Nuori ja kouluttamaton viittaa kintaalla politiikalle

Väestöryhmien väliset erot äänestyskäyttäytymisessä ovat valtavat. Vain harva nuori ja kouluttamaton äänestää, mutta iäkkäämmät ja akateemiset käyttävät äänioikeuttaan lähestulkoon vuorenvarmasti.

Alle kolmannes 25–34-vuotiaista vain perusasteen koulutuksen saaneista suomalaisista äänesti viime vuoden eduskuntavaaleissa.

Korkeakoulututkinnon suorittaneista samanikäisistä äänesti melkein 80 prosenttia.

Iän myötä äänestäminen yleistyy: 92 prosenttia 55–69-vuotiaista korkeakoulutetuista äänesti viime vaaleissa ja vähän koulutetuistakin 70 prosenttia.

Tulokset ilmenevät laajasta viime eduskuntavaaleja käsittelevästä tutkimuksesta, joka julkistettiin perjantaina.

Erot ovat niin suuret, että tutkijat puhuvat jo yhteiskunnallisesta uhasta.

Akatemiatutkija Hanna Wass huomauttaa, että niin sanottujen laiskojen äänestäjien sättiminen saisi loppua ja eriarvoistumisen riskit tulisi nähdä.

Äänestäminen on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin laajemmin, ja äänestyskäyttäytymisen perusta tulee jo lapsuudenkodista.

–  Pitäisi olla enemmän ymmärrystä niihin olosuhteisiin, jotka aiheuttavat poliittista passiivisuutta tai voivat toisaalta toimia radikalisoitumisen alustana.

Äänestämättä jättämisen riskiä kasvattavat alhaisen koulutuksen ohella pienet tulot, vuokralla asuminen ja se, että omat vanhemmat eivät äänestä tai ovat vähän koulutettuja.

Myös ammattiluokka on sidoksissa äänestämiseen. Esimerkiksi maanviljelijät äänestävät aktiivisesti.

Viime eduskuntavaalien äänestysprosentti oli 70.

– Äänestäminen kertoo siitä, miten ihminen voi yhteiskunnassa, Wass huomauttaa.

– Kun siis parannamme ihmisen hyvinvointia, lisäämme myös hänen poliittista aktiivisuuttaan.

Kun parannamme ihmisen hyvinvointia, lisäämme myös hänen poliittista aktiivisuuttaan.

Hanna Wass

Valtio-opin dosentti Sami Borg Tampereen yliopistosta toteaa, että Suomen äänestysjärjestelmä on periaatteessa helppo, mutta nuoret kokevat silti äänestämisen ja ylipäätään politiikan monimutkaisena.

Suomessa järjestetään varsin paljon erilaisia vaaleja, ja lisää tulee maakuntavaalien myötä.

– Tietävätkö suomalaiset, kuka päättää ja mistä, hän kysyy.

Borgin mukaan yhtenä vaihtoehtona voisi pohtia, että vaaleissa äänestettäisiin vain puoluetta, ei ehdokasta.

Tämä voisi hänen mielestään lisätä äänestysaktiivisuutta ja se pakottaisi puolueet erottumaan nykyistä paremmin toisistaan.

Yhtenä keinona Borg pitää koulujen yhteiskuntaopin opetuksen lisäämistä. Erityisen tärkeää se olisi ammattioppilaitoksissa.

Valtio-opin professori Kimmo Grönlund Åbo Akademista toteaa, että mahdollisuus kansalaisaloitteen tekemiseen ja allekirjoittamiseen on ilmiselvästi lisännyt suomalaisten uskoa poliittiseen järjestelmään.

Hän nostaa esille aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista, joka johti haluttuun lopputulokseen.

Uudenlaisia tapoja osallistua politiikkaan ovat myös esimerkiksi ostopäätösten tekeminen eettisin perustein tai sosiaalisen median hyödyntäminen poliittisiin tarkoituksiin.

Aina äänestäjät eivät toimi kuten eliitti haluaa, vaan valitsevat populistisia vaihtoehtoja – kuten Britannian brexit-äänestyksessä. Wassin mielestä ihmisiä ei pitäisi syyllistää ”vääristä valinnoista” politiikassa.

– Ensin ollaan huolissaan poliittisesti passiivisista ihmisistä. Kun he aktivoituvat moititaan että väärin äänestetty ja että he ovat olleet tunteittensa vietävissä, eikä heillä ole ollut tarpeeksi tietoa äänestämisen tueksi.