Päätoimittajalta | Hiljaiset signaalit pitivät paikkansa – keskustan viesti puhuttelee
Hyvää pöhinää ja luottamuksen vahvistumista. Jo pidemmän aikaa viestit eri puolilta Suomea ovat olleet keskustalaisittain kannustavia.
Viimeistään tuore Helsingin Sanomien puoluegallup osoittaa, että hiljaiset signaalit olivat totta. Jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, keskustan tulos olisi 13,2 prosenttia.
Keskusta on lähes ajanut kiinni perussuomalaisten etumatkan. HS:n kyselyssä perussuomalaiset ovat on enää 1,1 prosenttiyksikköä edellä. Keskustalaisittain odotuksia kasvattaa ennestään se, että puolue etenee kohti vaalikevättä vahvassa nousuvireessä, kun hallitusvastuun rasittamilla perussuomalaisilla kone yskii.
Nyt näyttää siltä, että keskusta kiilaa pian ohi.
Mistä keskustan nousu sitten johtuu? Yhtä, tyhjentävää selitystä tuskin on sille, miksi perussuomalaisten ex-puoluesihteeri Arto Luukkainen taisi pahan kerran erehtyä luullessaan, että keskustalle oli annettu ”coup de grâce, armonlaukaus” viime eduskuntavaalien jälkeen.
Vaikka huhtikuussa valitaan päättäjät kuntiin ja aluevaltuustoihin, vaalit ovat väistämättä myös kansanäänestys hallituksen politiikasta. Sen politiikan seuraukset alkavat tuntua monen kansalaisen toimeentulossa ja terveydenhoidossa. Eduskuntavaaleissa 2023 äänestäjät luottivat kokoomukseen ja perussuomalaisiin, kun ne lupasivat ryhtiä taloudenpitoon. Nyt Suomea riivaavat korkea työttömyys, yhä kireämpi verotus ja ennätyksellinen määrä konkursseja.
Sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavia hyvinvointialueita puolestaan piiskataan säästöihin siinä määrin, että sairaalaverkon toimintoja supistetaan, vanhusten hoitopaikkoja lopetetaan ja jopa saattohoidossa olevia ihmisiä kiikutetaan matkojen päähän.
Moni kansalainen miettii, menikö tämä nyt ihan oikein. Helmikuun alussa julkaistut Ylen alue- ja kuntavaaligallupit antavat jo viitteitä tästä pettymyksestä: Keskusta pesi kummassakin mittauksessa perussuomalaiset mennen tullen.
Lisäksi keskustaa nostattaa nyt se, että puolue on perinteisesti ammentanut voimansa juuri paikallisuudesta ja alueiden tuntemuksesta.
Tutkimusten mukaan keskusta kilpailee samoista äänestäjistä kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa. Etenkin jälkimmäiseen pettyneitä on viime aikoina siirtynyt katsomoon, ja osa löytänyt tiensä keskustaleiriin saakkaa.
Kuva keskustasta on kirkastunut puheenjohtaja Antti Kaikkosen aikana. Onkin paljolti Kaikkosen ansiota, etteivät perussuomalaisten viime vaalikaudella kehittämät herjat ”punavihreästä puolueesta” enää resonoi.
Kun ajat ovat nyt vakavat, keskusta pitää esillä arjen turvallisuuden kulmakiviä: sote-palveluiden saavutettavuutta, koulutusta ja järkevää taloudenpidoa. Eduskunnan kevätkauden keskusta avasi jättämällä välikysymyksen arvokkaasta vanhuudesta ja puhumalla siitä, että moni suomalainen pelkää ikääntymistä.
Rikka Purran johtamien perussuomalaisten avaukset puolestaan kuulostavat siltä, kuin puolue ei ottaisi kuntien ja hyvinvointialueiden ongelmia tosissaan.
Valtiovarainministeripuolue haluaa alue- ja kuntavaaliohjelmassaan esimerkiksi kitkeä kouluista ”pervoilua”. Kasvava lapsi tarvitsee kuulemma muutakin kuin tofua. Maahanmuutto on toki tälläkin kertaa syy moneen ongelmaan.
Lisäksi perussuomalaiset syttyivät Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vancen Münchenin turvallisuuskonferenssissa pitämästä puheesta, jossa tämä moukaroi eurooppalaisia sananvapauden ja demokratian kaventamisesta sekä maahanmuutto-ongelmista. Trumpismia saa toki vapaassa maassa ja maanosassa kannattaa, mutta ehkä fanittaminen ei kuitenkaan puhuttele – ainakaan kunta- ja aluevaaleissa.
Euroopan turvallisuustilanne herättää huolta, kun Yhdysvallat ja Venäjä näyttävät hahmottelevan Ukrainan rauhanehtoja keskenään. Samaan aikaan eurooppalaisten Nato-maiden on otettava suurempaa vastuuta mantereen turvallisuudesta. Politiikan perinteinen lainalaisuus on, että kriisin hetkellä kansalla on taipumus tukea maan johtoa. Silti myös puheenjohtaja Kaikkosen puheenvuorot kiinnostavat mediaa, sillä hän nauttii edelleen asiantuntijan statuksesta entisenä puolustusministerinä.
Suurimman oppositiopuolueen, SDP:n ylivoiman (HS-gallupissa 24,5 %) selittämiseen ei tarvita kummoista politologia. Vasemmistopuolue on profiloitunut vastavoimaksi Orpon–Purran hallitukselle saksilinjalle. Puheenjohtaja Antti Lindtman kertoi jo tammikuussa haluavansa pääministeriksi mahdollisimman pian.
Kokoomuksessa voidaan puolestaan luottaa siihen, että uskollinen, ja monin paikoin hallituksen talouslinjaan tyytyväinen, kannattajakunta siivittää puolueen kelpo tulokseen alue- ja kuntavaaleissa. Vaalien lähestyessä näemme kuitenkin yhä ankarampaa nokittelua SDP:n ja kokoomuksen välillä, sillä poliittisen asetelman kaksinapaistuminen hyödyttää kumpaakin. Tällainen loppukirin asetelma on vaikea muiden puolueiden kannalta, sillä taistelu ykköspaikasta kaappaa helposti suuren yleisön ja valtamedian huomion.
Keskustan kannalta rohkaisevaa on kuitenkin se, että viime kädessä kunta- ja aluevaaleissa tuloksen ratkaisee se, kuinka hyvin puolueet saavat ehdokaslistansa täyteen ja väkensä liikkeelle.