Kiistelty köyhän miehen suihkuhävittäjä oli huono ostos – "Nutikalla" tehtiin silti suomalaista ilmailuhistoriaa
Näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa Puolustusvoimien ei tarvitse kärsiä määrärahojen puutteesta, mutta sotien jälkeen 1950-luvun Suomessa tilanne oli aivan toinen.
Kalustohankinnat olivat tarkan markan toimintaa, ja vaihtoehdotkin olivat poliittisista syistä osin vähissä. Ilmavoimat suihkukoneaikaan siirtäneet Vampire-hävittäjät olivat jo hankintansa aikaan vanhentuneita, ja ilmapuolustusta oli tarpeen jotenkin vahvistaa.
Katseet kääntyivät jälleen lähinnä Britannian suuntaan, josta Vampiretkin oli 1950-luvun alkupuolella hankittu.
Eversti Olavi Seeve ja majuri Lauri Pekuri saivat keväällä 1956 tehtäväkseen koelentää Suomelle mahdollisesti sopivat koneet. Listalla olivat brittiläiset Folland Gnat ja Hawker Hunter sekä ranskalainen Dassault Mystere IV-A.
Hunter oli melko kallis, eikä Mystere vakuuttanut koelennolla Pekuria. Brittien Suomelle ”köyhän miehen hävittäjänä” kauppaama pienikokoinen Gnat oli koneena vielä keskeneräinen, mutta ketterä ja täytti sinänsä hyvin Suomen vaatimukset. Lento-ominaisuuksilla oli paljon painoa, koska kyse oli koneesta, jossa ohjusaseistusta ei vielä ollut.
Gnatin Koelennolla Englannissa Pekuri havaitsi suurimmalla sallitulla 0,97 machin nopeudella värinää koneen rungon takaosassa ja raportoi asiasta tehtaan koelentäjälle. Seuraavalla viikolla Pekurin havaitsema värinä katkaisi koneen rungon peräsimien etupuolelta, mutta lentäjä onnistui pelastautumaan heittoistuimella.
Pekurin mukaan Gnatin siivekkeet vaikuttivat erittäin tehokkailta ja herkiltä, jopa yliherkiltä ja kone liikehti hyvin ketterästi.
– Kone oli ylivoimaisesti ketterämpi kuin mikään muu lentämäni taistelukone. Aerodynaamisesti kone vaikutti erittäin stabiillta. Sen nousu-ominaisuudet olivat erinomaiset ja se täytti hyvin siitä esitetyt suoritusarvot, Pekuri luonnehti muistelmateoksessaan Hävittäjälentäjä.
Gnat oli rakenteeltaan yksinkertainen, mikä teki siitä selvästi muita koneita halvemman. Yksinkertaista rakennetta pidettiin etuna myös ajatellen ainakin 20 koneen lisenssivalmistusta Valmetin lentokonetehtaalla.
Valmet tekikin valmistuksesta lisenssisopimuksen, joka kuitenkin lopulta purkautui, koska eduskunta ei kuitenkaan myöntänyt myöhemmin tähän tarvittavia varoja.
Ilmavoimat päätti tilata Gnateja kaikkiaan 12 kappaletta, joista kymmenen oli hävittäjäversioita ja kaksi valokuvaustiedusteluun soveltuvia versioita. Sopimuksen mukaan tilauserän ensimmäisen koneen tuli olla valmis joulukuussa 1957 ja viimeisen vuotta myöhemmin.
Tilaus kuitenkin viivästyi merkittävästi erilaisista syistä. Muun muassa Intian ilmavoimien huomattavasti suurempi tilaus pääsi ajamaan tärkeysjärjestyksessä suomalaisten edelle.
Gnatien hankinta herätti myös voimakasta kritiikkiä, ja joukko evp-upseereita kävi lehdistössä voimakasta kampanjaa hanketta vastaan.
Heinäkuun 30 päivänä 1958 kaksi ensimmäistä konetta, GN-101 ja GN-102, päästiin lopulta siirtämään kohti Suomea ja Luonetjärveä ohjaimissaan Pekuri ja yliluutnantti Veikko Hietamies.
