Toimittaja koukuttui Mikko Kärnän tviitteihin ja päätti lähteä netistä kokonaan — vuoden lakko ei tehnyt Ilkka Karistosta pyhimystä
Joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 2019 toimittaja Ilkka Karisto jättää jäähyväiset internetille.
Hän poistaa älylaitteistaan kaikki nettiä hyödyntävät sovellukset ja kirjoittaa sähköpostiinsa poissaoloilmoituksen, jossa kertoo lukevansa viestit seuraavan kerran vuoden kuluttua.
Kariston netinkäyttö on ajautunut siihen pisteeseen, että hän vilkuilee sähköpostiaan pahimmillaan kahden minuutin välein. Toimittajaa harmittaa varsinkin tyhjänpäiväisyyksiin ja viihdehömppään kuluva aika.
Netissä voisi minä hetkenä hyvänsä lukea uutisia Uruguaysta, perehtyä maailmanluokan taiteeseen tai tehdä kansalaisaloitteen.
– Mutta ei, jostain syystä valitsen mieluummin iltapäivälehtien otsikot ja Mikko Kärnän twiitit, jotka usein ovat vieläpä yksi ja sama asia, Karisto tuskailee.
Siksi internetistä on lähdettävä kokonaan.
Karisto kertoo nettilakostaan syyskuussa ilmestyneessä kirjassaan Vuosi ilman nettiä.
Toimittajan äärimmäisellä ihmiskokeella on rajuja seurauksia, merkittävimpänä niistä työpaikan lähteminen alta. Kariston työnantajan Long Playn hallitus nimittäin katsoo, ettei verkkojulkaisussa voi työskennellä toimittajaa, joka ei käytä nettiä.
Siksi Kariston on jäätävä työstään vuoden kirjoitusvapaalle. Onneksi hän on saanut kokeilulleen rahoitusta.
– Ai nyt maksetaan jo siitä, että ei tee mitään, ystävä tokaisee kuullessaan Karistolle myönnetystä puolen vuoden apurahasta.
Lakon ensimmäiset päivät ovat uutisaddiktille haastavia. Netin puuttuminen tuntuu lähes fyysiseltä poikkeavuudelta.
Karisto tarttuu puhelimeensa kymmenen minuutin välein vain huomatakseen, ettei voi tehdä sillä muuta kuin soittaa tai lähettää tekstiviestejä.
Arjen pulmissa hän kaipaa varsinkin hakukone Googlea. Moneenko apteekki on auki? Miten irrotetaan toisiinsa kiinni juuttuneet kattilat?
– Mitä näissä tilanteissa tehtiin ennen nettiä? Soitettiin äidille?
Karisto huomaa pian, että netittömyys parantaa työtehoa. Kirjoittaminen kyllä keskeytyy yhtä usein kuin ennenkin, mutta paluu töiden pariin sujuu nopeammin, kun korviketoimintaa ei ole tarjolla.
Kotona ollessaan Karisto on puolison mielestä enemmän läsnä kuin aiemmin. Vuorokauteen vapautuu lisää tunteja, ja ne Karisto käyttää ystävien tapaamiseen ja kuntosalilla käymiseen.
Hän elvyttää myös netin tuhoaman lukuharrastuksen ja löytää uudelleen vanhan rakkautensa teksti-tv:n. Netin viihdehömpällekin löytyy korviketta Kariston koukuttuessa milloin mihinkin tosi-tv-ohjelmaan.
Vuodesta on kulunut vasta neljäosa, kun iskee toinenkin poikkeustila. Koronaviruksen vuoksi julkiset tilat suljetaan ja yli kymmenen hengen kokoontumiset kielletään. Netin ulkopuolellakaan ei ole mitään paikkaa, minne paeta.
Pikkuhiljaa Karisto kuitenkin huomaa, ettei ajattele nettiä enää jatkuvasti. Kesälomalla voi mennä jopa päiviä, ettei hän ajattele sitä lainkaan.
Lomailu on muutenkin rentoa, kun voi heittää lasten kanssa tikka puolison hoitaessa kaikki matkoihin liittyvät varaukset.
Karisto huomaa saaneensa takaisin kadoksissa olleen keskittymiskykynsä. Hän lukee kirjoja taas niin kuin vuonna 1993: keskittyen, sivu kerrallaan, nautiskellen.
Kun lakko viimein päättyy, Karisto ei säntää nettiin heti puoliltaöin. Silti puhelimesta tulee taas nopeasti ylimääräinen ruumiinjäsen.
Lakko ei tehnyt toimittajasta pyhimystä, mutta hän huomaa olevansa tietoisempi siitä, milloin, missä ja miten paljon puhelinta käyttää.
Kirja osoittaa, kuinka hankalaa monia asioita on nykyään hoitaa muuten kuin sähköisesti. Esimerkiksi pankki- ja terveyspalvelujen käyttäminen ilman nettiä on vaikeaa, vaikka se on todellisuutta yhä sadoilletuhansille suomalaisille.
Inhimillisyyden nimissä tarjolla on oltava myös vanhan maailman vaihtoehto, henkilökohtainen palvelu, Karisto kirjoittaa.
Kirja herättelee lukijaa pohtimaan omaa netinkäyttöään. Aikuinen avaa kännykkänsä keskimäärin 150 kertaa päivässä. Olisiko niistä edes osa mahdollista jättää väliin?
Ilkka Karisto: Vuosi ilman nettiä. WSOY, 224 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä marraskuussa 2021. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.