Petteri Taalas pelastaa ilmastoa keskitietä körötellen – ilmatieteen ammattireiska patistaa fossiilitaloudesta luopumiseen ilman itseruoskintaa
Koronakriisi on vain hyttysen ininää verrattuna ilmastonmuutoksen aiheuttamiin taloudellisiin ja inhimillisiin tappioihin, ellei sitä saada kuriin.
Näin luonnehtii Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri Petteri Taalas tuoreessa kirjassaan Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin (Tammi).
Taalas on alansa kova asiantuntija, mutta tunnettu synkimpiä tuomiopäivän profeettoja maltillisemmista ”tolkun ihmisen” kannanotoistaan. Taalaksen suomalaista metsätaloutta ja ruuantuotantoa ymmärtävät puheenvuorot ovat olleet sulosointuja erityisesti keskustalle, joka on adoptoinut Taalaksen jonkinlaiseksi omaksi ilmastogurukseen.
Taalas perustelee linjaansa kirjassaan sillä, että ilmastonmuutoksen torjunnan esittäminen asketismia ja itseruoskintaa vaativana katumusharjoituksena ruokkii populisteja.
Hän muistuttaa, että esimerkiksi kirkosta eroaminen on kiihtynyt äärilaidan sanomaa julistaneiden henkilöiden esiintymisten jälkeen, vaikka näillä henkilöillä ei välttämättä ole ollut mitään virallista asemaa kirkossa.
– Aivan kuten kirkko, myös ilmastonmuutoksen torjunta tarvitsee asiallisia ja maltillisia viestijöitä, jotta sen imago säilyy myönteisenä, Taalas näkee.
Taalaksenkaan piirtämä tilannekuva ei sinänsä anna aihetta yltiöoptimismiin. llmasto on hänen mukaansa jo muuttunut, eikä paluuta esiteollisen ajan ilmastoauvoon enää ole.
Suomenkin kattava arktinen alue tulee Taalaksen mukaan joka tapauksessa lämpenemään vähintään kolmesta viiteen astetta. Talvella lukemat tulevat olemaan vielä suurempia.
Meriveden pinnan nousu tapahtuu hitaasti ja jatkuu vääjäämättä 2100-luvulle, vaikka Pariisin sopimuksen rajoissa pysyttäisiinkin.
Uhattuina ovat alavat maat, lukuisat suurkaupungit, rannikoiden maatalous ja makean veden varat. Maailman sadejakauman muuttuminen on merkittävä uhka, samoin trooppisten myrskyjen tuhovoiman kasvu.
Taalaksen mukaan fossiilienergian radikaali vähentäminen on ainoa näköpiirissä oleva keino ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta siedettävälle tasolle.
– Maailman energiankulutuksen pitäisi olla lähes täysin tuuleen, aurinkoon, veteen ja ydinvoimaan perustuvaa. Valtaosa tunnetuista fossiilivaroista pitäisi jättää käyttämättä, Taalas opastaa.
Taalas suosittaa myös teräksen ja betonin korvaamista rakentamisessa puumateriaalilla ja kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Lihantuotantoon tarvittavan rehun viljelyyn käytetystä peltoalasta osa voitaisiin käyttää suoraan ihmisravinnoksi kelpaavien kasvien viljelyyn ja osa vaikkapa biopolttoaineiden tuotantoon.
Taalaksen kompaktin ja kansantajuisen teoksen ongelma on näkökulman tietty kapeus.
Ilmatieteilijän lähestymistapa pystyy avaamaan jättimäistä ja mitä moniulotteisinta ongelmaa vain rajallisesti. Verrokiksi käy vaikkapa koronakriisi, jonka käsittelyssä pelkän tilastotieteilijän tai virologin näkökulma ei oikein riitä.
Taalas myöntää itsekin, ettei ole koko ilmastotieteen kentän huippuasiantuntija. Silti esimerkiksi samaan aikaan ilmastonmuutoksen kanssa vaikuttavan ja siihen monin tavoin kytkeytyvän luonnon monimuotoisuuden kadon sivuuttaminen lähes täysin jättää kokonaisuuden torsoksi.
Ilmastonsuojelun tähänastisiin melko vaatimattomiin kansainvälisiin saavutuksiin nähden Taalaksen luottamus konferenssien, poliitikkojen ja yritysten kykyyn ja tahtoon tehdä tarvittavia päätöksiä tuntuu myös yllättävän lujalta.
Sen sijaan Taalas tuntuu suhtautuvan hieman nuivasti ilmastoliikkeelle kaivatut kasvot antaneeseen nuoreen ruotsalaiseen Greta Thunbergiin – tai ainakin hänen tempauksiinsa, vaikka pitääkin nuorten ilmastoliikkeen viestiä sinänsä selvänä ja hyödyllisenä.
Fossiilitaloudesta irtautuminen joidenkin vuosikymmenten aikajänteelläkin on niin dramaattinen ja mullistava muutos, että vastarintaa riittää vastakin. Riittääkö ”taalaslainen” keskitien linja ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen pariin asteeseen, on hyvä kysymys.
– Aika tulee näyttämään, olinko oikeassa vai ilmastonmuutoksen torjunnan jarrumies, Taalas pohtii kirjassaan itsekin.
Petteri Taalas: Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin. Tammi (181 s.)