Lukijalta: Suviseurojen viestintä yllätti raikkaudellaan
Tämän kesän ilonaihe viestinnän näkökulmasta on ollut lestadiolaisten Suviseurat. Herätysliike, jota on arvosteltu ja arvostellaan fundamentalismista ja sisäänpäin kääntymisestä, on onnistunut luomaan jättimäiselle kesätapahtumalleen eloisan ja sallivan ilmeen.
Mielikuva muistuttaa festivaalia, jossa tosin ei juoda olutta eikä kuunnella rockmusiikkia vaan saarnoja sekä tavataan tuttuja ja tuntemattomia. Miksi festivaalit eivät voisi edustaa erilaisia genrejä?
Lestadiolaisuus on minulle tuttu herätysliike oululaistaustani vuoksi, ja minulla on lestadiolaisia ystäviä. Kukaan heistä ei ole koskaan lyönyt minua päähän omalla vakaumuksellaan kuten en itsekään omillani. Luontainen uteliaisuuteni tekee minusta ennakkoluulottoman.
Vaativissa viestintätehtävissä työurani tehneenä kiinnitän jatkuvasti huomiota sekä viestinnän epäonnistumisiin, jotka ovat yleisiä että onnistumisiin, jotka taas ovat valitettavan harvinaisia. Viestintä nimittäin on taitolaji, joka vaatii strategian ja tavoitteet, ja molempiin täytyy johdon sitoutua, jotta ne on mahdollista vyöryttää koko yhteisöön.
Päättäjien on uskallettava ottaa riski kritiikistä ja jopa hajaannuksesta. Strategian päälle rakennetaan taktiikat ja tekniikat, välineet, joilla toivottu viesti välitetään halutulle kohderyhmälle.
Suviseuroille on kutsuttu tänä kesänä joukoittain liikkeen ulkopuolisia vieraita, sosiaalinen media on taitavasti valjastettu tilannekuvaukseen ja tarinan rakentamiseen, eikä esimerkiksi nuorten naisten feministiselle – hyvin kiltille tosin – tarrakampanjalle – ole heristelty sormea. On oivallettu, että keskustelu ja avautuminen ulkopuoliselle – useimmiten hyväntahtoisen uteliaalle maailmalle – on paras keino hälventää ennakkoluuloja ja rakentaa brändiä.
En tunne Suviseurojen enkä sen taustayhteisön viestintäorganisaatiota, mutta uskallan väittää ammattilaisten olleen asialla.
Myös politiikka on viestintää. Kun nyt olen nostanut Suviseurojen tämän kesän viestinnän oman arvioni mukaan A-luokkaan, toivon, että minua ei ristiinnaulita erään poliittisen figuurin viestinnällisten taitojen esille tuomisesta.
Vasemmistoliitto on korpikommunismin kuihtumisen jälkeen ollut minulle vaikeasti ymmärrettävä, lähinnä hämmentävä puolue. Mutta poliittisen viestinnän onnistujan prenikan tohdin silti ojentaa Li Anderssonin suuriin saappaisiin hypänneelle kansanedustaja Minja Koskelalle.
Päivi Mononen-Mikkilä
puheenjohtaja
Suomen Keskustanaiset ry
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/