Perheenisä teki yhden laskelman kyläkouluista – Se siivitti Markku Siposen vauhdilla kansanedustajaksi
Voiko kepulaisempaa maisemaa keksiä? Haastattelupäivänä maitopitäjä Kiuruveden Kalliokylässä omenapuut kukkivat täydessä terässä, linnut sirkuttavat kilpaa, niityt kumpuilevat kauas metsänrajaan ja hiehot maiskuttelevat ruohoa.
Tuore kansanedustaja Markku Siponen, 43, siristelee auringossa ja puhuu juoksemisesta.
Nuoruusvuosinaan kansallisella tasolla hiihtosuunnistuksessa kilpaillut Siponen on innokas kestävyysurheilija. Puolimaratonin hän on pinkonut parhaimmillaan tuntiin ja yhteentoista minuuttiin. Maratoniin on mennyt aikaa 2 tuntia ja 37 minuuttia.
Ei mitään sunnuntailenkkeilijän vetoja.
– Viime vuosina en ole enää kovin tavoitteellisesti juossut. Alkoi tulla vähän kaikenlaisia vaivoja, hän sanoo.
Urheilua Siponen ei kuitenkaan ole jättänyt. Hän treenaa säännöllisesti. Tänä kesänä hän on kiertänyt suunnistuskisoja.
Siposen elämää voisi luonnehtia eräänlaiseksi kepulaiseksi unelmaksi.
Hänellä on vaimonsa kanssa viisi lasta. Vanhin on 12-vuotias, nuorin puolitoista.
Perhe asuu Siposen lapsuuskodissa peltojen keskellä. Samassa talossa elää myös Siposen isoäiti. Vanhemmat ovat rakentaneet oman kotinsa aivan kivenheiton päähän.
Pihassa on vanha lypsynavetta. Lehmiä siellä ei enää vuoden 2013 jälkeen ole ollut. Siponen on nykyisin osakkaana kolmen tilan muodostamassa yhteisnavetassa.
Kaiken sen päälle Siponen on kansanedustaja, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja aluehallituksen jäsen. Ennen kansanedustajuutta hän työskenteli liikunnanopettajana.
Niiden lisäksi tulevat treenaamiset ja liikunnallisten lasten harrastustoiminnat.
Miten yksi mies ehtii niin moneen?
– Minun vahvuuteni on hyvä organisointikyky. Pystyn omaksumaan asioita nopeasti ja järjestelemään asioita niin, että kaikelle on aikansa, hän vastaa.
Siponen kuitenkin myöntää, että vanhemmista ja isovanhemmista on ollut iso apu. Keskustan korostama ylisukupolvisuus on totta joka päivä. Suurimmalla osalla suomalaisista sellaista etua ei ole, sen Siponen sanoo tietävänsä hyvin.
– Suurin uhraus oma poliittinen urani on vaimolleni, joka pyörittää arkea paljon yksin. Yhdessä olemme tehneet päätöksen, että tähän lähdetään, mutta totta kai tilanne vaatii minulta paljon vaimon ja perheen huomiointia. Haluan olla läsnä niin paljon kuin mahdollista.
Vielä muutama vuosi sitten Siponen ei ollut millään tavalla mukana politiikassa.
Kaikki muuttui hieman yllättäen, osin sattumustenkin kautta. Kaksi ja puoli vuotta sitten Kiuruvedellä suunniteltiin kaikkien kyläkoulujen lakkauttamista.
Syy oli kaupungin alijäämä. Konsulttitoimisto oli laskenut, että koulujen ovia sulkemalla kertyisi säästöjä miljoona euroa vuodessa.
Siponen ei ollut aluksi asiassa kovin aktiivinen, mutta päätti kuitenkin hieman tutkailla lukemia, joita konsulttitoimisto oli esittänyt. Olivathan hänen lapsensakin lakkautusuhan alla olevassa kyläkoulussa. Samassa opinahjossa Siponen oli aikoinaan itsekin aloittanut opintiensä.
Laskelmia tutkaillessa Siposelle selvisi, että miljoonan euron sijaan koulujen kiinni laittamisesta kertyisi vain 150–200 000 euron säästöt. Hän toi oman varjobudjettinsa julki.
Moni koulujen lakkauttamisia vastustanut kiuruvetinen otti tiedon ilolla vastaan. Lopulta kaupunginvaltuusto päätti, että kyläkoulut saavat jatkaa.
Pian Siposta alettiin houkutella ehdokkaaksi kuntavaaleihin. Laskelmista alkanut noste siivitti hänet koko Kiuruveden ylivoimaiseksi ääniharavaksi. Politiikan keltanokka valittiin suoraan kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.
– Olihan se aika kova paikka täysin ilman kokemusta. Paljon piti opiskella asioita. Mutta samalla olen voinut toimia vapaasti ilman mitään vanhoja painolasteja, hän summaa nyt.
Tuore menestyjä haluttiin tietenkin ehdolle myös aluevaaleihin. Siponen keräsi koko Pohjois-Savon kolmanneksi eniten ääniä. Keskustalaisten listalla hän oli ykkönen. Se toi paikan aluehallituksesta.
Ehdokkuuttaan eduskuntavaaleissa Siponen sanoo pohtineensa pitkään.
Kyselyjä tuli paljon ja itseäkin houkutti. Kunta- ja aluevaalien menestykset osoittivat, että maaliin saakka riittävää nostetta saattaisi olla. Paikkakuntalainen kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen (kesk.) oli ilmoittanut, ettei hae jatkokautta.
