Sodan ensimmäinen venäläislaiva upposi Suomen vesillä – kuolonuhrien määrä verrattavissa Estoniaan
Ensimmäistä maailmansotaa käytiin 110 vuotta sitten lokakuussa 1914 jo täydellä höyryllä. Täyttä höyryä puksuttivat myös laivastomahtien höyrylaivat.
Itämeri oli koko maailmansodan ajan sivunäyttämö, jonka alueella ei käyty suuria taisteluja. Aktiivista toimintaa ja joitakin taisteluita merellä silti nähtiin, ja kuolonuhrejakin Itämeren koettelemukset vaativat.
Miinoitustenkin takia taistelutoimiin oli vaikea ryhtyä. Miinat myös korjasivat satoaan epäonnisten alusten iskeytyessä niihin.
Panssarilaiva Pallada oli Venäjän Bajan-luokan alus. Bajan-luokan laivat olivat raskaita panssariristeilijöitä, joita keisarillinen laivasto käytti vuodesta 1902 vuoteen 1918.
Pallada oli luokkansa myöhempi tuotos ja rakennettu Pietarissa Amiraliteetin uudella telakalla. Ensimmäiset Bajan-alukset oli rakennettu Ranskassa, ja ne olivat ehtineet jo Venäjän–Japanin sotaan 1904–1905.
Pallada laskettiin vesille marraskuussa 1906 ja palveluskäyttöön se saatiin 1911.
Raskaasti aseistetun Palladan pituus oli 137 metriä, leveys 17,5 metriä ja syväys 6,7 metriä. Uppouma oli 7870 tonnia, ja 16 500 hevosvoiman koneet puskivat alusta eteenpäin parhaimmillaan 21 solmun nopeudella. Hiiltä moottorien käynnissäpito vaati sata tonnia päivässä.
Miehistöön kuului 20 upseeria ja 560 merimiestä. Venäläisten joukossa oli muutamia balttilaisia ja suomalainen lääkäri.

Saksalainen sukellusvene SM U-26 partioi Itämerellä lokakuussa 1914. Päivälleen 110 vuotta sitten eli 11. lokakuuta Egewolf von Berckheimin komentaman sukellusveneen periskooppi havaitsi Palladan Hangon edustan merialueella.
Kapteeniluutnantti von Berckheim piti etäisyyttä ja nosti periskooppia vain harvakseltaan. Hän odotti, että edullinen hyökkäysasento avautuisi SM U-26:n ja Palladan keskinäisiin kulmiin, jotta yllätysisku onnistuisi.
Pallada ei myöskään ollut yksin. Sen suojana oli pienempiä hävittäjiä.
Palladaa johti kapteeni (kommodori) Sergei Magnus. Hänellä oli sotilaskokemusta yli 20 vuoden ajalta ja taistelukokemusta sodasta Japania vastaan sekä ensimmäisen maailmansodan ensimmäisistä meritaisteluista.
Palladalla palveli muutenkin laivaston kermaa. Matruuseiltakin vaadittiin teknistä osaamista. Jo lukutaito oli välttämätön teknisten laitteiden opiskelua varten.
Tähystäjätkin osasivat työnsä, mutta Saksan von Berckheim osasi omansa vielä paremmin.

Saksa oli panostanut erityisesti sukellusveneidensä kehittämiseen. Pinnalla kulkevan laivaston suhteen maa ei voisi kilpailla Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, mutta salassa pinnan alla kulkeva varjolaivasto voisi tehdä tuhojaan.
Suuriakin laivoja piti pystyä upottamaan, joten sukellusveneistä tehtiin sen verran suuria, että ne voisivat kuljettaa asianmukaisia torpedoita.
Kapteeniluutnantti seurasi periskoopista ja määräsi oikean hetken tullen torpedon laukaisun.
Hän näki, kuinka nelipiippuisen laivan kolmannen ja neljännen savupiipun välissä räjähti. Piiput kaatuivat, ja räjähdyksen paineaalto tuntui myös sukellusveneessä valtavana iskuna. Tämän enempää von Berckheim ei havainnoinut ennen kuin määräsi sukelluksen ja täyden poistumisvauhdin.
Pikainen poistuminen oli tarpeen, sillä hävittäjät avasivat tulen.

Tämä kaikki tapahtui Hangon edustalla eli Suomen vesialueella. Pallada upposi parissa minuutissa, eikä kenenkään tiedetä pelastuneen. Varmaa tietoa uhrien lukumäärästä ei ole, mutta luku on noin kuuden sadan paikkeilla. Muutama onnekas Palladalla palvellut matruusi oli jäänyt maihin eri syistä.
Koska vuonna 1994 uponnut matkustajalautta Estonia vei 852 uhriaan kansainvälisellä merialueella, on Palladan uppoaminen suurin Suomen merialueella sattunut laivaturma. Jatkosodasta muistettu panssarilaiva Ilmarisen uppoaminen Utön edustalla vei 271 merimiestä.
Sergei Magnuksen lisäksi meren pohjaan vajosi merimiesten mukana suomalainen lääkäri George Silfversvan. Hän oli turman ainoa suomalaisuhri.
Seuraavana vuonna surmansa sai myös sukellusveneässä von Berckheim miehistöineen. SM U-26 upposi Itämerellä tuntemattomasta syystä.
Palladan hylky löydettiin vasta vuonna 2000. Sukeltajat julkistivat asian kuitenkin vasta vuonna 2012. Museoviranomaisia asiasta oli toki tiedotettu tuoreeltaan.
Helsingin Sanomat julkaisi kuvia hylyltä vuoden 2012 artikkelissaan. Hylkyä peittävät levät, mutta sotalaivaksi sen tunnistaa vielä.
Vuonna 2013 hylyllä kävi myös rosvoja. Tiedossa ei ole, minne hylyn arvotavaraa päätyi.
Itämerellä on Palladan lisäksi nähty satoja laivaturmia. Hylkyjen määrää ei välttämättä täysin tiedetäkään. Tuhoisin turma on toisen maailmansodan ajalta, kun Neuvostoliiton sukellusvene torpedoi saksalaisen Wilhelm Gustloff -aluksen. Kyydissä oli saksalaista evakuoitua siviiliväestöä, myös paljon pieniä lapsia. Kuolleita turma vaati yhden arvion mukaan 9340.
Lähteitä ja lisälukemista
Helsingin Sanomat, Kuukausiliite 10/2012 (6.9. 2013)
Itämeren merkittävimpiä hylkyjä, John Nurmisen säätiö
Uboat.net, WWI U-boat commanders, Egewolf Freiherr von Berckheim