Jos seuraavana päivänä uusia koneita esiteltiin lehdistölle ja kutsuvieraille, ja Pekuri ampaisi taivaalle GN-102:lla. Kolmessa minuutissa kone oli kohonnut 10 000 metriin ja pian kuultiiin kaksi terävää pamahdusta: äänivalli oli rikottu Suomessa ensimmäistä kertaa.
Äänivallin rikkominen tapahtui lentokentän vieressä sijainneen Vehniän kylän yllä. Gnat ei kyennyt äänivallin murtamiseen vaakalennossa, mutta syöksyssä se onnistui.
Pekuri oli äänivallin murtamisessa jo ”vanha tekijä”, sillä hän oli tehnyt tempun jo kesällä 1956 Englannissa testatessaan Hawker Hunter -hävittäjää.
Seudun asukkaat äänivallin rikkomisesta syntyvä pamahdus säikäytti perin pohjin, kun sodastakaan ei ollut vielä kovin monta vuotta. Kaikki eivät ymmärtäneet, mistä oli kysymys, ja paniikkireaktioitakin nähtiin.
Vain reilu kuukausi myöhemmin ensimmäisenä äänivallin murtaneelle GN-102:lle sattui tuhoisa onnettomuus Luonetjärvellä, kun laskuvaiheessa koneen hydrauliikkajärjestelmään tuli häiriö.
Tavallista jyrkempi lasku rikkoi laskutelineen, jonka jälkeen kone kaatui ja syttyi palamaan. Konetta lentänyt kapteeni Dick Karlsson jäi henkiin, mutta halvaantui pysyvästi.
Loput kymmenen konetta saapuivat Suomeen syksyyn 1960 mennessä. Teknisen vian vuoksi tuhoutuneen koneen tilalle ilmavoimille toimitettiin korvaava kone.
Kolme muutakin Gnatia menetettiin onnettomuuksissa. Kaksi konetta tuhoutui syöksykierteeseen joutumisen päätteeksi vuosina 1964 ja 1968, mutta lentäjät pelastuivat heittoistuimilla.
Vuonna 1962 GN-109 putosi heti nousun jälkeen Luonetjärven kentän päässä olevalle suolle ja lentäjä, luutnantti Esko Sirola sai surmansa. Onnettomuuden syynä oli lentäjän virhe, koneen trimmaaminen lentoonlähdössä liian nokkapainoiseksi.
Kaikki Gnatit palvelivat koko käyttönsä ajan Hämeen Lennoston HävLLv 11:ssä Tikkakoskella. Koneen käyttö jäi melko lyhytaikaiseksi, sillä ensimmäiset yksilöt poistettiin vuoden 1970 lopulla.
”Nutikaksi” ilmavoimissa kutsuttujen Gnatien lentotunnit jäivät vähiin, mihin vaikuttivat 1960-luvun pienet määrärahat, polttoainekiintiöt ja huollon vaikeus. Myös lisenssivalmistuksen peruuntuminen hankaloitti koneiden huoltamista.
Brittien kiinnostus koneen kehittämiseen lopahti jo alkuvaiheessa, sillä Gnat oli puhtaasti vientituote, eikä Kuninkaalliset ilmavoimat RAF ottanut sitä koskaan käyttöön. RAF:n taitolentoryhmä Red Arrows lensi tosin Gnatista kehitetyillä kaksipaikkaisilla Gnat T.1 -harjoitushävittäjillä 1970-luvun lopulla ja kävi esittelemässä niillä taitojaan myös Suomessa kesällä 1977.
Viimeinen Gnat GN-101 poistettiin palveluskäytöstä 12. lokakuuta 1972 Hämeen lennoston muuttaessa Rovaniemelle ja siirtyessä uudempaan Draken-kalustoon.
Lähteet:
Verkkouutisissa 8.7.2023 julkaistu Rikhard Wackerin artikkeli ”Lauri Pekuri rikkoi ensimmäisenä Suomessa äänivallin Gnat-hävittäjällä”
Helsingin Sanomien arkisto
Lauri Pekurista kertova Wikipedia-sivu