Onko kirkasvalolampusta oikeasti mitään hyötyä? – Asiantuntija kertoo kaksi yleisintä kompastuskiveä
Tähän aikaan vuodesta aamut tuntuvat käsittämättömän pimeiltä. On vaikea herätä, kun valonpilkahdustakaan ei näy missään.
Ja kun iltapäivä koittaa, on taas pimeää. Ei ihme, että väsyttää.
Moni turvautuu kirkasvalolamppuihin. Niiden koetaan tuovan helpotusta väsymykseen ja jopa suoranaiseen kaamosmasennukseen.
Mutta onko niistä oikeasti mitään hyötyä? Voiko yksi kirkkaasti helottava lamppu tehdä ihmisen virkeämmäksi?
– Kyllä niistä on oikeasti osoitettu olevan hyötyä, vastaa tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).
Partosen mukaan kirkasvalolamppujen käyttöä on tutkittu paljon 1980-luvun alusta lähtien. Tutkimusnäyttö osoittaa, että kirkasvalohoito on tehokas tapa lievittää kaamosmasennusta.
– Ei kirkasvalohoito turhaan ole tänäkin päivänä ensisijainen hoitokeino kaamosmasennukseen. Jos kirkasvalohoitoa ei jostain syystä voi käyttää, vasta sitten suositellaan muita keinoja, Partonen sanoo.
Kaikki eivät kuitenkaan pode kaamosaikana suoranaista masennusta. Suurinta osa vain väsyttää tai muuten ahdistaa loppumaton pimeys.
Partosen mukaan kirkasvalolamput tepsivät siihenkin.
– Jos käyttöohjeita noudattaa ja antaa itselleen kirkavalohoitoa säännöllisesti, niin kyllä se näyttöjen perusteella helpottaa.
Kirkasvalolamppujen käyttämiseen liittyy Partosen mukaan usein kaksi keskeistä kompastuskiveä.
Niistä ensimmäinen on lampun etäisyys. Partosen mukaan moni asettaa lampun liian kauaksi itsestään esimerkiksi ison ruokapöydän päätyyn tai huoneen nurkkaan.
Jos lamppu on liian kaukana, sen teho ei riitä antamaan hoidollisia vaikutuksia käyttäjälleen.
Kaikkiin laitteisiin sopivaa oikeaa etäisyyttä on Partosen mukaan kuitenkin vaikea määritellä. Olennaista on noudattaa valmistajan ohjeita.
– Joissakin se voi olla 60 senttiä, toisissa 50 senttiä ja kolmansissa 30 senttiä. Sanoisin, että sellainen puolisen metriä on jonkinlainen hyvä yleisohje.
Valon täytyy loistaa suoraan kasvoihin. Sitä ei kuitenkaan tarvitse tuijottaa kohtisuoraan, vaan lampun voi asettaa tulemaan kasvoille hieman sivusta. Tällöin itse voi keskittyä lukemaan tai syömään aamupalaa.
Tärkeää on pitää silmät auki. Vaikka valoa ei tuijoteta kohti, silti valon täytyy päästä kulkeutumaan elimistöön silmien kautta.
Silmien verkkokalvoille tuleva valo kulkeutuu näköhermoja pitkin talamus- tai hypotalamus-nimisille aivoalueille.
Toinen tyypillinen kompastuskivi liittyy Partosen mukaan siihen, että kirkavalolamppua käytetään liian harvoin.
Hänen mukaansa yksi tai kaksi aamua viikossa ei riitä, vaikka kirkasvalolamppu antaakin jo yhdellä käyttökerralla välittömän virkistävän vaikutuksen.
Välitön vaikutus kestää ihmisillä kuitenkin yleensä vain muutaman tunnin.
Toistuvasti käytettynä kirkasvalo vaikuttaa ihmisen sisäiseen kelloon, joka tyypillisesti jätättää kaikilla ihmisillä pimeinä vuodenaikoina.
– Säännöllisessä käytössä sisäinen kello ikään kuin tahdistuu ja jätätys jää pois. Se vaikuttaa ihmisen vuorokausirytmiin ja helpottaa väsymyksen ja masennuksen oireita, Partonen tiivistää.
– Oireiden lievittämiseksi kirkasvalohoitoa pitäisi saada vähintään viitenä aamuna viikossa, hän lisää.
Olennaista on ajoittaa kirkasvalohoito nimenomaan aamuihin, Partosen mukaan kello viiden ja kymmenen väliin.
Kerrallaan valon äärellä pitäisi olla minimissään puolituntia. Osa tarvitsee valohoitoa kolmen vartin tai jopa tunnin ajan.
– Valohoito olisi hyvä myös aikatauluttaa kutakuinkin samaan ajankohtaan joka aamu, ei esimerkiksi niin, että yhtenä aamuna kuudelta ja toisena yhdeksältä.
Valohoidot kannattaa Partasen mukaan aloittaa hyvissä ajoin syksyisin, mielellään ennaltaehkäisevästi. Jos esimerkiksi muistaa, että kaamosväsymyksen tai -masennuksen oireet ovat tyypillisesti alkaneet lokakuun lopussa, kannattaa valohoidot aloittaa jo lokakuun puolenvälin tietämillä.
Partosen mukaan hoitojen aloittamisen ajankohdalla ei varsinaisesti ole kuitenkaan väliä. Jos kirkasvalolampun saa joululahjaksi, saa valohoidosta hyödyt irti silloinkin.
Kirkasvalolamppua hankkiessa Partonen kehottaa kiinnittämään huomiota ennen kaikkea niiden luksimäärään.
Suomessa kirkasvalolampuksi sertifioidun tuotteen on tuotettava vähintään 2 500 luksia. Markkinoilla on tuotteita, joiden luksimäärä on huomattavasti isompikin.
Partosen mukaan olennaista on, että 2 500 luksin voimakkuus yltää noin puolen metrin päässä istuvan ihmisen kasvoihin.
Kooltaan kirkasvalolampun kannattaisi olla mieluummin iso kuin pieni. Markkinoilta löytyy monenlaisia pienikokoisia ja sisustuksellisesti tyylikkäitä valoja. Niissä tehot voivat kuitenkin jäädä pienemmiksi.
– Isokokoiset, sellaiset valoseinät, ovat hyvän kirkasvalolampun ominaisuuksia. Silloin valo hajautuu isommalle alueelle ja eikä siitä synny semmoista kapeaa valokeilaa, jossa liikkumavaraa on vähemmän.