"Ovatko he sinulle nimiä vain?" – Alus hävisi mustiin aaltoihin ja iloisesti alkanut tanssiaismatka vaati 28 nuoren hengen
”Jo painui päivä syksyinen
meren tyrskyihin
mut vielä joukko iloinen
on matkalla tansseihin
Kukaan ei huomaa,
ei kukaan nää
väistää törmääjää
Alus kerran vain pyörähtää
ja mustiin aaltoihin häviää”
Näin alkaa Hootenanny Trion kappale, joka kertoi tuoreeltaan 8. joulukuuta 1964 tapahtuneesta laivaonnettomuudesta. 28 eli Rauman balladi on Pertti Reposen (1941–1998) tekemä kappale, joka kertoo traagisen tositarinan folk-balladin tyylillä, joka oli noussut suosioon 1960-luvun alussa. Kappale on Hootenanny Trion tunnetuimpia, ja oli ilmestyessään suosittu.
Kuuskajaskarin linnoituksella oli tarkoitus pitää alokastanssiaiset.
”Huom. tytöt!
Alokastanssit Kuuskajaskarissa tänään 8.12. klo 20.
Tahdin takaa Lasse Nupponen
Vene lähtee Kallistuslaiturista klo 19.15.
Vapaa pääsy. Tervetuloa!”
Lehti-ilmoituksella oli tehoa, ja 38 nuorta naista päätti lähteä merilinnoituksen alokkaiden tanssitettavaksi.
Kuljetusvene K-8 otti heidät kyytiinsä aikataulun mukaisesti. Aluksen miehistönä oli kaksi varusmiestä ja johdossa ylikersantti.
Myrskyinen sää arvelutti.
Sinikka Huuhka kertoi Yleisradiolle vuonna 2010, kuinka hän halusi mennä tanssiaispaikalle jo ennen muita toisella aluksella, mikä ehkä pelasti hänen henkensä. Hän otti taksin rantaan, ja taksinkuljettaja huomautti säätilasta.
– Muistan, kuinka minut satamaan vienyt taksinkuljettaja varoitteli kovasta myrskystä. Ehdin olla saarella tunnin verran, kun tapahtuneesta alkoi tihkua tietoa, Huuhka muisteli.
Merialueella mantereen ja Kuuskajaskarin välissä ei pitänyt olla muuta liikennettä kuin tämä alus. Näin oletti sekä K-8:n että erään hinaajan kuljettaja.
Oletus oli väärä ja kohtalokas. Heikko näkyvyys osaltaan teki törmäyksestä täyden yllätyksen. Alukset törmäsivät toisiinsa pian K-8:n lähdön jälkeen satama-alueella.
Kuljetusvene kallistui ja hörppäsi vettä. Tämä sai veneen kaatumaan.
Kuljetusvene K-8 upposi perä edellä yhdeksän metrin syvyyteen. Matkustajista 13 nousi pintaan pian, mutta muut jäivät veden alle pidemmäksi aikaa.
Näistä kolmestatoista kaksitoista henkilöä törmännyt hinaaja Rauma II sai pelastettua nopeasti yhdessä Kuutti-hinaajan kanssa, joka oli ollut Rauman kanssa hinaamassa rahtilaivaa. Kolmastoista selvisi uimalla laituriin itse.
Vielä oli pelastamatta 28 ihmistä. Tosin itse tilanteessa ei tiedetty, moniko oli vielä veden alla.
Samana iltana samaan aikaan Rauman Lukko pelasi kotiottelua. Kuuskajaskarilla kouluttajana työskennellyt Tauno Setälä oli seuraamassa jääkiekkopeliä kuullen erätauolla kummallisen kuulutuksen.
– Kuulutuksessa pyydettiin kaikkia, joilla on vielä vene vesillä, menemään välittömästi satamaan. Ottelun päätyttyä kuulin tutulta, K-8 on uponnut. En tahtonut ensin uskoa sitä, Setälä kertoi vuonna 2010 Ylen haastattelussa.
Setälä muisteli haastattelussa tunnelman Kuuskajaskarilla olleen sinä yönä aavemainen.
– Seuraavat viikotkin sujuivat kuin hidastetussa elokuvassa.
Suurin osa kuljetusvene K-8:n matkustajista oli aluksen keulahytissä onnettomuushetkellä. Sieltä pois pääsi vain kapeita portaita pitkin, mikä vaikeutti pelastautumista ja pelastamista.
Hytissä olleita ei saatukaan pois ennen aluksen pintaan nostamista. Alus oli muutoin kunnossa, joten syy onnettomuuteen ei voinut olla muu kuin kallistuminen ja pinnan alle painuminen.
Veden alle jääneet eivät selvinneet.
Onnettomuudessa kuoli aluksen koko miehistö ja 25 matkustajaa.
Kuuskajaskarin saarelle aiemmin saapuneen Sinikka Huuhkan kanssa saarella oli lähinnä keittiöhenkilökuntaa ja sotilaita. Kotiin hän pääsi vasta seuraavana aamuna.
– Onneksi vanhempani eivät kuunnelleet illalla uutisia. Sain soitettua heille myöhemmin illalla ja kerroin, että täällä on tapahtunut pieni onnettomuus, mutta minulla on kaikki hyvin. Onnettomuuden traagisuus selvisi vasta myöhemmin aamulla.
”28 jäi hyytävän meren valtahan
Tunsitko ketään ken surmansa sai
vai ovatko he sinulle nimiä vain?”
Hootenanny Trion kysymykseen moni raumalainen saattoi vastata, että tuttuja olivat. Uhrit olivat pääosin kauppaopiston opiskelijoita, ja heistä moni oli kotoisin muualtakin Satakunnasta ja myös ympäri Suomen. He olivat kaikki hyvin nuoria, vanhin hukkunut oli syntynyt vuonna 1938, nuorin vasta 1949.
Hukkuneille järjestettiin yhteinen hautajaistilaisuus. Koko valtakuntaa järkyttänyt onnettomuus sai suuren huomion, kuten myös hautajaiset.
– Hautajaisissa mietin, että arkussa olisin minäkin, jos en olisi taas kerran halunnnut olla paikalla ensimmäisenä, Sinikka Huuhka kertoi vuonna 2010.
Hukkuneille pystytettiin myös yhteinen muistomerkki Rauman Monnan hautausmaalle. Jussi Vikaisen teoksen päällä on kuvattuna pintaan nousevat rukoilevat kädet.
Kuljetusvene K-8 on käytössä yhä tänä päivänä, tai oli ainakin vielä vuonna 2010. Se ei vahingoittunut onnettomuudessa, mutta pelon ilmapiiri alukseen jäi.
– Sitä pidettiin todella turvallisena. Onnettomuuden jälkeen kukaan kantahenkilökunnasta ei halunnut mennä veneen keulahyttiin, Tauno Setälä muisteli vuonna 2010.
Vuonna 1958 Porissa rakennettu alus palveli myöhemmin Jyväskylän katulähetystä Jemina-nimellä. Alus on katulähetyksen historiikin mukaan uponnut kaikkiaan kahdesti, mutta saatu toisenkin kerran jälkeen toimintakuntoon.
Lähteitä ja lisätietoa