Onko maltti valttia, kun puhutaan äärioikeiston väkivallasta?

Kysymys äärioikeiston aiheuttamasta turvallisuusuhasta nousi julkiseen keskusteluun viikonloppuna.

Uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen tilaisuudessa Helsingissä tapahtunut pahoinpitely ja sitä seurannut kuolemantapaus ehti kuohuttaa sosiaalista mediaa vuorokauden ennen kuin keskustavaikuttajat ottivat siihen kantaa.

Maanantai-iltapäivänä tapahtumat tuomitsi pääministeri Juha Sipilä blogissaan.

– Viime viikkoina on tapahtunut väkivallantekoja, jotka huolestuttavat laajalti ihmisiä ja heikentävät turvallisuudentunnettamme. Poliisi tutkii sekä Helsingin Asema-aukion että Kajaanin Otanmäen tapausta.

– Tuomitsen väkivallan, rasismin ja vihapuheen kaikissa muodoissaan. Niille ei pidä antaa minkäänlaista tukea tai myötäilyä, Sipilä totesi.

Mediatutkija Anu Koivusen mielestä rasisminvastaiseksi tarkoitettu kannanotto herätti enemmän kysymyksiä kuin lisäsi ymmärrystä pääministerin ajattelua kohtaan.

– Sipilä pyrki arvojohtajaksi, joka yhdistää kansaa. Hänen tapansa rinnastaa poliittinen väkivalta ja rikostapaus kuitenkin politisoivat kysymyksen, Koivunen pohtii.

– Asioiden liittäminen yhteen yleiseksi aikamme ilmiöksi on antautumista ajattelutavalle, jossa turvapaikanhakijat ja maahanmuutto ovat syypäitä yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Sipilä pyrki arvojohtajaksi, joka yhdistää kansaa.

Mediatutkija Anu Koivunen

Koivusen mielestä rasistisia tekoja kommentoivien poliitikkojen pitäisi päästä pois yleistämisestä ja pohtia sen sijaan tapahtumia syvemmin ja tarkemmin.

– Välttelevät ja yleiset kommentit jättävät tilaa arveluille. Hiljaisuus puolestaan viestii, että keskustelua ei pidetä tärkeänä.

Hallituspuolueiden vaiteliaisuudesta syntyy Koivusen mukaan vaikutelma, että keskustelu jätetään tietoisesti perussuomalaisille.

Esimerkiksi hyvästä kannanotosta Koivunen nostaa keskustan varapuheenjohtajan Katri Kulmunin lausunnon Asema-aukion tapahtumista.

Kulmuni vaati kannanotossaan pohjoismaista yhteistyötä Ruotsista johdetun Vastarintaliikkeen toimintaan puuttumisessa.

– Kannanotto oli selkeä ja konkreettinen.

Johtaja Karina Jutila ajatuspaja e2:sta uskoo, että keskustalaisten varovainen toimintalinja kumpuaa puolueen sovittelevasta roolista ja Sipilän ratkaisuhakuisuudesta.

Hänen mukaansa julkinen keskustelu on Suomessa hyvin kärjekästä.

– Keskusteluun osallistuu enemmän julistajia, vähemmän pohdiskelijoita ja omien näkemysten kyseenalaistajia.

– Ulkoapäin keskustalaisten twitterhiljaisuus voi näyttäytyä flegmaattisuutena, vaikka taustalla käytäisiin syvää pohdintaa yhteiskunnan tilasta.

Ulkoapäin keskustalaisten twitterhiljaisuus voi näyttäytyä flegmaattisuutena.

e2:n johtaja Karina Jutila

Koivusen mielestä vastakkainasettelu kertoo myös isoista poliittisista valinnoista, joiden äärellä Suomessa ollaan.

Esimerkiksi perheenyhdistämisten kiristykset olivat päätös, jota hallitus kannatti ja oppositio vastusti.

– On luonnollista, että hallitusta tässä tilanteessa epäillään ja kritisoidaan sen suhtautumisesta ihmisoikeuksiin.

Myös median toimintalogiikka johtaa kärjistyksiin.

– Yleensä tuodaan esiin kaksi vastakkaista näkemystä sen sijaan, että ajateltaisiin, että on useita vaihtoehtoja, Koivunen sanoo.

Jutila toivoo, että rasismista käytävässä keskustelussa siirryttäisiin sanamuotojen kritisoimisesta voimien yhdistämiseen.

– On surullista, että järkyttävä kuolemantapaus hämmentää yhteiskuntaa entisestään sen sijaan, että se yhdistäisi samaa mieltä olevia suomalaisia.

Retorisen miekkailun sijaan Jutila toivoo poliitikoilta lainsäädännön ja poliisin toiminnan arviointia ja sen jälkeen tehtäviä johtopäätöksiä.