Ortodokseille ikoni on portti hengen yhteyteen

Pääsiäinen on ilon päivä. Silloin ortodoksikristitty Marianna Flinckenberg-Gluschkoff voi tuntea vahvemmin sen, että on Kristuksen lunastama.

– Sen, että Jumala on laskeutunut maan päälle ja tehnyt pelastustyön, kokee konkreettisesti joka vuosi, hän kertoo.

Tätä iloa Flinckenberg-Gluschkoff ilmaisee kuvataiteellisesti. Hän on ikonimaalari.

Koska ortodoksinen ikonimaalaus on kanonisoitu eli varsin tiukasti säädelty, on taiteilijalla valittavanaan pääsiäisen oikeaoppisista aiheista vain kaksi. Toinen näistä kuvaa mirhaa tuovia naisia Kristuksen haudalla.

Aihe, josta Flinckenberg-Gluschkoff on maalannut pääsiäisikoninsa, on nimeltään Kristuksen laskeutuminen tuonelaan.

– Nikodeemuksen apokryfisen evankeliumin mukaan Kristus julisti evankeliumin ilosanomaa tuonelassa heille, jotka olivat kuolleet ennen häntä, taiteilija kuvaa aiheen lähtökohtaa.

– Itselleni sen maalasin. Aihe puhutteli minua, se on aina ajankohtainen. Siinä tapahtuu lunastus ja tuonelan portit murretaan, hän kertoo vaikuttimistaan.

Ikonin keskellä seisoo Kristus tuonelan aukon reunalla oranssipohjaisessa, sädeviivoin maalatussa vaatteessa.

Hänen edessään ovat Aatami ja Eeva ja takanaan seisovat kuninkaat Daavid ja Salomo.

Kristuksen vaate, samoin kuin vaalea taustaväri kuvaavat Jumalan valoa ja kirkkautta ennen aikojen alkua. Takana oleva mandorla eli soikio on tässä vihreä.

– Se voi olla sininen ja joskus punainenkin. Oleellista on, että keskiosa on tummempi kuin laidat, jolloin Kristuksesta loistaa kirkkain, jopa sokaiseva valo.

Kaanonin mukainen ikoni on teologisesti oikeaoppinen.

Olennaista on kuvata hengen maailman todellisuutta. Tapahtumat, joita ei ole näytetty tai kerrottu ihmisille, ovat kaanonin ulkopuolella. Tosielämän olosuhteidenkaan kuvaaminen ei kuulu siihen.

Näistä syistä ortodoksit kaihtavat Jeesuksen kuvaamista inhimillisenä ja kärsivänä.

– Jeesus kuvataan kyllä ristillä, mutta ei kivuista vääntelehtivänä, vaan Kunnian Kuninkaana.

Rajat ovat tiukahkot, mutta Flinckenberg-Gluschkoffin mukaan ikonimaalausta pidetään suotta orjallisena jäljittelynä.

– Yksityiskohdissa on hirveän paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Taiteilijan panos ei ole niin rajoitettu, etteikö voisi tuntea tiettyä tyydytystä siitä, että toteuttaa itseään. Se ei vain saa olla pääasia.

Ja virheen tekeminen ei tee pahaa, se kasvattaa nöyryyttä.

Marianna Flinckenberg-Gluschkoff

Taiteilijan mukaan ikonin maalaaminen muistuttaa uskonnon harjoittamista: sen kuuluu olla työlästä.

– Ja virheen tekeminen ei tee pahaa, se kasvattaa nöyryyttä, taiteilija hymyilee.

Aloittaminen vaatii tietynlaisen mielenrauhan.

– Ennen sitä ei voi aloittaa. Mutta kun prosessiin pääsee, niin se vasta antaakin mielenrauhaa! Se toimii kaksisuuntaisesti.

Ensin lauta, jolle maalataan, pohjustetaan liitujauhoseoksella ja kalaliimalla.

Maalausvaihe suoritetaan kerros kerrokselta, kuin taloa rakennettaessa, jotta ikonin tasapaino säilyy.

– Se on nousemista tummasta kohti valoa. Ensimmäisessä kerroksessa väri on tummin, ja siitä eteenpäin se vaalenee.

Lopuksi tehdään lakkausta muistuttava pellavaöljykäsittely.

Suomessa ikoni siunataan kirkossa ennen sen käyttöönottoa. Pappi tarkistaa, että ikoni on opillisesti oikea.

Kokonaisuus on taiteilijan mukaan vertauskuva Jumalan luomistyöstä.

– Voi kuulostaa oudolta, mutta tuntuu, kuin ikonia ei ihan itse olisi tehnyt. Se on johdatusta: se tulee, jos on tullakseen. Työ vaatii kunnioitusta ja nöyryyttä.

Pääsiäisen aika on ortodokseille kirkkovuoden tärkein tapahtuma, mutta ikonimaalarille se ei merkitse kasvavaa tilauskantaa.

– Ikonin maalaaminen on pitkä prosessi, eikä se yleensä ehdi mihinkään juhlaan, hän selittää.

Tämän uskonnollisen kuvan asema ortodokseille on luterilaisesta näkökulmasta iso mysteeri.

Jumalanpalveluksessa se on samanarvoinen kuin evankeliumiteksti tai kirkkomusiikki. Luterilaisissa kirkoissakin on kuvitusta, mutta ortodokseille ikoni on paljon enemmän.

– Se ei ole vain taulu, eikä varmasti koriste. Se on kaksisuuntaisen kommunikaation väline, maalari kuvailee.

Kun ortodoksi rukoilee ikonin edessä, se keskittää hänen rukouksensa.

– Rukouksen kohde ei ole se lauta eikä kuva, vaan se kuvattava henkilö. Se puhuttelee rukoilijaa.

– Niin kuin tämä pääsiäisikoni, joka julistaa, että Kristus nousi kolmantena päivänä haudasta, Flinckenberg-Gluschkoff kertoo tiivistäen pääsiäisen sanoman.