomiot olivat lieviä. Esimerkiksi kapinaa johtaneet kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius ja Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola saivat lopulta ehdonalaiset tuomiot.
Kapina vaati yhden kuolonuhrin, joka tosin lähti oman kätensä kautta. Suojeluskuntajohtaja Kustaa Latvala ampui itsensä pettyneenä Seinäjoelle kokoontuneeseen joukkoon, joka totteli presidenttiä eikä hänen käskyään. Protesti-itsemurha kohdistui myös hallinnon väitettyyn kommunistimyönteisyyteen.
Lapuan liike lakkautettiin kapinan seurauksena yhteiskuntarauhalle vaarallisena. Liikkeen toiminnan jatkajaksi perustettiin Isänmaallinen kansanliike-puolue. Puolue lakkautettiin Moskovan välirauhan ehtojen perusteella vuonna 1944, ja se ehti tätä ennen käydä kolmet eduskuntavaalit. Parhaimmillaan sillä oli 14 kansanedustajaa. Ministerin puolue sai vain jatkosodan ajan kaikkien puolueiden hallitukseen.