Näkökulma: Keitetäänkö keskustassa jo tervapataa – Suomenmaan soittokierros maakuntiin osoitti, että keskustan kentällä mielialat vaihtelevat

Poliitikkoja tavataan syyttää lupaustensa unohtamisesta, mutta eipä näytä kiitoksia heruvan niiden pitämisestäkään, ei ainakaan pääministeripuolueelle.

Mutta uhrasiko keskusta tosiaan liian isoja paloja aatteestaan sinänsä menestyksekkääksi osoittautunutta Suomi kuntoon -slogania toteuttaessaan?

Soittokierros maakuntiin osoittaa, että monien keskusta-aktiivien kokemuksen mukaan näin pääsi käymään.

Joidenkin mielestä myös keskustan aatteellinen lähtökohta, alhaalta ylöspäin toimiva järjestelmä, keskustelu ja yhteisöllisyys ovat hautautuneet ylhäältä päin tapahtuvan johtamisen ja kovakorvaisuuden alle.

Kentän ja puoluejohdon välille on auennut railo. Se on riski vaaleja ajatellen, maakunnasta huomautetaan.

Nyt eletään kohtalonhetkiä. Vaaleihin on viisi kuukautta, ja tunnelmat kentällä ovat erään keskustavaikuttajan mukaan kolmenlaisia.

Osa kokee paniikkia. Toiset taas ovat vaipuneet apatiaan, hävinneet jo vaalit mielessään.

Kolmannet sen sijaan haluavat jatkaa töitä ja pitää naamalla pirteää ilmettä.

Mediassa toitotetaan täysin palkein keskustan ahdinkoa. Toimittaja Timo Haapala tiesi tiistaisessa Ilta-Sanomien kolumnissaan, että ”kepussa alkaa hätä hässätä”, kritiikki puheenjohtaja Juha Sipilää kohtaan kasvaa.

Vaalimenestyksestä huolissaan olevat kansanedustajat ja uudet ehdokkaat käyvät hallituksen ja sen päätösten kimppuun. Sipilä taas ei Haapalan mukaan kuuntele kenttäänsä vaan puskee asioita eteenpäin enemmän pääministerinä kuin puoluejohtajana.

Samantapaista viestiä oli kuultavissa maanantain Ykkösaamussa. Keskustavaikuttajat Pekka Perttula, Suvi Mäkeläinen ja Tytti Isohookana-Asunmaa olivat kaikki sitä mieltä, että puolue ja sen aate ovat ainakin osaksi tallautuneet hallituspolitiikan jalkoihin.

He peräänkuuluttivat myös puolueen sisäistä keskustelua. Isohookana-Asunmaa muistutti, että keskusta ei ole yksilöliike vaan yhteisö, orkesteri, jota johdetaan.

Soittokierros maakuntiin tuo samankaltaista viestiä. Ilmassa on alakuloa ja huolta. Epätoivosta ei kuitenkaan ole syytä puhua, vaikka yksi keskustalainen väittikin tervapataa jo keiteltävän.

Toinen maakunnan mies totesi ilmapiirin olevan rauhallinen. Vaali-innostuksesta ei voi puhua. Toiselta puolelta Suomea taas kuvattiin pinnan alla pirskahtelevan myönteisessä mielessä. Sukupolvenvaihdoksen myötä radalla on nälkäisiä uusia kandidaatteja tukijoukkoineen.

Puolueelta kaivataan nyt joka puolella vahvaa aatteellista ulostuloa ja ykkösketjun pelintekijöiltä räväköitä avauksia.

Pesäero kokoomukseen pitäisi tehdä selväksi. Tavallinen kepulainen tarvitsee uskonvahvistusta. Kone on saatava käyntiin, ministerit ja kansanedustajat kiertämään maata, keskusta-aktiivi toteaa.

Sen lisäksi odotetaan uusia visioita, joista ihmiset voisivat innostua. Ohjelmatyötä on tehty pitkin vaalikautta, sitä on kiiteltykin.

Sieltä pitäisi nyt hioa se timantti, jota voidaan esitellä äänestäjille. Menneitä ei hyödytä selitellä, vaan on katsottava tulevaan, maakunnista vedotaan.

Vaikuttaa siltä, että ”Suomi kuntoon -kakkonen” ja keskustan suuri visio tulevaisuudessa ovat hukassa.

Keskustaväen on joka tapauksessa turha tuijottaa pelkästään puoluejohdon suuntaan.

Jokaisen kannattaisi kurkata peilin kautta syvälle omiin silmiinsä ja miettiä, mitä itse voisi tehdä, keskustakonkari muistuttaa.

Osa on kokenut, että jos puoluejohdolta ja ministereiltä perää aloitteita, vastassa on siilipuolustusta tai parhaassa tapauksessa vastapalloja. Kun asenne on tämä, moni katsoo parhaaksi olla hiljaa.

On mielenkiintoista nähdä, uskaltautuuko reilun viikon päästä Turussa kokoontuva puoluevaltuusto rapsakkaan ajatustenvaihtoon. Syyttelyä ja riitaa tuskin kukaan haluaa. Mutta löytyykö tahtoa koota voimat ja yhdessä miettiä, millä asioilla keskusta lähtee vaalitaistoon ja pyrkii kärkikahinoihin?

Gallupeiden osalta huomionarvoista on, että esimerkiksi viimeisimmässä Ylen mittauksessa peräti 41 prosenttia ei osannut vastata kysymykseen puoluekannastaan.

Tuohon kahteen viidennekseen kuuluu varmasti heitä, jotka ovat pettyneet keskustan politiikkaan.

Heidät pitää saada uskomaan, että keskusta haluaa jatkossa korjata epäkohtia, ja siihen on nyt mahdollisuus, kun talous ja työllisyys on saatu oikealle uralle.

Pitkän linjan vaikuttaja muisteli Seppo Kääriäisen oppeja, joiden mukaan, vaalivoittoon tarvitaan hyvät kandidaatit, hyvä programmi, presentaatio ja spiritti.

Suurin haaste liittyy tällä hetkellä spirittiin, henkeen. Jotenkin pitäisi saada puhallettua henki uuteen liekkiin.

Haastatellut peräävät keskustalaisilta terhakoitumista ja myönteistä otetta. Rohkeutta astua ihmisten pariin, ottaa palaute vastaan hattu kourassa, mutta välttää tehtyjen päätösten turhaa mollaamista.

– Maaleja ei tule, jos puristaa mailaa liian lujaa, keskustavaikuttaja muistuttaa.

Helsingin Sanomien perjantaina julkistamassa gallupissa keskusta sai 15,4 prosentin kannatuksen. Se taitaa olla tällä erää pohjanoteeraus.

Tilanne alkaa muistuttaa vuoden 2011 vaalien aikaa. Keskustan hallitusyhteistyö kokoomuksen kanssa ei ole tunnetusti koskaan johtanut puolueen menestyksen kannalta hyvään.

Peliä ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Syvemmältäkin on noustu vastoin kaikkia ennustuksia. Keskustalla on vielä kaikki mahdollisuudet nousta merkittäväksi tekijäksi ensi kevään vaaleissa.