Murroskauden hallitus kaatui laitavasemmiston virittämään budjettiriitaan – 40 vuotta sitten aloittanut Sorsa III päätti epävakaiden hallitusten ajan
Presidentti Urho Kekkosen kaudella hallitukset tunnetusti vaihtuivat tiuhaan ja milloin mistäkin syystä, mutta 1980-luvulla meno muuttui
Turbulenssi ei täysin päättynyt vielä parlamentarismia vahvistaneen Mauno Koiviston siirryttyä presidentiksi. Helmikuusta 1982 toukokuulle 1983 istuneesta pääministeri Kalevi Sorsan (sd.) III hallituksesta tuli ensimmäinen enemmistöhallitus, joka kaatui hallituskriisin seuraamuksiin ilman presidentin myötävaikutusta.
Edellisen pääministerin Koiviston presidentiksi valinnan jälkeen SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa ei aluksi ollut halukas ryhtymään uuden hallituksen johtoon. Sorsa näki uhkana, että SDP:tä olisi syytetty valtakunnan avainpaikkojen kaappaamisesta itselleen varmistaakseen menestyksensä vuoden 1983 eduskuntavaaleissa.
SDP ilmoitti keskustapuolueelle, että se voisi hyväksyä uuden hallituksen pääministeriksi Ahti Pekkalan tai Eino Uusitalon, jotka kumpikin olivat kiinnostuneita tehtävästä.
Keskustan puheenjohtaja, ulkoministeri Paavo Väyrynen ajoi kuitenkin puoluehallituksessa läpi päätöksen, että puolue ei ota pääministerin eikä ulkoministerin paikkaa. Syntyneessä tilanteessa Sorsa päätti ryhtyä sittenkin itse pääministeriksi. UIkoministeriksi hän nosti RKP:n puheenjohtajan Pär Stenbäckin.
Koiviston hallituksen sosialidemokraattisista ministereistä vain toinen valtiovarainministeri Mauno Forsman jatkoi uudessa hallituksessa. Keskustalaisista ministereistäkin vain valtiovarainministeri Ahti Pekkala ja maa- ja metsätalousministeri Taisto Tähkämaa pääsivät mukaan Sorsan joukkueeseen.
Entisissä ministerintehtävissään jatkoivat lisäksi työvoimaministeri Jouko Kajanoja (skdl.), opetusministeri Kalevi Kivistö (skdl.), sitoutumaton ulkomaankauppaministeri Esko Rekola (sit.) ja oikeusministeri Christoffer Taxell (r.)
SKDL:n sisäinen kriisi oli pahentunut entisestään vähemmistökommunistien eli taistolaisten presidentinvaalissa harjoittaman äänestyskäyttäytymisen vuoksi.
Vaalissa SKDL:n ehdokkaana ollut Kivistö kehotti SKDL:n valitsijamiehiä asettumaan Koiviston taakse. Enemmistö noudatti Kivistön vetoomusta, mutta taistolaisvähemmistön valitsijamiehet äänestivät aiemmin vastustamaansa Kivistöä.
Joulukuussa 1982 SKDL:n eduskuntaryhmä äänesti eduskunnan budjettikäsittelyssä Puolustusvoimien hankintamäärärahojen korottamista vastaan.
Hallituskriisi ei ollut Sorsan III hallituksen aikana ensimmäinen, sillä samana vuonna devalvaatiopäätöksessä SKDL oli äänestänyt tyhjää. SKDL:lle oli Kekkosen kaudella myönnetty erivapauksia, mutta nyt ajat olivat toiset.
SKDL:n ministerit Kalevi Kivistö, Jouko Kajanoja ja Jarmo Wahlström olivat itse poissa äänestyksestä, koska he olisivat muuten joutuneet äänestämään eduskuntaryhmänsä kanssa itseään vastaan.
Puolustusmäärärahojen korotuksesta oli sovittu hallituksessa yksimielisesti. Muut hallituspuolueet olisivat hyväksyneet SKDL:n jatkamisen hallituksessa, jos puolueen eduskuntaryhmä olisi äänestänyt tyhjää.
Pääministeri Sorsa ilmoitti samalla hallituksensa eroamisesta ja uusi hallitus muodostettiin. Se jatkoi nimellä Sorsan IIIb hallitus. Sorsan mukaan hallituksen eroamiseen ajauduttiin, koska SKDL:n ministerit eivät itse suostuneet eroamaan vapaaehtoisesti hallituksesta.
SKDL:n kolme ministeriä korvattiin demareilla ja ammattiministeri Esko Rekola LKP:n edustajalla Arne Bernerillä. Nimellä Sorsa IIIb kutsuttu kokoonpano jatkoi vielä muutaman kuukauden kevään 1983 eduskuntavaaleihin asti.
Vaalien jälkeen nimitetty Kalevi Sorsan neljäs ja viimeinen hallitus aloitti Suomessa koko vaalikauden istuvien vahvojen enemmistöhallitusten aikakauden.
