Pariisin rauha velvoitti pitämään yllä hylättyä korpirataa, mutta olisiko F-35 täyttänyt ehdot? – sopimus päästi Suomen "ehdonalaisesta" 75 vuotta sitten
Tasan 75 vuotta sitten solmittu Pariisin rauhansopimus siirsi maailman suursodan jälkeisestä ajasta rauhan aikakauteen, joka tosin muuttui nopeasti kylmäksi sodaksi.
Suomen osalta Pariisin rauhassa vahvistettiin Moskovan välirauhansopimus vuodelta 1944, jonka myötä menetettiin Karjala, Suomenlahden ulkosaaret, Sallan–Kuusamon alue ja Petsamo. Sotakorvauksia tuli maksettavaksi 300 miljoonalla dollarilla.
Takavuosien merkittävä ulkopoliittinen vaikuttaja Max Jakobson on luonnehtinut Pariisin rauhansopimusta ”valmiina ostetuksi puvuksi, joka oli tehty vieraiden mittojen mukaan”. Toisaalta Suomi pääsi eräänlaisesta ehdonalaisesta vapaudesta suvereenien valtioiden joukkoon.
Pariisin rauhansopimus on yhä voimassa. Presidentti Mauno Koiviston johdolla vuonna 1990 Suomi muutti kuitenkin sopimuksen tulkintaa omalla ilmoituksellaan sotilasartiklojen osalta.
Tilaisuus tarjoutui, kun Saksan yhdistymissopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1990 ja Saksan aseistautumisen uhkaan liittyvät artiklat vanhenivat.
Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta muun muassa sukellusveneet, pommikoneet, ohjukset, torpedoveneet ja rajoitti ilmavoimien koon 60 koneeseen. Taustalla oli osin se, että Britannia halusi asevoimien rajoituksia Neuvostoliiton valtapiiriin lukemilleen maille, myös Suomelle.
Suomi oli kuitenkin hankkinut jo kylmän sodan aikana rauhansopimuksen allekirjoittajamailta tulkintoja, jotka mahdollistivat muun muassa puolustuksellisten ohjusten, kuten ilmatorjuntaohjusten hankkimisen.
Toisaalta ilmavoimien hävittäjäkalusto on pysynyt Pariisin rauhansopimuksen sanelemassa mittaluokassa rajoitusten irtisanomisen jälkeenkin. Myöskään sukellusveneitä Suomi ei ole hankkinut, vaikka asiaa on silloin tällöin ääneenkin pohdiskeltu.
Torpedoveneiden kieltoa Suomi kiersi kylmän sodan aikana nopeilla Nuoli-luokan tykkiveneillä, jotka olisi tarpeen vaatiessa muutettu saman tien torpedoveneiksi.
Jos sopimusta tulkittaisiin yhä ahtaasti, amerikkalaishävittäjä F-35:llä olisi saattanut olla vaikeuksia Suomen uuden hävittäjätyypin valintaprosessissa.
Sopimuksessa todetaan, että ”Suomi älköön pitäkö tai hankkiko lentokoneita, jotka ovat suunnitellut ensisijassa pommituskoneiksi sisäpuolisin pomminkuljetuslaittein”.
Kiistatonta on, että häiveominaisuuksien vuoksi amerikkalaiskoneen aseistus on sijoitettu sopimuksen kirjauksen vastaisesti rungon sisälle, mutta keskustelua olisi käyty ehkä siitä, mihin tarkoitukseen kone on varsinaisesti suunniteltu.
Rauhansopimuksen tulkintaa on jouduttu pohtimaan vielä tämän vuosituhannen puolellakin.
Vuonna 2008 ulkoministeriö linjasi, että sopimus ei enää velvoita Suomea pitämään yllä Sallan junarataa, jolla ei ole ollut liikennettä jatkosodan jälkeen.
Asia nousi esiin, kun sallalainen yrittäjä jäi kiinni seitsemän kilometrin osuudelta varastettujen ratakiskojen myynnistä. Sopimuksessa Suomi oli määrätty huolehtimaan valtioiden rajalla kulkevasta radasta.
Moskovan välirauhansopimuksen solmimisen yhteydessä 1944 Neuvostoliitto edellytti Moskovan rauhan mukaisesti että Sallan radan Suomen puolella oleva osuus pidetään rakennettuna raja-asema Kelloselästä eteenpäin.
Metsittynyttä ratalinjaa käytiin 2000-luvulle asti raivaamassa, jotta satelliiteilla voitaisiin havaita, että Suomi noudattaa ehtoja. Sallan radasta purettiin Suomen puolella kuitenkin 200 metrin pätkä rajanylityspaikan maantieyhteyden vuoksi.
Ratahallintokeskus oli kysynyt radan purkulupaa ulkoministeriöltä 1990-luvun lopulla, mutta tuolloin purkamista ei pidetty vielä poliittisesti mahdollisena.