Mutta Siposta ei innostanut ajatus pitkistä poissaoloista perheensä arjesta. Elämä oli muutoinkin sellaisenaan hyvää. Työt liikunnanopettajana ja maanviljelijänä olivat tarpeeksi mielekkäitä.
– Joka toinen päivä olin lähdössä ehdolle, joka toinen päivä en. Erityisen paljon mietitytti, onko kansanedustajuus lasten kannalta järkevää.
Lopulta Siponen kuitenkin päätti sanoa ehdokkuudelleen kyllä. Hän koki vastuuta puolueensa vuoksi. Ehdokasasettelu Pohjois-Savossa oli haastavaa.
– Olen ollut vähän huolissani keskustasta ja sen kannatuksesta. Koin, että minun on nyt tehtävä jotain puolueeni eteen. Haluan edistää niitä asioita, joita keskusta pitää tärkeinä.
Keskusta on ollut Siposelle alusta alkaen selvä valinta. Hän kokee, että keskusta on puolueista ainoa, joka puolustaa aidosti koko Suomea ja lähipalveluita.
– Se on meidän tehtävä. Nyt vain on liian vähän niitä ihmisiä, jotka uskovat, että keskusta todella puolustaa heitä.
Vaalitappion kokenut keskusta kaipaa Siposen mukaan nyt aatteellista keskustelua siitä, miksi koko puolue on olemassa. Hän kuitenkin korostaa, että puolueella on pohjana hyvät arvot, kuten kestävä luontosuhde, sivistys ja ylisukupolvisuus. Niitä pitäisi vain kirkastaa.
– Meillä pitää olla oma visio ja viesti, jotka pitäisi saada menemään ihmisille läpi. Nyt on vähän liikaa peesattu muita.
Pettymys keskustaan kiteytyi eduskuntavaaleissa monella tapaa juuri maaseudulla.
Aluekartoilla perussuomalaiset jyräsi ohi lähes joka puolella Suomea.
Siponen sanoo kuulleensa paljon puheita siitä, että keskusta on unohtanut juurensa ja hoitanut viljelijöiden asioita huonosti.
Paremminkin olisi voinut mennä, Siponen myöntää, mutta silti hän on sitä mieltä, ettei mikään toinen puolue olisi kyennyt yhtään enempään.
– En usko, että maaseudulla asiat olisivat yhtään paremmin, jos emme olisi olleet hallituksessa.
Siponen muistuttaa, että viime kaudella saatiin läpi monia tukipaketteja maataloudelle. Metsäpolitiikassa keskusta vastusti voimakkaasti päätösvallan siirtymistä Brysseliin. Politiikka on kuitenkin aina kompromisseja. Kaikkea ei voi saada.
Hieman yllättäen Siponen sanoo, ettei kannatusalhossa rämpivän keskustan tulevaisuutta voi laskea maaseudun ja maatalouden varaan. Se ei riitä nostamaan puoluetta takaisin suureksi.
– Meidän pitäisi olla ennen kaikkea uskottava yleispuolue. Siihen tarvitaan laajempaa näkökulmaa. Satsaisin siihen, miten tavoitamme ihmiset seutukaupungeissa ja sitten isommissa kaupungeissa.
Pitäisikö maaseudun puolustaminen jättää siis vähemmälle?
– Ei. Uskon, että keskusta on aina se puolue, joka puolustaa maanviljelijöitä ja maaseutua. Se ei vain voi olla ainoa suunta.
Iltapäivän aurinko lämmittää avaraa pihaa. Siponen käy vaihtamassa työvaatteet päälle, sillä edessä on iltavuoro yhteisnavetassa.
Pihaniityllä hiehot yrittävän nuolla kuvattavaksi asettunut Siposta karheilla kielillään.
Maatalous on Siposelle itselleen yksi kärkiteemoista, jonka puolesta hän aikoo tehdä töitä Arkadianmäellä.
Paljon korjattavaa olisi lainsäädännössä, kannattavuudessa ja ruokaketjun oikeudenmukaistamisessa.
– Uusi hallitus tulee varmasti näkemään, ettei se maatalouden hoitaminen niin helppoa ole, kuten viime kaudella väittivät.
Viiden lapsen isä profiloisi keskustaa mielellään myös perhepuolueeksi. Hänen mukaansa monet yhteiskunnalliset haasteet kuten nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat juontavat juurensa koteihin ja perheisiin.
– Minulla on vahva kokemus lapsiperhearjesta, että mitä se on. Tunnen myös työni ja harrastustoiminnan kautta paljon lasten ja nuorten asioita. Uskon, että minulla on sen myötä paljon annettavaa myös eduskunnassa.
Yksi lempiaiheista liikunnanopettajalle on lasten ja nuorten liikkumattomuus. Siinä Siponen uskoo erityisesti myönteisten liikuntakokemusten voimaan. Hän kehuu myös keskustan aloitteesta syntynyttä harrastamisen Suomen mallia, joka vaatii jatkokehittämistä.
Siponen haluaa korostaa myös lähipalveluita, puhuttiinpa sitten koulutuksesta tai sotesta. Keskittämisen vimma on hänen mukaansa muissa puolueissa kova.
Entä voisiko Siposella itsellään olla tavoitteita keskustassa etenemisen suhteen?
– Mahdollisesti tulevaisuudessa, mutta nyt ei ole sen aika. Haluan ottaa uuden tehtävän haltuun, en haihattele liikoja. Mutta tavoitteellisena ihmisenä ajattelen, että myöhemmin voi olla sen aika, jos kannatusta löytyy.
Henkilöhaastattelu on julkaistu alunperin heinäkuun 2023 Suomenmaassa.